Uskotko ennustajaan vai tilastoon?

Tänään oli ystävän kanssa puheena yksi yhteisistä suosikkiaiheistamme: uskoako päätöksenteossa intuitioon vai faktoihin, jotka perustuvat tieteelliseen tutkimukseen? (Faktoihin tietty, sanoo intuitioni.)

Kun tässä on kaikenlaista päänvaivaa ihan jatkuvasti. Olisiko aika mennä taas papa-kokeeseen? Mitä näille hammaskuorille pitäisi tehdä? Tarvitaanko kylpyhuoneen peilikaapin sisälle todella lista sähköjohtoa peittämään  eikö pelkkä teippi riitä? Pitäisikö ne Nokian osakkeet myydä nyt vai myöhemmin? Pitäisikö hankkiutua eroon autosta ja alkaa käyttää autontarpeessa vain taksia? Pitäisikö uudellenkouluttautua? Hankkia koira?
Ihan jokaisella valinnalla on seurauksensa, on niitä hyötyjä ja sitten haittoja. Kaikkien päätösten tekeminen vaatii näkyväksi tekemistä ja puntarointia. Pitäisikö erota? Laihduttaa? Irtisanoutua? Hankkia rakastaja? Voinko muka saada rintasyövän? 

Helkkari! 
Jotta voi tehdä valintoja, joista on enemmän hyötyä kuin haittaa, pitää tietää mitä tehdä. Pitäisi perustaa ne päätökset numeroihin, tietoon ja faktoihin, ei enkelihoitoihin. Intuitio saattaa johdattaa tekemään ihan älyttömiä päätöksiä, olen kyllä huomannut sen. Kun nyt katson taaksepäin, niin näen selvästi sen, että mitä enemmän olen jotain asiaa funtsinut, sitä parempi päätös on tullut tehtyä. Kaikki mikä tuntuu miellyttävältä ei välttämättä vie kohti mielihyvää.
Diggaan tilastoista, ekseleistä, suunnitelmista. Niistä näteistä huoneentauluajatuksista voi tulla ihan kiva fiilis, mutta eivät ne missään päätöksenteossa auta. Pitää olla puntaroituja näkemyksiä, tilastoja, päättelyä. 
Mutta hei, olen minäkin ennustajalla käynyt. Ja jopa ihan kahteen kertaan. Se oli semmoinen tummasilmäinen Iiris, joka asui Mechelininkadulla kuivattujen kukkakimppujen keskellä. 2000-luvun alussa pitkiin mekkoihin pukeutunut mummo kertoi epävarmalle kauppatieteiden opiskelijalle hauskoja juttuja omasta elämästäni. Kuten esimerkiksi sen, että rytmi on mulle tosi tärkeää, muista  sitten aina se.
Rytmi? Enähän minä osaa soittaa tai laulaa. Tanssilattialla minut näkee korkeintaan erittäin tukevassa humalatilassa.

Paitsi hei: teksteissäkin on rytmi.

Sitten toinen ohje oli, että hankkiudu johonkin paikkaan jossa on paljon tilaa ja sellainen suuri aukea. Että et kuulemma sovi toimistoon. 
Et sovi toimistoon! Kiitti. Olin juuri päässyt Eilakaislan kautta yhteen it-firmaan toimistoapulaiseksi ja opiskelin toista vuotta ekonomiksi. 
No täällä laavasaarella minä nyt ekselöin seuraavan islanninhevosvaelluksen kalkyyliä ja kirjoitan seuraavaa kirjaa. Että ei se Iirikseltä ihan pieleen mennyt. 
Elikkä loppupäätelmä: Iirikseen saattoi luottaa, mutta kaikilta muilta pitää pyytää lähteet.
Teemat
Poimintoja Blogista:
Yleinen

Kaksivuotias ja tosikko

Voiko ja pitääkö kaksivuotiaan ymmärtää mustaa huumoria? Minua jäi harmittamaan ja mietityttämään taannoinen päiväkodin vanhempainhaastattelu eli ne huomiot, joita kuopuksen lastentarhanopettaja meille lapsestamme kertoi.  Lastentarhanopettaja

Lue lisää »
Yleinen

Pikaiset ohjeet seuramatkalle

Ihan tämmöinen pikkuinen pikapäivitys myöhäisiltaan. Tämmöisillä viikonmittaisilla akkaretkillä oppii yllättävän paljon kaikenlaista. Sellaisia käytännön  seuramatkaohjeita, joista voi ottaa vinkkiä ihan tavalliseen arkeen. Olkaapas hyvät! Huonekaverin

Lue lisää »

Satu Rämö

Contact / Yhteystiedot

Tietosuojaseloste

2024 © Satu Rämö