Opashommissa voi joskus olla vähän raskasta. Tässä työssä on hirveän isot hyvät puolet, mutta on sitten niitä haasteitakin.
Siis esimerkiksi sellaisia haasteita, että yrität kovasti puhua jonkun asian puolesta, mutta jotenkin se menee sitten vähän kallionkoloon se homma. Uskottavuus valahtaa sormien välistä kuin liukkaan satulavyön vastinhihna.
Kuten esimerkiksi sillä hetkellä, kun yrität kovati vakuutella, kuinka hyvää retkievästä kuivattu turska on. Tiedättehän, sellaista proteiinirikasta, kevyttä kantaa mukana, ei pilaannu helpolla eli ihan tosi mallikelpoinen eväs.
Ja sitten kuitenkin mietit syvällä sisimmässäsi, että hyi hemmetti kun tämä eväs tuoksahtaa samanlaiselle kuin pimpero, jota on hauduteltu neljä päivää ilmatiiviissä lateksihousuissa*, mutta paikallinen erikoisuus on paikallinen erikoisuus, joten pitäähän sitä tarjota. Koitat näyttää tosi asiantuntevalta ja avoimelta ihmiseltä, mutta lopputulos on tässä:
Haa, mutta tiedättekö mitä? Melkein kaikki maistoivat!
*) Ihan tarkennan vain, että en kylläkään tiedä käytännössä siitä lateksihousujutusta, ihan mielikuvitukseeni luotan tässä. Ja nuo kuvan sadehousut eivät siis liity tähän asiaan mitenkään.
Kiitokset kuvista totuuden hetken todistaneelle Anna L:lle.
