Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Rakkauteni kirjastoihin

Kirjasto, kirjasto, kirjasto. Se on sananakin jo niin upea: voimakas, huulet viivaksi vetävän äreä mutta lopulta kuitenkin pehmeä ja pyöreä oo. 
Suomalainen kirjasto on yksi asia, jota useimmiten kaipaan täällä Pohjois-Atlantin ulkosaaristossa. Siinä tiivistyy niin monta hyvää asiaa pohjoismaisen hyvinvointivaltion olemuksesta. Tänään on Suomessa vietetty Kirjastoseuran järjestämää kirjastoja juhlistavaa Lainan päivää, ja siksi mieleni minun tekevi nyt vähän fiilistellä.
Kirjaston idea on maantieteellisesti aika tasavertainen. Ei tarvitse asua pääkaupungissa, että pääsee kirjastoon ja voi lukea uusimman Parnasson tai Hevosurheilun. Suomessa on noin 800 pää- ja sivukirjastoa ja siihen laitoskirjastot, yritysten kirjastot ja koulu- ja oppilaitosten kirjastot päälle. 
Asuin lapsuuteni maalla. Kotoa lähimpään taajamaan ja siis myös kirjastoon oli kymmenen kilometrin matka. Niinpä kirjat tulivat meidän luokse: kirjastoauto ajoi lähitienhaaraan kaksi kertaa kuukaudessa. Suomesta löytyy edelleen yli 10 000 kirjastoauton pysäkkiä. Miten hienoa se onkaan, että kirjoja kuskataan kumpyörillä pitkin suomalaisia maanteitä ja muunneltun bussin matkojen varrella kymmenettuhannella pysäkillä voi käydä lainaamassa uusimman Hotakaisen tai Härkösen. Vau.
Perhettäni asui jonkin aikaa Itä-Suomessa Lemillä, perunapitäjässä. Lemin kahden rakennuksen muodostamassa keskustassa oli baari, fysioterapeutin vastaanotto, pieni ruokakauppa ja kirjasto. Kolmentuhannen ihmisen kylän kärpäsenpierun kokoisessa keskustassa sai kaljaa, ruokaa, hierontaa – ja kirjoja! Eikä se ollut mikään kahden hyllyn lukuhuone, vaan valikoima oli hyvä ja lehtisalissa oli upean laaja valikoima suomalaisia aikakaus- ja sanomalehtiä. 
Islantilaiset lukevat suomalaisten tapaan paljon ja kirjallisuusaiheisia museoita löytyy pitkin maakuntia. Tässä yksi niistä (Þórbergssetur).
Sivistys, mahdollisuus asioiden oppimiseen, viihtyminen ja uutiset kuuluvat kaikille. Kirjasto on kaikille yhtä halpa. Kenenkään ei tarvitse maksaa, jos palautat ajoissa. Kirjastoon ei ole pääsymaksua eikä lehtilukusalin ovella kytätä henkkareita. Oman kirjastokortin saa 15-vuotias, jolla on henkkarit ja osoite Suomessa. (Nuoremmatkin kortin saavat, silloin huoltajan tarvitsee vain olla takaamassa kortti.)

