Viikon mittainen purjehdusmatka Islannin Länsivuonoilla päättyi 18 tuntia sitten. Ja vau mikä viikko se olikaan. Vau. Nyt on kyllä vaikea keksiä mitään muuta sanottavaa. Kaikki adjektiivitkin tuntuvat pliisuilta. Mahtava, kylmä, jännittävä, kaunis, hauska, uskomaton, hiljainen… Joo-o! Mutta niin paljon enemmän.
Purjehdimme siis viikon Länsivuonojen pohjoisimmissa osissa Hornstrandirissa. Se oli kaveridiili: testasimme purjehdusta lasten kanssa ja tutustuimme reissuporukan kesken toisiimme. Meitä oli aluksen omistajaperheen, meidän ja henkilökunnan lisäksi mukana yksi virolainen vaeltaja ja purjehtijapariskunta, joka tekee valtameripurjehduksia ja pitää purjehdusaiheista podcastia. Lapsia oli mukana kolme: kuusiviikkoinen, parivuotias ja kahdeskanvuotias.
Aika loistava konsepti!
Aurora Aktika starttasi matkaan Länsivuonojen pääkaupungista, muutaman tuhannen asukkaan kylästä Ísafjörðurista. Matkasimme ensin Veiðileysufjörðurin vuonoon ja ankkuroimme aluksen sinne yöksi. Pari päivää vietimme kauniissa Lónafjörðurin vuonossa ja viimeiset päivät Hesteyrarfjörðurissa, jossa sijaitsi aikanaan alueen suurin kylä eli muutaman talon kokoinen Hesteyri. Se toimi aikaisemmin valaanpyyntikeskuksena ja sitten sillinpyyntipaikkana. Viimeiset asukkaat muuttivat pois 1950-luvulla. Nykyään alueella on muutama kesämökki ja kesäisin Lääkärin Talon nimeä kantava kahvila. Se on alueella kesäisin vaeltavien retkeilijöiden suosiossa.
Mitään muuta rakennettua siellä ei sitten päiviin ollutkaan: ei nettiä, ei mobiiliverkkoa, ei polkuja, teistä nyt puhumattakaan. Tuuli puhalsi kovasti, mutta onneksi kapeat vuonot antoivat suojaa ja saimme nukkua yömme vain hiljalleen keinuvan laivan kyydissä. Purjehdusosuuksilla velloi ja heilui, mutta onneksi on pahoinvoinvipillerit.
Aurora Arktika on alus, joka järjestää seikkailumatkoja pienille ryhmille Länsivuonoille ja Grönlantiin. Reissujen ideana on nauttia merimatkasta, purjehtia ja talvisin vuoristohiihtää Hornstrandirin lumipöllyisillä vuorilla. Kesäisin tehdään vaellus- ja polkujuoksumatkoja. Tämä ei ole pelkästään purjehtimista eikä pelkästään hurjia extreme-matkailua. Ehkä tätä voisi parhaiten kuvailla kutsumalla alusta liikkuvaksi majataloksi arktisilla merialueilla. Aluksella on reissuporukasta huolehtimassa kapteeni, perämies ja hiihto- tai vaellusopas. Turisteja mahtuu mukaan reilu kymmenen.
Matkasta on niin paljon kerrottavaa, että postauksia tulee vielä ainakin pari. Nyt tekee kuitenkin jo mieli kertoa reissun oma top kolme. Upeina kokemuksina itselleni jäivät mieleen etenkin nämä kolme juttua:
Yön pimeys laivan kannella. Hiippailin muiden mentyä nukkumaan aluksen kannelle megalämpimään toppatakkiin pukeutuneena. Meri tyrskysi kylmänä ympärillä, kuun valaisemat jylhät ja huipuiltaan jäätiköiden aikanaan latistamat vuoret ympärillä. Oli kylmä ja viima ja kaunista. Sen jälkeen mukillinen punaviiniä laivan keittiössä, ja ainoana taustaäänenä laivan oma kolina.
Sinisimpukoiden keruu. Yhtenä iltana kapteeni kokkasi aterian meren elävistä. Ennen illallisaikaa oli sopivasti laskuvesi, joten lähdimme hakemaan rannikolta ämpäreihin simpukoita kalabuffetin kylkeen. Sormet umpijäässä ja hyinen raejuuro naamaa pistellen keräsimme täyden ämpärin. Laivalla pesu ja keittäminen. Niin hyvää!
Hiljaiset, pitkät yöt. Ilalla sängyssä aaltojen liplatukseen ja aluksen hiljaiseen keinumiseen nukahtaminen. Lapset nukkuivat pisimmät yönsä ikinä ja me aikuisetkin joka yö melkein kymmentuntiset yöunet.
Vain yhden kokemuksen vaihtaisin pois. Se oli se kohta, kun kuopus oksensi kovassa tuulessa heiluvan laivan takia päivän menuun päälleni. Pesukoneellahan siitäkin onneksi selvittiin.
