Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Hei ukkeli, anna muidenkin puhua

Kaupallinen yhteistyö: Espoon Kaupunginteatteri ja  Suomen Blogimedia
Kun lavalla on mikrofoni, siihen pitäisi jotakin sanoa. Mutta kenen ja millä oikeudella? 

Radio Stagen ohjelmapäällikkö Jami (Martti Suosalo) ja myyntihäiskä  Ari (Tommi Taurula) ovat kivoja äijiä, joilla on valtaa mutta joutuvat luopumaan siitä (kuva: Stefan Bremer).  

Kävin eilen katsomassa Espoon Kaupunginteatterin Esitystalous kolmosen eli Juha Jokelan ohjaaman näytelmän  Esitystalous 3: RADIO. Tätä syksyn teatteritapausta ovat ehtineet kehua jo ainakin Hesari, Yle ja Aamulehti.

Joka kerta kun olen Suomessa, yritän päästä katsomaan jotain suomenkielistä näytelmää. Koska teatteri on inspiroivaa, koskettavaa ja parasta. Suomenkielinen teatteri onkin yksi niitä asioita, joita eniten ulkomailla asuessani kaipaan.

Lue myös: Näitä asioita kaipaan Suomesta (teatteri mainittu).

Martti Suosalo (ohjelmapäällikkö Jami) ja Vera Kiiskinen (bisneskonsultti Marika) Kuva: Timo Teräväinen. 

Tämä näytelmä vei minut ensimmäistä kertaa Espoon Kaupunginteatteriin. Ja voi vitjat, miten täydellinen teatteri-ilta se olikaan. Näytelmä oli upea. Lähes kolmen tunnin mittaisen esityksen aikana viihdyin, räkätin, ymmärsin, epäilin ja turhauduin. 
Viihdyin, koska siinä sai katsoa näytille tuotua nyky-yhteiskuntaa monista näkökulmista: metoo-liikettä, median muutosta, maailman muuttumista ja sitä, kuinka radiotoimittajat naureskelevat tavisten tekemille podcasteille.

Räkätin, koska henkilöhahmot. Espoolainen paikallisradiokanava Radio Stage on ollut ohjelmapäällikkö Jamin (ihana, ihana Martti Suosalo) kullanmuru ja sydämenasia. Jami on pohjimmiltaan hyvä tyyppi. Semmoinen valta-asemaansa vähitellen tottunut äijä, joka alkaa horjua, kun organisaatiossa tehdään muutoksia. Jokaiselta työpaikalta saletisti löytyy Jami tai pari. 
Ja se käheä-ääninen Eero (Raimo Grönberg)! Ihana veteraanijuontaja, joka puhuu niin vihvahteikkaalla ja rönsyilevällä kielellä, että se naurattaa, koska se kuulostaa niin ihanalta. Eero on siis se tyyppi, joka puhuu itsestään ”allekirjoittaneena” ja puhuu iltapäivälähetyksissä kuolemasta, ja soittaa hidastempoista jazzia. Nuorempi musahifistelijä Dj Mysli (Ylermi Rajamaa) on Eerosta nuorempi versio: musiikkihörhö, joka puhuu hiphopin vivahteista enemmän kuin keskivertokuuntelija voisi koskaan ymmärtää. Dj Myslin lyhyt analyysi Paperi T:sta kirvoitti mahtavat naurut.

Eero, vanhankoulun radioäijä ja musahifisteliä, suosikkihahmoni (näyttelijä siis Raimo Grönberg). (Kuva: Stefan Bremer).

Ymmärsin. Taidokkaasti kirjoitettu näytelmä pisti väkisinkin ymmärtämään erilaisia tulokulmia. Näytelmän katsojaa ei pakoteta muutoksen puolelle tai muutosta vastaan vaan häntä tönitään ymmärtämään, ettei kukaan ole yksin syyllinen muutokseen ja että muutos on usein välttämätöntä. Ymmärsin möreää Eeroa ja sympaattista mutta itselleen sokeaa Jamia. Ymmärsin, mikä ero on sillä että on valtaa ja toisaalta sillä, että sitä valtaa käyttää oman pään mukaan.

Epäilin. Epäilin aika montaa asiaa, mutta eniten nuorta aamutoimittajaa Karoliinaa (Ria Kataja), josta leivotaan uudistuvan radiokanavan tähteä. Karoliina saadaan näytelmän alussa vaikuttamaan hönöltä blondilta, joka puhuu lähinnä vain vatsaoireistaan.

