Lasitehdas näyttää palan sinunkin elämästäsi

Kaupallinen yhteistyö: Kustantamo S&S
Oi että, luin aivan mahtavan kirjan. Hyvin erityisen lukukokemuksesta teki myös se, että kirja on ystäväni kirjoittama. Olen seurannut sivusta kirjan tekoon liittyviä ajanjaksoja. Pääsin julkkareihinkin, kun ne osuivat juuri sellaiseen ajankohtaan, että olin käymässä Helsingissä työasioissa. Niinpä oli erityisen hieno hetki ottaa kirja käteen ja alkaa lukea.
Ja ihan siitä heti ensimmäiseltä sivulta minä lukijana tunsin suuren ymmärryksen peiton laskeutuvan päälleni.
Katja Lahti. Lasitehdas. 2018. Kustantamo S&S.
Tätä on vähän vaikea selittää, mutta yritän. Kuvittele tilanne, että katsot itsestäsi tehtyä dokumenttielokuvaa. Sellaista, että joku on sanotaan nyt vaikka vuoden ajan kuvannut sinun arjesta yksityiskohtia, sellaista ihan tavallista tekemistä ja tavallisissa yhteyksissä sanottuja asioita. Sitten se materiaali on koottu dokkariksi, jossa ulkopuolinen havaintojen tekijä korostaa muutamia yksityiskohtia, jotka triggeröivät esiin tarinoita isommista asioista. Sitten katsoessasi sitä dokumenttia ymmärrät itse omasta elämästäsi enemmän, koska joku on tehnyt sellaisia juttuja näkyväksi, joita ei ole aikaisemmin tullut funtsittua sen enempää. 
Niin. Tästä Lasitehtaasta tulee juuri semmoinen ymmärtämisen olo.
Kuten varmaan aika moni meistä, myös minä olen kokenut ulkopuolisuutta. Nyt vaikka yhtenä esimerkkinä eräs kesäkoulu. Tykkäsin opiskella historiaa ja yhteiskuntaoppia ja niinpä pääsin yhtenä lukiokesänä yhteiskuntaleirille Päivölään, jossa kokoontui “kaltaisiani nörttejä”. Asiat kyllä kiinnostivat kovasti, mutta ihmiset pelottivat. Enhän minä ollut tottunut puhumaan tällaisista asioista muiden ihmisten kanssa. Huh, miten nuo muut tietävätkin niin paljon. Eikä näistä aiheista kyllä oppikirjoissa mitään puhuttu. Mistä ne sitten tietävät? 
Niin. Siellä oli aika paljon akateemikkojen kakaroita, joiden kotona oli seinäkaupalla kirjahyllyjä.
Muutto maalaispaikkakunnalta Helsinkiin opiskelemaan oli minulle todella kaivattu muutos, mutta iso. Olo tuntui aluksi kömpelöltä ja nololta. Niin monella oli vanhempien järjestämät iltatyöpaikat, isin sijoitusasunto Etu-Töölössä ja jokavuotiset hiihtomatkat Alpeille. Jo pelkästään yliopistorakennuksen pääaula oli älyttömän pramea. En ollut koskaan aikaisemmin edes nähnyt yhtä suuria peilejä ja korkeaa kattoa. Norsuna lasitavarakaupassa ja niin edelleen…
Nykyään viihdyn ihmisten kanssa ja olen sosiaalisissa tilanteissa energinen ja pidän siitä, että saan kuunnella kiinnostavina pitämieni ihmisten juttuja ja hekin kuuntelevat minua. Olen löytänyt omat mielenkiinnonkohteeni, tajunnut vahvuuteni ja elänyt aika rohkeasti omannäköistä elämää. Ne valinnat ovat tuoneet minulle varmuutta ja mahdollistaneet oman luokkaretkeni. 
Tuntuu silti joka kerta vähän epätodelliselta, kun joku kertoo haaveilevansa samanlaisesta työstä tai arjesta kuin minulla on tai saaneensa jutuistani inspiraatiota omaan tekemiseen. Kun vielä niin elävästi muistan ne hetket, jolloin katsoin uutisia televisiosta ja mietin jokaisen uutisankkurin kohdalla, kuinka tuollakin on niin mielenkiintoinen työ ja varmasti tosi upea ja mukava elämä. En silloin osannut ajatella omaa tulevaisuuttani oikein missään. Tulevaisuuteen ylettyvä suunnitteluhorisontti alkoi pysyä käsissä vasta paljon myöhemmin.
Näitä luokkaretkiä pystyy nykyään tekemään helpommin kuin meidän vanhempiemme ollessa nuoria, tai heidän vanhempiensa kohdalla. Melkein joka toinen omista kavereistani ja ystävistäni on lähtöisin samanlaisista taustoista. Aiheesta on käyty monia pitkiä keskusteluja, eikä vähiten Katjan kanssa. 
Lasitehdasta lukiessani näin läheltä paljon itselle tuttuja asioita, joita en ollut aikaisemmin katsonut tai miettinyt sen tarkemmin. Huomasin pieniä yksityiskohtia ja tapahtumia lapsuudenkodista, opiskelijakodista, omasta parisuhteesta, ystävistä, ystävien parisuhteista, ammatinvalinnoista, tuttujen ihmisten toimintatavoista. Lasitehtaan varjossa tapahtuva kirja valaisi elämässäni muutamia nurkkia ja näytti, miksi olen tässä asiassa tällainen enkä jotain muuta. 

