Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Aidosti islantilainen – osa 12

Olen asunut täällä tuulisella laavakökkäreellä vuosikymmenen. Olosuhteet ovat pakottaneet sinä aikana tottumaan aika moneen asiaan. Pukeutumaan lapasiin heinäkuussa, ääntämään sanan pähkinä (hnetur) siten että nenästä tulee ilmaa muttei räkää ja juomaan jouluisin vaalenruskeaa juomaa, joka on sekoitettu kotikaljasta ja appelsiinilimusta. 
Mutta tähän mä en pysty:
Riisipuuroa, jonka sekaan pilkotaan sisäelimistä tehtyä makkaraa. Se on lasten ja aikuisten lempiruokaa. Eihän kukaan islantilainen voi ymmärtää riisipuuroa ilman tätä vaaleanharmaata kiinteää ja aivan liian voimakkaalle haisevaa herkkua. 
Eilen laitoin lapsille lounaaksi. Kokkasin ja hengittelin suun kautta. Muksuja nauratti, minua oksetti. 

****

Islantilaisuudella muhinoivan Aidosti islantilainen -sarjan jutut blogista löydät tällä tunnisteella: #aidosti islantilainen

16 Comments

  • Supa 141

    Joka maassa taitaa olla jotain ällöttävää syömistä, mistä muut kansat eivät tykkää. Kuulostaa ihan kamalalta tuo ruoka! Absurdi yhdistelmä! 😀

  • Anonyymi

    Just luin Tuntemattoman Sotilaan, niin sota-aikana miehille jaettiin täälläkin jotain puuroa, missä oli seassa hevosenlihaa. En tiedä onko ollut vain pula-ajan ruokaa vai onko sitä syöty aiemmin enemmänkin, mutta onneksi ei ole jäänyt perinteeksi!

    Elli

    • Satu Rämö

      Nopea ja helppo tapa saada paljon energiaa eri muodoissa (rasvat, hiilarit, protskut)… Islanti ei ole sotinut 1940-luvulla, mutta pula kaikesta on ollut kova, joten tämänkin ruuan juuret ovat varmasti just tuollaisessa pula-ajan vaatimassa kekseliäisyydessä.

  • Anna

    Mieheni kotimaassa Romaniassa suurta kansallisherkkua on mahalaukkukeitto, samean harmaa keitto jossa lilluu sitkeitä lehmän mahalaukun palasia. Erityisen suosittua tämä on ns. yöpalana tai krapularuokana. Kyllä ei ole vielä tähän ikään mennessä krapulassa mahakeittoa tehnyt mieli 😀

  • Anonyymi

    En ole kyseistä – öö – herkkua kohdannut, mutta auttaisikohan jos ajattelisi risottoa?
    Mirja

  • Anonyymi

    1994 Saksassa asuessamme saimme paikallisten ystäviemme avulla tutustus aitoihin saksalaisiin perinneruokiin – jännimmän risti mieheni lehmänvatsa-rock'n rolliksi, jonka vaihteleva koostumus ja purematuntuma pisti miettimään, millä vatsalaukku todella oli täytetty… sen jälkeen leberkäse on ollut piece of cake 😀

    • Satu Rämö

      Samaa mieltä. Yksi ainoita ruokajuttuja joita en ole voinut täällä kokeilla, ja jopa sitä perinteistä lampaanpäätäkin olen sentään tullut puraisseeksi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *