Onko raha töissä onnistumisen mittari?

Onko palkan suuruus töissä onnistumisen mittari? Kertooko se, kuinka paljon onnistuit tekemään tässä kuussa rahaa, siitä, kuinka hyvin töissä onnistuit ja kuinka hyvin yritykselläsi menee? Minä vastaisin tähän että se vähän riippuu, mutta kahdesta vaihtoehdosta valitsen mieluummin ei kuin kyllä.

Jäin miettimään näitä kysymyksiä kun kuuntelin Ysistä viiteen -podcastia. Se on mielenkiintoinen ja suorapuheinen podcast, jossa yrittäjä (Natalia Salmela) ja päivätöitä työsuhteessa tekevä (Vivian Valpuri) keskustelevat työelämästä ja ovat välillä keskenäänkin eri mieltä. Virkistävää! Yhdessä jaksossa käsiteltiin palkkaa ja sitä, miten paljon missäkin työssä voi tienata.
Minusta on hyvä juttu, että palkoista puhutaan avoimesti. Konkreettinen ja asiallinen tieto ansioista vähentää tietämättömyyden tuskaa, turhaa kateutta ja auttaa yhä useampia hinnoittelemaan osaamisensa oikein. Kirjoitin vuosi sitten omista liksoista ja omassa työssä menestymisestä ja vierailin ihanan Valeäidin nauhoitukset -podcastin perheiden toimeentulojaksossa keskustelemassa Hannen kanssa rahan käytöstä lapsiperheissä. Syksylllä minun ja Lähiömutsin Hannen Unelmaduunarit-jaksossa väänsimme kokoomuksen Elina Lepomäen kanssa siitä, miten neuvotella itselleen oikean suuruinen liksa.
Tuossa Ysistä viiteen -podcastin rahaa ja palkkoja ruotivasta jaksosta mieleeni jäi pyörimään  muutamia ajatuksia. Podcastparivaljakon yrittäjä kertoi laskuttaneensa yhtiönsä kautta reilun vuoden mittaisen tilikauden aikana yli 200 000 euron liikevaihdon. Se on ihan mielettömän hyvä suoritus! Mutta on se tottakai vaatinut ihan hitokseen työtäkin, sen nosti esiin myös yrittäjä itse. Välillä kuulemma aamukymmenestä yökolmeen.
Tässä kohtaa pysähdyin, otin puoli minuuttia taaksepäin ja kuuntelin uudestaan. Kyllä. Yökolmeen. Huh, aikamoista. 
Minä myönnän, että minä en siihen pystyisi. Minun on pakko nukkua vähintään 7,5 tunnin yöunet, jotta päässä ei surise väsymys. Haluan myös harrastaa jotain mielekästä, että oma kroppa ja mieli pysyvät kunnossa ja tekemisessä iloinen meininki. Olen tehnyt monesta harrastuksesta itselleni työn, mutta säilyttänyt myös muutamia juttuja ihan ominani. Niihin liittyen en edes etsi ansaintakeinoja. Koen että  minulla täytyy olla joku oma henkilökohtainen fiilisteltävä asia, jossa ei tarvitse luoda arvoa kenellekään muulle kuin minulle itselleni.
Lapset ja arjenpyöritys nielaisevat arkipäivän valveillaolotunneista vähintään kuusi tuntia. Mitä jää jäljelle? Työaikaa jää noin kahdeksan tuntia. Kun siitä laskee pois kuittien lajittelun, posti- ja pankkiasiat, siirtymiset paikkojen välillä ja kaiken muun sälän josta en voi ketään laskuttaa, tehokasta laskutettavaa työaikaa jää vuorokaudessa noin viisi tai kuusi tuntia.  
Sen on ollut pakko riittää. Olen yrittänyt valikoida töitä, jotka ovat erityisen mukavia tehdä mutta joista saa myös riittävästi tuloja. Kaikki suuritöiset mutta ei niin hyvin tuloutuvat työt olen rankannut pois to do -listoiltani. Saman kohtalon ovat kokeneet niin ikään työt, jotka ovat olleet tylsiä, mutta hyvin maksettuja. 