Lasista ei näe päältäpäin, miten se on valmistettu. Hillopurkit ja shampanjalasit voivat olla samaa ainetta – tai sitten eivät. Se selviää vain sulattamalla.

Tai lukemalla tämän kirjan, olisin minä vielä lisännyt takakansitekstiin.
Lasitehdas on luokkaretkiromaani, mutta ei sellaisella perinteisellä rikkauksista ulosottoon  tai toisinpäin -tavalla. Tarkasti rakennetut ja samastuttavat henkilöhahmot ovat täysin erilaisista taustoista mutta yllättävän samanlaisia. Kahdella eri taustoista tulevalla ihmisellä saattaa olla täysin samat motiivit ja samat umpisolmut elämässään, mutta umpisolmuista vain tullaan eri tavalla ulos. Ja mikä hienointa: tausta ei määritä lopputuloksen laatua tässäkään kirjassa.

Kaikkea ei voi hallita, vaikka kuinka yrittää. Se vikaan menokin on osa prosessia. Turha siitä on loputtomiin jauhaa. Katsoisivat mieluummin kauneutta.

Loppujen lopuksi oma onnellisuus ja elämän tasapaino riippuun niin kovin monesta asiasta. Tämä nousee upeasti esiin kirjan lempikohtauksessani. Ollaan jouluaterialla, jossa saman pöydän ääreen istuvat kaukaa maalta tulleet työläiset ja korkeastikoulutettu hienostoväki. Sitten ryhdytään availemaan punaviinipulloa. Oi että, miten herkullisen täydellisia sivuja tässä kohtaa sai lukea!
Kirjan vahvuus on henkilöhahmoissa ja niistä keskeisimmäksi nousee lasitehtaalla uran tehnyt Juhani. Katja on onnistunut tässä henkilöhahmossa valtavan hyvin, ihan täyskymppi! En ole sitten Petri Tammisen Miehen ikävän novellien lukemisen jälkeen tavannut yhtä koskettavaa ja vahvanherkkää mieshenkilöä kuin Lasitehtaan Juhani. Juhanissa on kaikki: 1990-luvun lama, konkurssin häpeä, lottoaja, rakentaja, hiljaisuus, aikaansaavuus, rakkaus, välittäminen, hölmöys, periksiantamattomuus, jurotus, isä ja isoisä.
En keksi yhtäkään ihmistyyppiä, jolle tämä kirja ei sopisi.
Pianhan on isänpäivä. Älä välitä, vaika kirjakauppojen isänpäiväpöytien asetelmat ovat aika mieskirjailijavoittoisia. Lasitehdas nimittäin kuuluu sinne ihan ehdottomasti. Jos tilaat tänään, Adlibriksestä ehtii ennen viikonloppua* (hinta vähän vajaa 23 euroa lähetyskuluineen). Teos on toki saatavilla kaikissa kivijalkakirjakaupoissa ja kirjastoissa. Lasitehdasta saa myös suoraan kustantajan kirjakaupasta (25 euroa). Myös e-kirja ja äänikirja löytyvät.
*) Affiliate-linkki, Adlibriksen kautta ostetusta kirjasta saan pienen provision. 
Aiheet

Näitä luetaan

Satu Rämö

Contact / Yhteystiedot

Tietosuojaseloste

2024 © Satu Rämö