Kirjastoon mennessä ei tarvitse koskaan ajatella, että saakohan tänne tulla. Kirjastot ovat auki kaikille. Sinne voi mennä ilman lukemisaikeita, eikä kukaan kohottele kulmiaan että mitäs hittoa täällä istuskelet ja olet pukeutunut vähän väärin tähän ympäristöön. Kunhan olet suhteellisen hiljaa, kaikki menee hyvin.  
Minä olen tehnyt kirjastossa vaikka mitä. Valmistauduin siellä ylioppilaskirjoituksiin. Luin kauppiksen pääsykokeisiin. Olen tehnyt kirjastoissa etätöitä. Välillä olen paennut sinne meteliä ja vaan istuskellut, tuijotellut seinään ja nauttinut hiljaisuudesta. Olen lainannut leffoja, levyjä, kirjoja, tehnyt ryhmätöitä ja pitänyt kokouksia. Syönyt korvapuusteja ja juonut suodatinkahvia. Pyyhkinyt lapsen oksennusta lainaustiskiltä. Kun lentokoneet lensivät päin kaksoistorneja, olin Rikhardinkadun kirjastossa, kun kaveri laittoi siitä tekstiviestin.
Pohjolan talon lastenkirjastossa Reykjavikissa on lastenkirjoja  ja -elokuvia useimmilla pohjoismaisilla kielillä. (Kuva: The Nordic House)
Yritän käyttää omia lapsia kirjastossa mahdollisimman usein. Kirjastoihin nimittäin liittyy itselläni niin paljon hyviä lapsuusmuistoja. Kirjastoon mentiin aina yhdessä äidin kanssa. Siellä katseltiin ja lainattiin kirjoja yhdessä. Kirjoja luettiin kotona yhdessä. Sitten ne palautettiin yhdessä. Toivoisin että omille lapsille jäisi samanlainen yhdessä tekemisen muistijälki kirjastoista.  Suomessa lasten kanssa lomaillessa käymme kirjastoissa lukemassa kirjoja ja kuluttamassa leikkinurkkausten penkkejä. Turussa olemme käyneet monta kertaa Turun upeaa kaupunginkirjastoja. Se on kaiken muunkin lisäksi niin kamalan kaunis paikka. 
Täällä Islannissakin on ihan hyvät kirjastot, vaikka eivät ne tietenkään minun listallani vedä vertoja suomenkielisille kirjastoille. En täältä yleensä lainaa kirjoja, koska luen pääasiassa suomeksi, mutta lasten kanssa kirjastojen lastennurkkaukset ovat ihan parhautta etenkin viikonloppuisin.
Kärsimättömälle ja päättäväiselle kuopukselle kirjasto on tarjonnut loistavan oppimisalustan lainaamisen käsitteelle. Kirjastossa hän on oppintu sen, että kaikki mitä pitää kädessään ja mistä kovasti tykkää, ei tarvitse olla omaa. Kirjaston tädiltä tai sedältä saa kirjoja lainaan, ja sitten ne pitää vähän myöhemmin palauttaa. Simppeli ja toimiva konsepti. Kirjan lainaaminen ja palauttaminen on sopivan yksinkertainen toiminto, jonka kautta TÄÄ ON MUN -vääntäminen on jäänyt vähän vähemmälle.
Pohjolan talon kirjasto on yksi suosikkipaikkojani Reykjavikissa. (Kuva: The Nordic House)
Vielä tämä yksi kehu! Nimittäin: kirjastot ovat aivan parhaita paikkoja myös kirjailijalle. Aina kun mainostan omia kirjojani, mainitsen tietysti kirjakauppaketjut ja Aldibriksen verkkokirjakaupan. Joka ikinen kerta vinkkaan myös kirjastoon. Se ei nimittäin ole kirjailijalta pois edes tuloissa, että kirjan lukija kävelee kirjaston ovista sisään. Mitä enemmän jotain tiettyä kirjaa kirjastosta lainataan, sitä useampi kappale sitä kirjastoon ostetaan. Kirjailija saa näistä kirjaston ostamista kirjoista tekijänpalkkion kustannussopimuksen mukaan ihan kuten muistakin myydyistä kirjoista. 
Ja nyt tulee se paras osa: kirjailija saa korvauksen myös siitä, että hänen kirjaansa lainataan kirjastosta. Kun joku kirjastonkävijä lainaa kirjan, siitä ropsahtaa kirjailijan tilille rahaa. Viime vuonna lainauskorvaus nousi 0,25 euroon per laina. Kun kirjaani lainataan kirjastosta kahdeksan kertaa, olen saanut keskimäärin yhtä paljon tuloja kuin yhden kirjan myynnistä. Se on huikean siistiä se!

28 Comments

  • Anonyymi

    Meillä on täällä Tampereella ihan paras kirjasto, omatoimikirjasto. Kirjastokortilla pääsee tiloihin sisään aamu seiskasta ilta ysiin asti. Perjantai ja lauantai iltaisin ei taida ihan niin pitkään illalla päästä. Kirjaston kaikki palvelut käytettävissä vaikka henkilökuntaa ei ole paikalla. Ja toimii. Reilun kaksi vuotta jo ollut näin, henkilökuntaa vain arkipäivisin muutama tunti paikalla. Vihdoin voi mennä kirjastoon, kun itse ehtii eikä tarvi miettiä aukioloaikoja. Kirjastot ovat kyllä huippu juttu!

