Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Ihana kahvila Turun keskustassa

Poikkesin viime viikolla muun muassa Turussa. Oli niin kesäistä: aurinkoa, lintuja ja ensimmäiset bongatut pussikaljottelijat Puolalanpuistossa. Eksyimme ensimmäistä kertaa puiston korkeimmalla kohtaa seisovaan Turun taidemusoon. Syykin oli hyvä: kaverini on avannut sinne kahvilan!
Äitini asuu Turussa, siellä lähellä juna-asemaa ja puolen minuutin lenkkimatkan päässä Puolalanpuistosta. Suomen-kesälomilla istuskelemme usein siellä lasten kanssa. Tyttöjä kiehtovat leikkipaikat, joita puistossa on useampiakin, ja minua nurmikko jolla voi istua ilman että takapuoli jäätyy. Ja ne kaupunkimaisemat! Kaikki ihanat vanhat suuret kivitalot, pikkuiset puutalot ja leveät kadut. Ja Riku Korhonen, joka kävelee vastaan melkein joka puistokeikalla (asuukohan se siellä lähellä?). Turun taidemuseoon meillä on ollut matka monta kertaa, mutta aina olemme sitten kuitenkin jämähtäneet vain sinne hauskaan puistoon.
Keväällä kuulin, että kaverini on parin muun kanssa ottanut kahvikannun käteen taidemuseon kahvilassa ja siirtynyt museokahvilayrittäjäksi. Joten sinnehän me menimme oli. Ja voi, miten ihana paikka!
Museot voivat olla vähän kolkkoja paikkoja: suuret tilat, korkeat huoneet, leveät rappuset ja paljon tilaa. Kaunis ja arvokas tila voi olla vaikea pala kahvilalle, joka kuitenkin haluaa saada asiakkaat viihtymään, viettämään aikaa ja tapaamaan toisiaan.
Café Victor oli onnistunut tässä museokahvilahaasteessa minusta mielettömän hyvin! Kahvila on luonut intiimin ja kotoisan tunnelman pramean museon tiloihin. Pöydät ja tuolit eivät ole liian kaukana toisistaan ja tilan kanssa on muutenkin leikitelty.  On pöytiä tuoleineen, mutta myös sohvaa ja pikkupöytiä. Osa asiakaspaikoista sijaitsee museon aulan puolella, osa kahvilan ja museon lipunmyynnin puolella. Museon isot ja hienot ikkunat tuovat tilaan sopivasti juhlallisen tunnelman.
Aterimet muistuttivat minua isomummolan hopealusikoista. Haarukat, lusikat ja veitset on kuulemma hankittu kirppareilta. Ihana idea! Kahvikupit ja lautasetkin ovat keskenään vähän eri paria. Ja maljakossa oikeita kukkia. Se vasta on tärkeä juttu se. Katja taannoin kirjoitti tästä tärkeästä yksityiskohdasta mainiossa jutussaan Mikä lähimatkailua vaivaa? Tässä kahvilassa sitä ei onneksi vaivaa mikään.
Eikä nyt tietenkään sovi unohtaa sitä itse asiaa: ruokaa ja juomaa. 
Tilasin ensin kalapiirasta ja lasillisen kuohuviiniä – niin hyvää. Esikoinen kävi ostamassa useamman kaneliässän, koska ne olivat kuulemma parhaimpia keksejä maailmassa. Äitini oli samaa mieltä. Sitten hain itselleni jälkkäriksi yhden palan ihanan pehmeää kookossuklaaleivosta, joka tarjoiltiin pienen kermavaahtonokareen kera. Jukra. Mitään noin hyvää suklaasta valmistettua en olekaan sitten maistanut kai koskaan.
Kaikki tarjottavat kahvilan väki leipoo itse Portsassa. Samoissa tiloissa toimii myös Cafe Victorin  omistajien pyörittämä catering-palvelu.
Omaa mieltä tässä kaikessa ihanuudessa nostattaa vielä entisestään se, että yksi Victorin omistajista, Annika, on yksi meidän mainioista harjoittelijoista Suomi-kaupaltamme muutaman vuoden takaa. Niin mahtavaa huomata, että työhommat ovat edenneet omaksi hienoksi yritykseksi. Ainakaan me täällä Reykjavikissa emme siis sitä yrittäjyysintoa onnistuneet nitistämään. 🙂
Jos etsitte Turusta kivaa kahvittelu- ja lounaspaikkaa, suunnatkaa ihmeessä Turun taidemuseoon Cafe Victoriin. Samalla voi nauttia kävelystä kauniissa puistossa ja ihailla Turkua mäen päältä.
Lisää kahvilavinkkejä kannattaa käydä väijymässä Turun Kuningattaren blogista, jonne Laura kertoi omat Turun suosikkiravintolansa ja -kahvilansa. Olen kokeillut noista kahviloista noin puolta ja kaikista pelkästään hyvää sanottavaa. Onpas ihanaa, kun pian tulee kesä ja Suomen-matka ja aikaa käydä herkuttelemassa näissä kaikissa kivoissa tunnelmallisissa paikoissa ja kokeilla muutamaa uuttakin. 
Kesä, jee!

8 Comments

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *