Kuukauden ensimmäisen aamun ensimmäinen ajatus:
Jaa, kas, Frozenin Elsahan se siinä. Olimme Oslossa islantilaisten ystäviemme luona kylässä. Heidän esikoisensa on saman ikäinen kuin Pampula, ja mimmeillä oli ollut pukuleikit menossa aamuseitsemästä asti. He olivat hiljaa hiippailleet pukulaatikolle ja aloittaneet leikit herättämättä ketään muuta.
Pascal Engmanin esikoisteoksen Patriootit. Aloitin kirjan heinäkuun alussa ja sain sen jo loppuun. Sain kirjan WSOY:ltä mediakappaleena jo jokin aika sitten ja ehdin vasta nyt tarttua tiiliskiveen. Olin kuullut, että se on koukuttava ja järkyttävä ja järkyttävän hyvä. Mestariteos esikoisteokseksi. Vihapuhetta ja etenkin toimittajiin kohdistuvaa vihapuhetta käsittelevä fiktiivinen kansainvälinen jännäri on niin jännittävä, että sitä on mahdoton jättää kesken. Juoni yllättää, teos ei sorru kliseisiin ja kaikki asiat menevät eri tavalla kuin lukija odottaa ja toivoo. Siinä oli myös kirjan heikkous kaltaisenilomalukijan näkökulmasta: kirja ei antanut toivoa, eikä hyviksille käynyt hyvin. Siis: hyvin realistinen teos.
Unelmahommissa-kirjan käsikirjoitusta tässä pakerran valmiiksi, 2-5 sivun päivävauhtia. Puoliväli on jo ylitetty ja enää jäljellä on ”ihan pikkuisen vain”. Ei se vielä heinäkuussa valmistu, mutta neljä isoa lukua viidestä lupaan itselleni valmiiksi ennen heinäkuun viimeistä päitää.
Työasia, jonka tiedän roikkuvan puolivalmiina vielä tämän kuukauden jälkeenkin:
Teen visuaalista kokonaisuudistusta elämääni – päivitän firmani nimen, vaihdan tämän blogin domainin ja uudistan muutenkin kaikkea. Tämä on jokseenkin pitkäpiimäistä, koska en jaksaisi säätää. Mutta nyt on tullut aika esitellä paremmin ulkomaailmalle se, mitä minä (firmani) teen ja kuka olen. Tällaiset uudistukset vievät aikaa. Homma lienee valmista ehkä joskus syksyllä. Tai talvella.
Lausahdus, josta saan juuri nyt energiaa arkeeni:
Aina ei tarvitse hengästyä.
Ruoka, jota aion kokeilla:
Teemme taas sitä viime kesän suursuosikkia: grillipitsaa!
Tässä kuussa tapahtuvista asioista eniten olen laittanut aikaa tämän suunnitteluun ja nyt se viimein toteutuu:
Ostin sykemittarin! Olen huomannut, että kestävyyskuntoni on aika huono. Hengästyn pienestä ja jalat painavat tonnin. En voi sietää juoksemista (tylsää ja koska hengästyn kuoliaaksi), mutta ainoa tapa kai oppia pitämään siitä edes hitusen, on tehdä siitä itselle miellyttävämpää. Olen miettinyt tätä liikunta-asiaa kevään aikana aika paljon, ja nyt kesällä, kun crossfit-treenejä on vähemmän, aion ottaa pikkuisen aikaa hitaalle juoksemiselle ja tarvitsen siihen avuksi sykemittaria.
Asia, joka tuntuu ristiriitaisimmalta:
Se, että halusin äsken K-kaupasta Dallas-pullaa, mutta päädyin kuitenkin ostamaan hillomunkin.
Yksi tavoite, joka on mahdollista saavuttaa:
Että malttaisin ”juosta” tunnin hengästymättä liikaa.
Minkä asian haluaisin lasteni muistavan tästä kuukaudesta:
—
Olisi superkivaa lukea vastaavia listoja muiltakin. ”Kuukauden kymmenen” saa siis vapaasti kopioida omaankin blogiin. Antaa palaa, tyypit!
Kuukauden kymmenen: kesäkuu
Kuukauden kymmenen: toukokuu
Kuukauden kymmenen: huhtikuu
Kuukauden kymmenen: maaliskuu