Kun olen näin kokeilun ja valinnan kautta rakentanut tätä omaan työn pelikenttääni, aikaa on jäänyt myös muuhun ja olen jaksanut. Jos nyt lisäisin työntekoa vaikka 50 %, tuloni varmasti nousisivat, mutta eivät sitä 50 prosenttia. Olen nimittäin huomannut, että kun olen joskus joutunut tekemään oikein tosi pitkän työpäivän, en ole enää loppupäivästä lähelläkään edes keskinkertaista suoritustani. Työtehoni laskevat iltaa kohden huomattavasti. 
Hyvät ideat, niiden sanoittaminen, asioiden organisointikyky, virheettömyys ja nopeus laskevat roimasti, kun työpäiväni venyy aivan liian pitkäksi.
Se että minä en pysty tai jaksa, ei tietenään tarkoita, että kukaan muukaan ei voisi pystyä sellaiseen suoritukseen. Tottakai voi. Me olemme kaikki erilaisia.
Pohdin vielä vähän eteenpäin. Sitä, mikä yritysten tarkoitus pohjimmiltaan on.
Perinteisesti yrityksen olemassaolon tarkoitus on selitetty yhdellä virkkeellä: yhtiön kuuluu tuottaa omistajilleen voittoa.
Kyllä se tärkeää onkin; ei tavoite tappion kasvattaminenkaan voi olla. Mutta ajatus siitä, että menestyneen yrityksen tärkein päämäärä on maksimoida omistajilleen tuottaman voiton määrä, on minun mielestäni – noh – vähän vanhanaikainen. Voisihan sitä myydä vaikka omia sisäelimiään kovaan hintaan ja tehdä sillä paljon rahaa, mutta se olisi kyllä äärimmäisen huonoa bisnestä pitkällä aikavälillä. Meillä kun on vain yksi maksa.
Yrityksen kuuluu menestyäkseen keksiä joku juttu, mitä on mahdollista luoda ja tuottaa ja minkä muut ovat valmiita ostamaan tarpeeksi hyvällä hinnalla. Pitää luoda arvoa eli esimerkiksi vaikka hyvää mieltä asiakkaille, terveempi alaselkä tai kätsy ratkaisu johonkin isoon tuotantopulmaan. Kun asiakkaat ja yritys kohtaavat ja tehdään molempia osapuolia hyödyttävät kaupat, sitten siitä tulee yritykseen rahaa – ja myös voittoa omistajille.
Jokainen yrittäjä saa tottakai ihan itse määrittää, miksi hänen yrityksensä on olemassa ja mikä sen tarkoitus on. Kunhan näitä yrittäjän mielihaluja ei toteuteta muiden kustannuksella, se yrityksen olemassaolon tarkoitus voi olla mitä tahansa. Tarkoitusta kannattaa kuitenkin aina miettiä myös laajemmin kuin pelkästään voiton kautta.
Minun omassa elämässäni osakeyhtiö olen vähän niin kuin minä itse. Omistan oman firmani kaikki osakkeet, olen toimari, hallitus, riskienhallinta-analyytikko, virkistysvastaava ja siivooja. Joskus palkkaan apuvoimia, mutta vakituiseen työsuhteeseen en muita kuin itseni. 
Olen huomannut, että en pysty saamaan kaikkia tehoja tekemisestäni irti eli tuottamaan asiakkailleni reilua määrää arvoa, jos teen liikaa töitä. Liian pikät päivät vievät energiaani ja lopulta liuottavat tekemisen siihen pisteeseen, että lopputuloksesta ei ole kukaan valmis maksamaan yhtään mitään. Jotta menestyn, minulla pitää olla sellaista kaupattavaa, mitä joku haluaa ostaa, mitä minä mielelläni teen ja osaan tehdä ja josta minä saan tarpeeksi korvausta. 
Mikä se yrittäjän onnistumisen mittari sitten mahtaa olla? Mistä tietää, että on työssään menestynyt? Tämä kuulostaa kyllä inhottavan ympäripyöreältä, mutta minun mielestäni oikeita vastauksia on vain yksi:  Selvitä se itse.  
Olen kirjoittanut omakohtaisen listan itselleni muistutukseksi omiin valintatilanteisiin. Julkaisen sen huomenna täällä blogissa. Nyt en ehdi, koska on hölkättävä kampaamoon, että en myöhästy. Mörssäri istahtaa nimittäin tänään ensimmäistä kertaa parturintuoliin. Jaiks!
Aiheet

Näitä luetaan

Satu Rämö

Contact / Yhteystiedot

Tietosuojaseloste

2024 © Satu Rämö