Sitten Jami, siis se mukava ja lupsakka keski-iän ylittänyt ohjelmapäällikkömies joutuu jakamaan valta-asemastaan myös Karoliinalle. Karmea ajatus antaa tilaa ja ääntä nuoremmalle radiotoimittajalle, joka on vielä nainen. Hui!

Mutta ei Karoliina olekaan mikään teinihönö. Kun tarkemmin katsoo, näkeekin jotain ihan muuta. Hän on lahjakas, älykäs ja herkkä, ja hänen suunnitelmansa uudesta radio-ohjelmasta on kaikessa kreisiydessään aivan mahtava.

Niinpä. Ennakkoluulot näkee parhaiten silloin, kun niiden mehustelusta jää itse kiinni. 


Karoliinaa näyttelee Ria Kataja. (Kuva: Stefan Bremer)

Ja muuten vähän myös turhauduin. Tosin itseeni, mutta silti. Pääsin eilisellä teatterireissulla kokeilemaan ensimmäistä kertaa länsimetroa. Suhautin Helsingistä alle vartissa Espooseen. Tapiolan asemalla oli kaikkia metrolla saapuvia vieraita vastassa ystävällinen Espoon teatterin työntekijä karttanipun kanssa. Hän neuvoi lyhimmän reitin teatterille Tapiolan valtavien rakennustyömaiden ohi. 
Mutta kartta kastui sateessa ja ohitseni kulki viehättävä mies, jonka perään katsoin vähän liian pitkään. Ja sen ansiosta eksyin 700 metrin mittaisella matkalla rivitaloalueelle Espooseen. Great! 
Pyörin parissa tienhaarassa ja etsin ulospääsyä. Lähteäkö metsäpolulle, kohti bussipysäkkiä vai rakennustelineitä? Muutama hetki siinä meni, mutta lopulta teatteri löytyi. 
Ainoa pysyvä asia on muutos. Ja sepä onkin se, joka vie meiltä järjen, näytelmässä sanottiin. 



Sitäpä pohdin, kun suunnistin näytelmän jälkeen takaisin metrolle. Käännyin jälleen väärästä risteyksestä. Olin hetken hukassa, eikä tällä kertaa voinut edes syyttää ketään komeaa könsikästä. Yritin etsiä katseellani jotain tuttua paikkaa, vaikka Heikintoria. Näin uutta rakennusta luovat rakennustelineet. Seurasin niitä ja löysin lopulta punaiseen tuubiin. 

Näytelmän suurin teema on muutos ja se, minkälaisen roolin kukakin päättää muutoksessa ottaa. (kuva: Stefan Bremer).



Esitystalous 3: RADIOssa on loistavat henkilöhahmot (lue ihmeessä Katjan juttu näytelmäharjoituksista), tunnelmaa rakentavat musiikki ja valaistus ja käsikirjoituksessa niin paljon sisältöä, että siitä riitti ravintoa vielä seuraavaankin päivään. Suosittelen!
Sain arvottavaksi kahden hengen lippupaketin Esitystalous 3 – RADIO -näytökseen. Kerro mikä sinusta teatterissakäynnissä on parasta. Tai jos olet nähnyt Esitystalous-trilogian kaksi aikaisempaa näytelmää, kerro, mitä tykkäsit niistä. Randomgeneraattori poimii voittajan perjantaina puoleenpäivään  28.9. vastanneiden kesken. 

43 Comments

  • Heidi Janeskallio

    No siis ensinnäkin juuri tuossa teatterissa olisi nostalgiaa, sillä lukiossa rampattiin siellä jokaisella äikänkurssilla! 😃 Teatterissa yleensä innostaa hetkeen mukaan tempautuminen !

  • Satu

    Parasta on kun pääsee uppoutumaan hyvin tehdyn tarinan syövereihin. Näytöksen jälkeinen olotila on huippu ja saa taas elämään uutta näkökulmaa..

  • Anonyymi

    Teatteri avaa oven toiseen maailmaan: pääsee hyppäämään toisiin elämiin ohikiitäväksi hetkeksi ��

  • Jaana

    Teatterissa nautit esityksestä niin, että hyvä jos muistat hengittää. Välillä saattaa naurattaa tai itkettää, mutta kotiin lähtiessä mieli ja askel on kepeä. Sitäpaitsi Martti Suosalo on loistava näyttelijä!
    JannaMari

  • Anonyymi

    Parasta on irtautuminen arjesta ja se, että näyttelijät tekee ihan siinä silmien edessä elämystä katsojille. Ja tunnelma! – Katsu

