Valitettavasti päästään aika harvoin Suomeen (max kaksi kertaa vuodessa ja usein aika lyhyeksi aikaa) ja silloinkin lapset puhuvat englantia (se kolmas kieli), kun sitä kuitenkin kaikki ymmärtävät. Lapset ovat vielä aika vielä pieniä (5- ja 3-vuotiaita), joten ei olla vielä raaskittu lähettää heitä Suomeen isovanhemmille pitemmäksi aikaa, mutta varmaan sekin tulee mahdolliseksi jossain vaiheessa. Ja tiedän hyvin puhumisen kynnyksen myös omasta kokemuksesta, mutta en ole vielä keksinyt keinoa millä siitä päästäisiin yli 🙂 Esikoinen kyllä osaa sanoa melkein mitä vaan suomeksi jos kyselen sana/lause kerrallaan, mutta puhuu mieluummin englantia, koska tuntee hallitsevansa sen paremmin. En tiedä mikä olisi se oikea ikä ruveta ihan oikeasti vaatimaan/opettamaan suomen puhumista (ainakin joissakin tilanteissa), kun ei se tunnu luonnostaan tulevan.

Jep, töiden ja työmatkojen kautta. Ja myös tämä blogi on yksi tärkeimmistä keinoista. Sen avulla voin kirjoittaa säännöllisesti suomeksi myös muuta kuin sellaista hiottua käsikirjoitustekstiä. Sitten mä luen ja kuuntelen paljon äänikirjoja ja aina suomenkielistä. Bookbeatista on tullut ihan best friend viimeisen vuoden aikana. Podcastien ohella kuuntelen välillä netin kautta suomalaisia radiokanavia. Mä uskon että lukeminen ja kuunteleminen myös meille aikuisille on tärkeää: se ylläpitää kielitaitoa ja hioo kielen tajua.