    • Satu Rämö

      Tuollainen kirjasto on aivan ihana olla olemassa. Tutustuin tämmöiseen omatoimikirjastoon Suomenlinnassa ja voi että se oli hieno juttu.

    • Maija

      Ai että, mä asun tamperelaisen omatoimi kirjaston naapurissa ja RAKASTAN! Aiempaan osoitteeseen pysähtyi kirjastoauto 100m päähän. Rakastin sitäkin!

      Lapsuudenkotini naapurissa oli kirjasto ja sieltä minut ja siskoni jo 6v saakka aina löydettiin istumassa sulkemisajan jälkeen. ��

  • Kettu

    Monitoimikirjastoja on onneksi nykyään enenevässä määrin pitkin Suomea. Oli kummallista olla viimeisenä työvuorossa pienessä lähikirjastossa, tsekata veskit, kuskata varauskärryt henkilökunnan tiloihin ja lukita henkilökunnan ovi- ja jättää kirjastoon ihmisiä! Kirjastossa loppui asiakaspalvelu kello 19.00, mutta itsepalvelukirjasto oli auki klo 21.00 asti 😀

    Kirjastokorttihan itse asiassa myönnetään minkä ikäiselle ihmiselle tahansa, mutta alle 15-vuotiaalla on oltava huoltaja. Itsehän olin hurjan ovela ja tein oman kirjastokortin nuoremmalle koiralleni. Nyt olen sitten iloisen pienen bretonipojan huoltaja Piki-kirjastoverkon mielestä 😀

    Kirjastot on kyllä ihan huippujuttu, itsekin enemmän tai vähemmän asuin kirjastossa lapsena- usein silloinkin kun olis tarvinnut olla koulussa tekemässä jotakin ikäiselleni sopivaa… Mutta kirjastossa oli kivempaa, hiljaista ja rauhallista, eikä kukaan kiusannut.

    • Satu Rämö

      Mahtavaa, miten toi itsepalveluaskpekti on onnistuneesti tuotu kirjastoihin. Ja ihan totta joo, että kirjastokortin saa jo lapsikin, mutta huoltajan takaamana. Tein tarkennuksen tekstiin 🙂

  • Anonyymi

    Suomessa on vielä kaiken hyvän lisäksi täysin ilmainen kirjasto! Täälläpäin Sveitsiä missä minä asun kirjastokortti maksaa, ei onneksi sen enempää kuin 50 frangia/vuosi tai sitten 2ftangia/laina. Kirjasto on kyllä hyvä ja sieltä saa kirjojen ja elokuvien lisäksi myös lautapelejä lainaksi. Ei se kyllä vedä vertoja suomalaiselle kirjastolle, Niitä on ikävä.
    Anna

  • Anonyymi

    Yksi parhaita lapsuusmuistojani on kirjastokäynnit (ja lukeminen yleensäkin). Minä ja sisarukseni kävimme isämme kanssa kirjastossa säännöllisin väliajoin. Ensin käytiin lähiömme kirjastossa, sitten jatkettiin samaa matkaa kaupunginkirjastoon. Oli niin kivaa samoilla hyllyjen välissä lukemista etsimässä. Mukana oli pari pienehköä urheilukassia, jotka täyttyivät aina kirjoista. Sitten kotiin lukemaan kirjoja ja syömään juustoleipiä keittiön pöydän ääreen 🙂

    • Satu Rämö

      Just näin, aivan samankaltaisia muistoja mullakin. Toivottavasti omille lapsille siirtyy edes vähän kirjastomuistoja, yritän olla aktiivinen kirjastokävijä lasten kanssa ja harmittaa kyllä, kun ei ehdi niin usein kuin haluaisi.

  • Hanne

    Lapsena oli parasta kun iskä vei kirjastoon. Lehtisali oli jännä paikka ja sitten sai lainata kasetteja kotiin.
    Lukemaan oppimisen jälkeen olisin voinut asua kirjastossa, ja niin teinkin. 😀 yläasteella saatiin kiltteinä tyttöinä käydä välitunnilla kirjastossa, kaikki ei saaneet.
    Kirjastot <3

  • Supa 141

    Kommentoin äsken ennenkuin olin lukenut loppuun. Kirjastot ovat ihania paikkoja itsekseen ja lapsien kanssa. Vaikka lähikirjastoomme on n. 5km niin silti meillä käy kerran viikossa kirjastoauto. Nyt kun lähikirjastomme on remontissa 2kk (nyyh) ollaan käyty kirjastoautossa. On niin siistiä, että sellaisia on. Hyvä, että kirjailijat saavat rahaa lainoista. Tuo oli huojentava tieto lukijalle.

