Lapsen kehitys – 21 kuukautta

No ohhoh. Eipä ole muuten enää montaa piikkiä pystyssä lapsesta kaksivuotias -kammassa. Päiväkoti alkaa elokuussa, kaksi kynttilää on kakun päällä syyskuussa. Aika kuluu – ja ajankulumisen aikana tapahtuu. Viimeisten viikkojen aikana olen huomannut kahden asian erityisesti nousseen kuopuksen elämässä framille: isosisko ja suomen kieli.
Isosisko on kuopuksen mielestä maailman coolein ihminen maailmassa. Heti ensimmäisenä herättyään mörssäri kysyy, joko voi mennä herättämään “sistan”, joka on hänen itsensä antama lempinimi isosiskolle. 
Ja voi sitä riemua, kun isosisko aamulla päästää pikkiksen sänkyynsä loikoilemaan tai antaa luvan kurkata vaaleanpunaiseen korurasiaan. Pyörivän balleriinan ja Joutsenlampi-biisin ekaan kertaa kuultuaan kuopuksen ilme oli jotain hyvin samankaltaista kuin tässä:
Mikään ongelma ei ole liian iso tai kiukku liian väkevä, jos vaan isosisko syöttää, lukee, pukee vaatteet ja juttelee. Onneksi isosisko on kärsivällistä tyyppiä ja tykkää tehdä kaikkea tätä.
Tässä alkukesän aikana mörssärin kielenkehitys on mennyt paljon eteenpäin ja aivan erityisesti suomen kieli. Hän aloitti puhumalla islantia. Mörssäri on kyllä jäpättänyt muutamia suomenkielisiä sanoja jo pitkään (äiti, ruokaa, kiitos, roska-auto), mutta kaksi- ja kolmisanaiset lauseet ovat olleet tähän asti islantia.
Kodissamme puhutaan molempia kieliä: minä puhun lapsille suomea ja puolisoni islantia. Yhdessä nelistään puhumme islantia, minä ja lapset kolmistaan suomea. Nyt kun lapset ovat alkaneet puhua myös kahdestaan, kuulen esikoisen useimmiten aloittavan islanniksi. Hän puhuu päivän aikana enemmän islantia kuin suomea, joten islanti tulee luonnollisemmin mieleen ensimmäisenä ja nopeammin. Olen kuitenkin esittänyt esikoiselle toiveen, että olisi ihan mahtavaa jos hän vaan millään muistaisi puhua pikkikselle suomea edes välillä, ettei se jää  päivittäisarjessa vain minun harteille. Toiveeni on kuultu – esikoinen saattaa aloittaa mörssärille kuvakirjan lukemisen islanniksi, mutta vaihtaa pian suomeen, jos vain olen taustalla “yskimässä”.
Ja nyt mörssäri on alkanut pälättää myös suomea. Kuvakirjoissa ei ole automaattisesti enää sól, kisa ja hlaupa vaan siellä kissat juoksee ja aurinko paistaa. Välillä tietysti myös sól paistaa ja kissa hlaupa, mutta näin tämä meni esikoisellakin: ensin hän oppi muutamia sanoja molemmista, sitten kehittyi islanti vähän enemmän, sitten suomi tuli perässä, sitten niitä puhuttiin hetken aikaa päällekkäin ja lomittain. Muistaakseni noin kolmivuotiaana esikoinen alkoi vaihtaa kieltä sen mukaan kenelle hän puhui.
Sól paistaa!
Minä kiitän.

Lapsen kehitys -jutut:

Aiheet

Näitä luetaan

Satu Rämö

Contact / Yhteystiedot

Tietosuojaseloste

2024 © Satu Rämö