Kuivaihoinen herkkäsielu

Suhteeni kosmetologeihin ei ole ollut aina ihan mutkaton. Avoin kirjeeni kosmetologeille neljän vuoden takaa on edelleen yksi blogihistoriani luetuimpia juttuja. Tuo juttu syntyi tuohtumuksesta. Minua oli nimittäin jo pidempään harmittanut vikojen esiin kaiveluun perustuva myyntitapa. Ehdin istua hoitotuolissa keskimäärin vartin, kun myynti alkoi. Ihossani oli jatkuvasti jotain pientä vikaa ja korjattavaa, johon kempparinhyllyn tuotteista löytyisi ratkaisu. Ja minä kun halusin vain ihonpuhdistuksen ja nauttia hoidosta.

En koe olevani hankala asiakas. Tykkään hyvästä myynnistä ja minusta on ihanaa olla taitavan myyntityön kohteena. Jos joku onnistuu löytämään minulle sen täydellisen jutun, jota olen vailla, olen hurjan tyytyväinen.

Mutta olen kuitenkin aika herkkä. En minä halua kuulla vieraalta ihmiseltä, että olen jostain kohtaa hieman vajaa. Ostan parhaiten silloin, kun minulla on itse havaitsemani tarve, enkä silloin, kun joku ulkopuolinen alleviivaa minussa olevaa kuoppaa, jonka voisi hänen tuotteellaan tai palvelullaan täyttää. Asiakkaan vikojen etsiminen ja epävarmuuksien luominen on vanhanaikaista markkinointia.

Noh, ne olivat huonoja kokemuksia, eikä niiden perusteella voi tietenkään yleistää tällaisen toiminnan koskevan kaikkia kosmetologeja.

Sitä paitsi neljän vuoden takaiseen verrattuna näkemykseni ihonhoitotuotteita kohtaan on muuttunut. Kyllä minä nykyään koen tarvitseni ihonhoitoon muutakin kuin marketin suihkusaippuan. Laitanhan silmätippoja kuiviin silmiini. Yritän syödä hyvin, että sisäelimet voisivat hyvin. En tupakoi, etten pilaa keuhkojani. Pesen kädet vessassakäynnin jälkeen, ettei ruoansulatussysteemiin menisi vääränlaisia pöpöjä. Urheilen, että sydämeni jaksaisi paremmin. Ihonikin on elin, joten senkin eteen olen alkanut tehdä juttuja. Oma ihoni on kuivunut iän myötä ja superkosteuttavat tuotteet ovat todella olleet iloksi.

Vähänpä silloin neljä vuotta sitten tiesin, millaiseksi omat ihonhoitorutiinini tulisivat muuttumaan. Löysin Nooran Kemikaalicocktailin kautta luonnonkosmetiikan ja tutustuin siihen lisää blogiyhteistöiden kautta. Olen testannut tuotteita, löytänyt suosikkeja ja huomannut, että ihoni ei enää ole niin kuiva ja kutiseva kuin joitakin vuosia sitten. Taidan vain olla sellainen asiakas, jonka piti löytää tarpeensa itse eikä jonkun toisen luoman epävarmuuspuheen  kautta.

Tähän näkemyksenmuutokseen on varmasti eniten vaikuttanut myös se, että löysin erilaisia tapoja puhua ihonhoitotuotteista. Tutustuin erilaisiin myyjiin ja kyselin itse. Löysin tuotteita, joita en enää vaihtaisi pois. Kuka tietää, ehkäpä kohta uskaltaisin taas sinne kosmetologillekin.

Jos olet samanlainen herkkis asiakkaana kuin minä, joka haluaa ostamisen lähtevän omista tarpeista, tämä voisi olla sinun juttu: Biodellyn verkkokaupasta (olen siis osakkaana yrityksessä; ajatella, enpä olisi neljä vuotta sitten uskonut!) on Ihoanalyysi-työkalu. Sinne voi ladata oman naamakuvan ja ruksittaa omaa ihoa kuvailevia vaihtoehtoja. Näiden tietojen ja kuvan pohjalta saa suosituksen, jossa kerrotaan tuotteista, jotka sopisivat iholle ja siihen ilmanalaan, jossa asuu.

Islannin talvisää, ylläoleva kasvokuva minusta ja toteamukset kuivasta ihosta ja pienestä iän mukanaan tuovien juovien määrästä pullautti listan suositeltavista tuotteista eri hintakategorioissa. Olipas todella hauska huomata, että melkein puolet niistä keskihintaisista tuotteista löytyy jo kylppärimme kaapista.

PS. Lauran blogissa on käynnissä arvonta I love me -messuille, joissa Biodellylläkin on oma ständi. Vaikka tuo kauneus- ja hyvinvointimessujen nimi on vähän ällövaahtokarkki, on se kuitenkin viestiltään oikea. Tykkää itsestäsi, älä yritä jatkuvasti korjata siinä jotain.