    Rakastan kirjastoja ja on niin siistiä käydä eri kaupunkien kirjastoissa. Ilmainen turistikohde. Mahtavaa.

  • Anonyymi

    Joskus kävin Helsingin Arabian kirjastossa, sieltä olis voinut lainata veneen -vai oliko kanootti!
    Eeva

  • Anonyymi

    Minäkin rakastan kirjastoja! Meidän kirjastossamme on myös mm. lukukoira, jolle voi varata ajan ja sille saa käydä lukemassa. Joka viikko on alle kouluikäisille suunnattu satuhetki, jossa myös lähellä asuvat perhepäivähoitajat käyvät lasten kanssa. Musiikki-iltoja, kirjallisuusluentoja, lukupiiri, lapsiperhetapahtumia lauantaisin, vaihtuvia taidenäyttelyitä. Puhumattakaan erittäin kattavasta kirjakokoelmasta + jos jotain kirjaa ei ole kokoelmassa, yhteistyöverkoston kirjastosta se tulee parissa päivässä ilmaiseksi. Kaikki tämä alle 10 000 asukkaan kunnankirjastossa!

    • Satu Rämö

      Ihanan monipuolinen valikoima ohjelmaa ja tekemistä, hieno juttu! Meillä on suomenkielinen satutunti täällä Reykjavikissa kerran kuukaudessa ja siitä on kyllä tykätty. Aikuiset saavat jutella keskenään, lapaset kuunnella satuja ja leikkiä.

  • Anonyymi

    Suomalaiset kirjastot <3 <3
    Joku mainitsi kanootin, meidän kirjastosta saa lainata mm. sähkönkulutusmittareita!

    Jos kuulen poliitikon tai ihmisen (pun intented) kertovan, että hän kannattaa kirjastojen määrärahojen supistamista tms. niin henkilö menee mielessäni välittömästi kategoriaan "toivon hänelle kroonisen kihomatotartunnan".

  • Heli

    Ihana postaus, kirjastot on ihan parasta! Muistan itse nuorena melkein asuneeni kirjastossa, ja nyt toinen lapsistani harrastaa samaa 🙂 Yksi kirjaston sivutoimipiste on heidän koulullaan, ja siellä tulee käytyä ihan joka päivä.

    Jäin vain miettimään tuota lausetta "Oman kirjastokortin saa 15-vuotias, jolla on henkkarit ja osoite Suomessa.", meillä lapsilla on ollut omat kirjastokortit jo siitä kun aloittivat ekan luokan koulussa.

    • Satu Rämö

      Juu lapset saavat kirjastokortit, jos aikuinen takaa. Tarkensin tuon juttuun, ettei jää epäselväksi. Kirjoitin sen vähän huolimattomasti…

  • Kati

    Ihana ylistys kirjastolla! Olin lapsena ja olen yhä edelleen kirjaston suurkuluttaja. Olen myös omat poikani saanut aika hyvin kasvamaan kirjaston kuluttajiksi. Pienempinä heidän suurinta hupia oli mennä kirjastoautoon, hei bussi ja kirjat samassa paikassa, sehän oli ihan mieletöntä:)) Omat kirjastokortit pojat saivat kun olivat 6 v. Omani olen tainnut saada melko lailla saman ikäienä, silloin oli pahvinen kortti. Ah mitä muistoja. Mukavaa viikonloppua!

  • Katja S

    Kiitos hienosta ja erittäin tärkeästä kirjoituksesta! Meillä Suomessa on todellakin kattava ja kokoelmiltaan sekä palveluiltaan monipuolinen kirjastoverkosto. Mutta ei ole mitenkään itsestään selvää, että näin on myös tulevaisuudessa. Kirjastojen määrärahoja on leikattu viime vuosina rajusti. Paikoitellen määrärahat ovat jopa puolittuneet! Kirjastoalan henkilöstö eläköityy vauhdilla ja valitettavasti se on monin paikoin tarkoittanut suoraan henkilöstön vähentämistä säästösyistä. Kirjaston tarpeellisuutta on julkisuudessa jopa vähätelty. Karmeimmat kommentit ovat olleet tyyliä, että pitääkö verovaroin kustantaa keski-ikäisten naisten lukuharrastus ja rakkausromaanit? Tämän kaltainen henkilö ei selvästikään ole kirjastossa käynyt vuosiin, eikä tiedä mitä kaikkea MUUTA kuin niitä Steelin ja Robertsin kirjoja kirjastosta löytyy. Toki nekin ovat tarpeellista aineistoa, mutta kirjaston tehtävä lukutaidon ylläpitämisen ja laadukkaan lukuaineiston tarjoajana on korvaamaton. Kirjastojen merkitystä ei kerta kaikkiaan voi vähätellä. Kirjastot tekevät tiivistä yhteistyötä päiväkotien ja koulujen kanssa. Toki tässä on alueellisia eroja. Jopa saman koulun sisällä voi kirjaston tarjoamien palveluiden käyttö erota radikaalistikin. Kaikki opettajatkaan eivät koe kirjaston palveluita tarpeellisiksi, eivätkä tuo luokkiaan kirjastoon. Kirjastot tarjoavat laajan aineiston lisäksi valtavasi erilaisia palveluita: kirjavinkkausta, tiedonhaun opetusta, mediakasvatusta joita kaikki koulut eivät markkinoinnista huolimatta osaa tai halua hyödyntää.
    Kirjastolaki muuttui viime vuonna ja siinä määriteltiin kirjaston tehtävät uudelleen. Ylen sivuilta voi lukea aiheesta: https://yle.fi/uutiset/3-10065987 Jutussa mainitaan, että uusi kirjastolaki edellyttää kirjastoilta tilojen tarjoamista harrastamiseen ja kansalaistoimintaan. Kirjaston tehtäväksi määriteltiin myös edistää yhteiskunnallista ja kulttuurista vuoropuhelua.
    Me kirjastoammattilaiset teemme valtavasti töitä, jotta Suomessa jatkossakin olisi tarjolla laadukkaita ja kattavia kirjastopalveluita. Mutta me tarvitsemme tueksemme tilastoja. Valitettavasti myös lainaluvut ovat huvenneet hurjaa vauhtia. Käyttäkää niitä kirjastopalveluita! Kuten Satu mainitsit, kirjan lainaaminen ei ole kirjamyynnistä pois. Päinvastoin, kirjailija tosiaan saa siitä korvauksen. Kirjan voi käydä lainaamassa ja myöhemmin hankkia omaksi. Näin minä toimin lempikirjojeni kanssa. On surullista, että alakoulun päätyttyä asiakkaat katoavat kirjastosta vuosiksi palatakseen jälleen seniorina uudelleen aktiivikäyttäjiksi. Mutta jos emme onnistu pitämään nuoria ja sitä kautta myöhemmin aikuisia asiakkaina, voi pahimmassa tapauksessa käydä niin, että seniori-ikään mennessä nykyisen kaltaiset kirjastopalvelut ovat vain muisto menneisyydestä.

    • Satu Rämö

      Korpeaa kyllä aina lukea niitä kannanottoja kirjastoverkoston supistamisesta, kustannussäästöistä ja milloin mistäkin. Kirjastoilla on ihan järkyn iso merkitys yhteiskunnan rakentajina ja ylläpitäjinä. On tosi sääli kun/jos siellä päättävissä elimissä nähdään vain kahden tai yhden budjettikauden pääähän

  • Villis / Villasukka kirjahyllyssä

    Tärkeä ja ihana ylistyspuhe kirjastolle! Kirjasto on omalla arvoasteikollani kärkisijoilla kun puhutaan kunnallispalveluista ja sydämeni sykähtää joka kerta onnesta kun astun kirjastoon.

    Hienoa, että tuota kirjastolainoista maksettavaa korvausta kirjailijoille nostettiin!

  • Anonyymi

    Kirjastot ovat mahtavia paikkoja, toivottavasti niistä ei leikata koskaan!

    Täältä pystyy lainaamaan kirjojen lisäksi mm. lautapelejä, videopelejä, ukulelen!, liikuntavälineitä ja tosiaan noita sähkönkulutusmittareita. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *