Näitä asioita kaipaan Suomesta

Oletteko ajatelleet muuttaa joskus takaisin Suomeen, minulta välillä kysytään. Vielä kertaakaan en ole vastannut myöntävästi.

Lapsille ja puolisolle Suomeen muuttaminen ei olisi edes paluu vaan muutto uuteen; hehän ovat syntyneet ja eläneet suurimman osan elämästään täällä. Minäkin olen kotiutunut tänne Islantiin niin hyvin, että muutto Suomeen ei tunnu vaihtoehdolta, jota tekisi mieli miettiä.
Ja tämähän ei tarkoita sitä, että en kaipaisi Suomea millään tavalla. Päinvastoin. Kaipaan joka helkkarin päivä jotain. Suomessa asuvia ystäviä ja perheenjäseniä ei varmaan tarvitsisi erikseen edes mainita, heitä on tottakai ikävä. Olisi hauskaa matkustaa metrolla mummolaan vartissa. Tai junalla parissa tunnissa. Tavata niitä Suomessa asuvia ystäviä viikonloppuna ja käydä lounastreffeillä ystävä-työkavereiden kanssa.
Suomesta kaipaan myös paljon kaikkea muuta. Listaanpa nyt ensimmäisenä mieleentulevat.
Joukkoliikenne. Voi universumin pierut, jos olisi ratikka, juna, metro tai edes tihein aikatauluvälein kulkeva paikallisbussi. On täyttä luksusta istua muutama tunti junassa, tehdä töitä työskentelyhytissä ja ostaa liikkuvasta kahvikärrystä kuumaa kahvia. Ja kas, olen perillä viidensadan kilomterin päässä ilman matkapahoinvointia, liikenteessä jumitusta ja perseen puutumista.
Julkinen liikenne on täällä Islannissa yhtä vähän tunnettu käsite kuin lämpimät kesäpäivät. Niiden tulemiseen ei voi luottaa. Islannissa äänestettiin tänä viikonloppuna kunnallisvaaleissa, ja Reykjavikissa vaalitappion kärsi juuri se puolue, joka halusi panostaa eniten joukkoliikenteeseen. Argh. Osa islantilaisista on niin jermuja yksityisautoilijoita, että ajatus bussiinhyppäämisestä tuntuu yhtä pelottavalta kuin verojen maksaminen.
Halvat hinnat ja lämmin sää. Suomessa on nämä molemmat! Tai siis noin niin kuin suhteellisesti ajateltuna on. Meillä on täällä Islannissa vielä näin toukokuussakin lapsilla kypärämyssyt päässä, koska tuulee niin kovaa ja kylmästi. Jäinen vesisaade piiskaa tulppaanit lakoon eikä nurmikkokaan oikein jaksa kasvaa. Kyllä vaan vähän keljuttaa nähdä aurinkoa hehkuvia valokuvia Suomen kesästä…

Ja ne halvat hinnat. Voi jumbe, jos lounaan saisikin 12 eurolla. Tai edes viidellätoista! Kuuden euron pitsaa saa täällä vain yhdestä paikasta ja se on marketin eineshylly. 
Asiakaspalvelu. Suomessa saa julmetun hyvää asiakaspalvelua melkein joka paikassa. Islannissa saa julmetun hyvää asiakaspalvelua paikoissa, jotka voi laskea kahden käden sormilla. Islannissa kun on aina menty kaverimeiningillä; kaikki tuntevat kaikki, ja koska kaikki ovat “kavereita” keskenään, hommat hoituvat vaikka ei niin kovasti ponnistelisikaan. Kunhan nyt vähän sinnepäin, kato.
Kun maassa on vain vähän ihmisiä, pääsee ohuellakin osaamisella aika helposti asiantuntijan asemaan. Sekin näkyy asiakaspalvelussa. Aika harvoin kukaan osaa vastata yhtään mihinkään, etenkään hankaliin kysymyksiin. Niitä heitellään kuin kuumaa nakkia henkilöltä toiselle. Islannissa on helppo asua niin pitkään, kun ei joudu mihinkään ongelmiin. Jos syystä tai toisesta joutuu, edessä on ihan helvetinmoinen suo. 
Suomenkielinen kirjallisuus ja kirjakaupat. Vaikka nykyään luen ja kuuntelen suurimman osan suomalaisesta uutuuskirjallisuudesta BookBeatin ja Storytelin kautta, ei mikään kyllä voita kirjakauppaa, jossa voi tarttua paksukantisiin kirjoihin, vertailla nahkeapintaisia kansia paperisiin, availla kirjoja ja katsella ensimmäisiä ja viimeisiä lauseita, lukea takakansitestejä ja miettiä, että onko sata euroa kirjakasasta järkevää. Ja sitten se ilo, kun poistuu kirjakaupasta kahden painavan kassin kanssa. Koska kirjoihin laitettu raha ei mene hukkaan.
Samasta syystä tykkään myös suomalaisista kirjastoista. Oli se sitten Rikhardinkadun kirjasto Helsingissä, Forssan kirjasto, Lemin kunnankirjasto tai Turun kaupunginkirjasto, aina tulee sisääntuloaulassa yhtä hyvä mieli. On niin hienoa tajuta se, että nämä kaikki muutkin ihmiset tässä ympärillä ovat tulleet tänne samaan paikkaan juuri kirjojen takia.
Sitä, että tajuan jatkuvasti kaiken. Se, että pystyn lukemaan uutisia ja tajuan niistä ihan kaiken, tuntuu hienolta. On mahtavaa kun voi tulkita ihmisten käyttämistä sanavalinnoista ja painotuksista ne oikeasti tärkeät viestit. Ymmärtää vitsit ja muistaa itsekin muutaman. Koen itseni vahvaksi, kun osaan kannattaa sosiaalisia tilanteita ja viedä niitä eteenpäin. En tunne itseäni hitaaksi, toiseksi, ulkomaalaiseksi. Suomesta ikävöin usein tunnetta siitä, että olen ajan tasalla. Täällä laavakökkäreellä tulen aina pari kierrosta jäljessä. 
Teatteri. Suomenkielistä teatteria on ulkomailla ikävä. Yritän jokaisella Suomen-reissulla käydä katsomassa yhden näytelmän, jos vain suinkin saan aikataulut sopimaan. Isojen teattereiden ohella tykkään erityisesti käydä Teatteri Avoimissa Ovissa
Listan viimisenä vaan ei vähiten tärkeänä: kalja. Siis ruokakauppa, josta saa keskiolutta! Ja ihan pikkukulmakaupassakin on kiva valikoima brittiläisiä siidereitä. Suomi tuntuu kovin keskieurooppalaiselta, kun täältä kaukaa mereltä katselee.
Aiheet

Näitä luetaan

Satu Rämö

Contact / Yhteystiedot

Tietosuojaseloste

2024 © Satu Rämö