  • katja

    Parasta teatterissa on esiintyjät siinä lähestulkoon käden ulottuvilla, vuorovaikutus, tunteet, tunnelma. Esitystä ei voi keskeyttää lähteäkseen jääkaapille, sitä ei voi tallentaa ja jättää odottamaan katselua jota ei koskaan tule, kesken esityksen ei voi selata puhelinta. On vain se hetki, paikka, tässä ja nyt. Eikä sovi unohtaa kaiken kruunua, väliaikaa: ihana leivos ja kahvia! 🙂

  • Saara Myllymäki

    Olen nähnyt kaksi aiempaa esitystä ja ne olivat aivan huippuja! Teosten ajankohtaisuus, terävät huomiot ja erinomainen dialogi viehättivät. Pidän enemmän tällaisesta "älykkäästä" teatterista kuin pukudraamasta. Olisi huippua voittaa liput kolmanteenkin!

  • ottomatti

    Parasta on läsnäolo. Niin näyttelijöiden kuin yleisön, minun itseni. Se, oivallus, jonka kokemus yleensä synnyttää on ylimaallinen.

  • Anonyymi

    Parasta on se jännä, ihmeellinen tunnelma. Läsnäolo. Eri tunne kun menee elokuviin. Terv. Sh

  • Anonyymi

    Parasta teatterissa ovat oivallukset, tunnelman luominen ja oman todellisuuden pakoileminen.
    S

  • Anonyymi

    Parasta teatterissa on, kun voi jättää alle metrin pituiset kotiin, istua hiljaa keskellä aikuisten joukkoa ja joku muu vielä laittaa minit nukkumaan. My ja minit

  • Salla K

    Parasta teatterissa on se voima, kuinka tunnelmat, tunteet ja teemat hyökyy hyvässä näytelmässä lavalta näytteliöiden ihmeellisen tulkinnan kautta syvälle sisään itseen, ja kuinka niitä makustaa siinä tilanteessa ja vielä usemman kerran näytelmän jälkeen.

  • Tanja

    Parasta teatterissa on, kun Seela Sella ja Kyllikki Forssell loistivat supernovan lailla Kansallisteatterin suurella näyttämöllä. Parasta teatterissa on kun se sanoittaa minua paremmin kuin itse koskaan voisin. Siinä on parasta se, miltä se tuoksuu – verhojen molemmilta puolilta. Parasta teatterissa on kun se saa itkemään. Siinä on parasta se, kun se saa rakastamaan. Siinä on parasta se miten näyttelijät kuunteöevat yleisöä. Siinä on parasta väliajan Sacher-leivos. Siinä on parasta kun käymme teatterissa äidin kanssa ja se, kun käyn siellä ihan yksin. Teatterissa voin samana iltana syntyä uudelleen ja kuolla korkeassa iässä.

  • Hanna

    Hyvästä teatteriesityksestä saa vaikuttavia tunne-elämyksiä, jotka säilyvät mielessä vielä pitkään esityksen jälkeen. Teatterissa käynti on sellaista vähän juhlavampaa ajanviettoa, ja on mukava pukeutua hienosti.

  • Saara

    Teatterissa on parasta se, kun pääsee irtautumaan hetkeksi omasta elämästä. Parasta on myösken se, kun saa nauraa katketakseen.
    rinne.sari at dnainternet.net

  • Anonyymi

    Parasta on se kokonaisvaltainen kokemus, kun näyttelijät, lavasteet, valot, tuoksut ja tunnelmat on yleisön kanssa samassa tilassa. Ihan eri fiilis kuin leffassa.

    Ehkä on vielä käynyt hyvä tuuri tai sitten ohjelma on kautta linjan laadukasta, että en muista katsoneeni yhtään huonoa esitystä niin harvoina kertoina, kun olen teatterista itseni löytänyt.

    Isoin haaste omille teatterikäynneille on, että liput pitäisi varata suosittuihin (ja vähemmänkin suosittuihinkin) esityksiin todella hyvissä ajoin. Teattereista olisi kiva myös olla sellainen finnkino -tyyppinen listaus tarjonnasta eli mitä missäkin menee ja milloin.

  • Leena

    Vähän riippuu näytelmästä, mutta varmasti aina jokatapauksessa irtiotto omasta arjesta. Jos lisäksi huumoria ja ajettelemisen aihetta, niin ihan parasta.

  • Anonyymi

    Parasta on se tunne, kun näytelmä jää pyörimään mieleen pitkäksi aikaa esityksen jälkeenkin ja saa alkaa pohtia asioita toiseltakin kantilta. Plussaa myös se, kun pääsee hetkeksi irti arkirutiineista. – Hanna –

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *