Aineeton lahja, jota muistellaan vuosia

Tänäkin jouluna yhä useampi taitaa antaa aineettoman hyväntekeväisyyslahjan: vuohen Afrikkaan, koulumaksun kehitysmaan lapselle tai osuuden kaivosta. Tuntuu, että aineettomien ja hyvää tekevien lahjojen valikoima on joulu joululta vain kasvanut.
Olen itsekin antanut ja saanut tällaisia lahjoja, ja olen kyllä niiden puolella ihan vilpittömin mielin. Turhan roinan hölmöydestä, ilmastokriittisestä kuluttamisesta ja tavaranvalmistuksen vahingollisuudesta on kirjoitettu jo niin paljon, että siihen aiheeseen ei tunnu olevan enää lisää annettavaa. 
Näistä aineettomista hyväntekeväisyyslahjoista olen kuitenkin miettinyt yhtä juttua. Se ei ole mikään huolenaihe eikä edes ajatuksena kovin painava tämän kaiken muun eettisen kuluttamiskeskustelun joukossa, mutta huomioni sattui kiinnitymään tähän jokin aika sitten, kun esikoinen kysäisi, että mitä sen norsulle kuuluu.
Esikoinen sai muutama vuosi sitten tädiltään eli minun siskoltani syntymäpäivälahjaksi Keniassa asuvan norsun. 
Kuinka moni muistaa muutama viikko joulun jälkeen sen lahjakanan tai moskiittoverkot? En minä ainakaan. Eihän se, että lahjan saaja ei enää eettistä lahjaa muista, poista sen hyvyyttä ja hyödyllisyyttä kohdemaassa. Mutta jääköhän tässän nyt joku hyväntekemisen ikkuna hyödyntämättä, jos lahjan saanut (eli lahjan hyväntekeväisyyteen antanut) ei muodosta minkäänlaista tunnesidettä lahjaan. Osto, maksu ja kuittaus. Mutta voisiko se olla vielä jotain enemmän?
Jäin nimittäin miettimään sitä norsua. Kuusivuotiaana lahjaksi saatu adoptionorsu kuuluu lapsen puheissa säännöllisesti. Hän miettii, miten isoksi se on kasvanut ja pyytää nähdä siitä valokuvia. Ollaan katsottu yhdessä kartalta, missä se asuu ja miltä siellä näyttää ja luettu juttuja esimerkiksi siitä, kuinka norsu sateen jälkeisenä päivänä oli leikkisällä tuulella. Onkohan sillä kavereita? Vieläköhän salametsästys on alueella ongelma? Voisikohan sieltä ottaa toisenkin adoptionorsun?
Kuvaotoksia adoptionorsun seikkailusta tältä syksyltä.
Mitenköhän siitä vuohesta, kaivo-osuudesta tai moskiittoverkostoa saisi yhtä kiinnostavan asian, jonka pariin tekisi mieli palata vielä vuosien jälkeenkin? Olisi mahtavaa seurata lahjan positiivisia vaikutuksia tulevaisuudessakin, johon se kiistatta vaikuttaa.

Teemat
Poimintoja Blogista:
Yleinen

Neuvoja Lappiin?

ielä on hellettä ja hyttysenpuremia. Lapsi elää vaniliapehmiksillä ja herneillä. Itse valvon kesän innoittamana iltaisin myöhään ja nukun aamulla pitkään kuin kunnon keskivertoteini. Mutta ajatuksissani

Lue lisää »
Hyvinvointi

Hampaiden muovilaminaattien huolto

Tänä vuonna oli edessä hampaiden muovilaminaattien huolto. Kävin pari vuotta sitten laittamassa muovilaminaatit etuhampaisiini PlusTerveydessä Lahdessa. Olen saanut viimeisen vuoden aikana muutamia kyselyjä sähköpostiini muovilaminaattien

Lue lisää »

Satu Rämö

Contact / Yhteystiedot

Tietosuojaseloste

2024 © Satu Rämö