Kuukauden kymmenen: kesäkuu

Kirjoitan joka kuukauden ensimmäinen päivä tulevan kuukauden mietteitä ylös. Koska minulla ei ole päiväkirjaa, laitan ajatukseni tänne blogiin. Sellainen ihana, vanhanaikainen blogipostaus, jossa kerrotaan ihan vain kuulumisia ilman sen suurempaa aihevalintaa tai näkökulmittamista.

Joka kuukausi juttu myötäilee samaa rakennetta. Kerron kymmenen asiaa, jotka liittyvät seuraavaan neljään viikkoon. Kysymykset ovat joka kerta samat. Uskon, että näihin postauksiin on mukava itsellenikin palata myöhemmin ja kurkata, mitä tulikaan ajateltua.


Toukokuussa sain ystävävieraan Suomesta, Doritin. Hän otti tämän ihanan kuvan.

Kuukauden ensimmäisen aamun ensimmäinen ajatus: 
Lauantai, jesssss saa nukkua pitkään! Lapset lähtivät keskenään leipomosta ostamaan lauantaipullat, ehdin vielä torkahtaa.


Tämän kirjan aion lukea:
Risto Siilasmaan (ja Catherine Fredmanin) Paranoidi optimismi. Olen lukenut kirjaa muutaman kymmenen sivua ja niinä päivinä kun ehdi lukea, kuuntelen sitä äänikirjana. Älyttömän mielenkiintoinen ja tavattoman jännä kirja niinkin kuivan kuuloisesta aiheesta kuin suuryrityksen johtaminen. Tämä kirja tuo hyvin esiin sen, kuinka tavallisia ihmisiä myös isojen yritysten johtajatkin ovat. Suojapuvut ovat melkoiset – tumma puku ja käytöskoodit – mutta inhimillisyyttä  niillä ei saa kytkettyä pois päältä. Inhimillisyyteen kuuluu myös sellaisia tunteita kuin mustasukkaisuus, kateus, ylimielisyys ja liiallinen ylpeys. Tämä kirja kertoo pohjimmiltaan myös niistä.
Työasia, jonka aion saada valmiiksi:
Seuraavaan Unelmahommissa-kirjaan on tulossa älyttömän kiinnostava luku mm. mulkkuuden haitallisuudesta työelämässä. Siitä, miksi kannattaa ja pitää olla kiva (ja ei, kiva ei ole synonyymi lepsuilulle). Kirjoitan sen luvun loppuun kesäkuun aikana ja ihan vain luvun sisällön ajatteleminenkin hykerryttää.
Työasia, jonka tiedän roikkuvan puolivalmiina vielä tämän kuukauden jälkeenkin:
Teen visuaalista kokonaisuudistusta elämääni – päivitän firmani nimen, vaihdan tämän blogin domainin ja uudistan muutenkin kaikkea. Enkä vain siis uudistamisen takia (minähän vihaan uudistamista, en jaksaisi säätää), mutta nyt on tullut aika esitellä paremmin ulkomaailmalle se, mitä minä (firmani) teen ja kuka olen. Tällaiset uudistukset vievät aikaa. Homma lienee valmista ehkä joskus syksyllä.
Lausahdus, josta saan juuri nyt energiaa arkeeni: 
Jos ei osaa, ei saa pelästyä ja mennä piiloon vaan pakottaa itsensä yrittämään.

Ruoka, jota aion kokeilla:
Pikkupitsoja! Olen tekemässä Pentikin kanssa kaupallista yhteistyötä (ja maailmani nyrjähti ja muljahti mukavasti kun tajusin, että heillä tosiaan on myös ihan hiton paljon kaikkea muuta valikoimissaan kuin niitä porokoristeisia mukeja, joita saan joka joulu isältäni) ja järkkään siihen liittyen minipitsaillan perheelle. Jeijj! Perästä kuuluu.

Tässä kuussa tapahtuvista asioista eniten olen laittanut aikaa tämän suunnitteluun ja nyt se viimein toteutuu: 
Apuah, nyt en osaa vastata omaan kysymykseeni. Tässä kuussa ei nouse esiin mitään yksittäistä asiaa, joka olisi vienyt valtavasti aikaa menneisyydessä. Tässä kuussa on vain julmetun monta uutta asiaa, joihin pitäisi laittaa paljon aikaa. Ja ihanaa kun muut alkavat vajota kesälomille ja meililiikenne ja puhelimen pärinä hiljenee: kesällä on aikaa tehdä kaikkia sellaisia juttuja, joihin ei normaalityöaikana ole aikaa keskittyä yhtä paljoa.
Asia, joka tuntuu ristiriitaisimmalta:
Se, että muut alkavat iloita kesäloman alkamisesta ja minä taas riemuitsen ihan täysillä siitä, että saan itselleni monta keskeytyksetöntä työpäivää. Me ihmiset olemme kyllä niin hassun erilaisia.
Yksi tavoite, joka on mahdollista saavuttaa:
Kaksi leuanvetoa putkeen (yksi menee jo, kuukauden kamalantuntuisten treenien jälkeen).

Minkä asian haluaisin lasteni muistavan tästä kuukaudesta:
Sen, että luimme yhdessä paljon kirjoja.

Olisi superkivaa lukea vastaavia listoja muiltakin. “Kuukauden kymmenen” saa siis vapaasti kopioida omaankin blogiin. Antaa palaa, tyypit!
Aiheet

Näitä luetaan

Satu Rämö

Contact / Yhteystiedot

Tietosuojaseloste

2024 © Satu Rämö