Lapsille palveluja myyvä yrittäjä: älä tee näin

Kerronpa kokemuksen lapsille palveluja tarjoavasta yrityksestä, jonka liikentoimintamalli on niin hanurista, että koen velvolliseksi kertoa siitä muillekin.
Tässä eräänä kevätlauantaina käsissäni oli vapaapäivä kolmen lapsen kanssa. Esikoisen kaksi serkkua olivat meillä hoidossa. Halusin viedä koko porukan tekemään jotain kivaa. Koska ilma oli islantilaisella tavalla karmea (eli vaihtoehtona ei ollut vain “pukeutua lämpimästi”), oli keksittävä jotain tekemistä sisätiloissa.  Yksi juuri paranemaan päin oleva korvatulehdus sulki vaihtoehdoista pois sen parhaan vaihtoehdon eli paikallisen uima-altaan.
Reykjavikin seudulla on kaksi isoa ostoskeskusta: Krignlan ja Smáralind. Jälkimmäinen sijaitsee jonkinmoisen ajomatkan päässä meiltä, joten käymme siellä todella harvoin. Olin kuullut ostarilla olevasta tivolista, mutta en ollut käynyt siellä itse. Ehdotinkin lapsille, että mennään sinne Smáralindin ostoskeskuksen tivoliin. Tulisipa samalla testattua lähialueiden lapsiperheohjelmatarjontaa vähän laajemmalla skaalalla.
Kokemus oli kammottava. Ei siksi, että tivolissa ei edes ole mitään laitteita vaan ainoastaan erilaisia pelejä. Fine. Kyllähän niiden motskarisimulaattoreiden, tietokonepelien ja potku-, isku- ja hyppyvoimaa testaavien  laitteiden kanssa pari tuntia elämästään viihtyy. 
Minua tökki tivolin liiketoimintamalli, joka perustuu siihen, että lapsiasiakas ei voi olla koskaan täysin tyytyväinen. Tullakseen vähän enemmän tyytyväiseksi hänen täytyy kuluttaa vähän enemmän rahaa. Ja vähän enemmän, ja vähän enemmän ja vielä vähän enemmän.
Vanhemmat, jotka ovat tuoneet lapsensa tivoliin päiväksi viihtymään, yrittävät tietysti, että lapsi pääsisi nauttimaan niistä tivolin onnea ja hauskanpitoa lupailevista laitteista. Pääsylippusysteemi on kuitenkin rakennettu sellaiseksi, että käytännössä mikään rahasumma ei tähän riitä.
Pääsylippuja on kahdenlaisia. Aikalipulla saa seikkailla tivolissa puolentoista tunnin ajan ja käyttää “kaikkia laitteita” niin paljon kuin vaan ikinä haluaa. “Kaikki laitteet” eivät kuitenkaan sisällä voittomahdollisuuden sisältäviä pelejä, joita kuitenkin suurin osa laitteista käytännössä on. Toinen vaihtoehto on ostaa tivolilippu, johon ladataan rahaa. Sitä voi käyttää kaikkiin laitteisiin ilman reunaehtoja ja siihen voi kerätä voittopisteitä peleistä. Jos siis pelaa hyvin, saa voittopisteitä, joilla voi lunastaa tivolin kaupasta palkinnon. Jos ei pärjää peleissä, vilkkuvasta hermoromahduskattilasta voi poistua tivolikaupan kautta.
Lapset eivät ole koskaan tyytyväisiä – kuinka he voisivatkaan? Jos ostat aikakortin, saat kyllä aikaa hengailla pelien parissa, mutta et voi pelata suurinta osaa peleistä. Jos ostat tivolikortin, voit kyllä pelata kaikkea, mutta saldo usein hupenee muutaman pelin kanssa jo ensimmäisen vartin aikana. 
Ajatellaanpas tätä aikuisen näkökulmasta. Menen hierojalle. Ennen tunnin mittaisen hoitosession aloitusta minun pitäisi valita kahdesta vaihtoehdosta: kymmenen minuuttia kunnon hierontaa ja loppuaika pukukopissa istumista TAI 60 minuuttia todella kehnoa hierontaa. 
Tarjotaanko aikuisille tällaisia vaihtoehtoja? No ei tarjota, koska sellaiseen hierontaan ei menisi kukaan. Kumpikin vaihtoehto ottaisi päähän ja aiheuttaisi mielipahaa. 
Tarjotaanko lapsille tällaisia vaihtoehtoja? No tarjotaan, koska he eivät pysty purkamaan tyytymättömyyttään palveluntarjoajalle samoilla keinoilla kuin aikuiset (tähän liittyen, lukeka Project Maman Katjan loistava kirjoitus aiheesta Lapsi maksavana asiakkaana).
Ostin lapsille ne puolitoistatuntia riehumisaikaa mahdollistavat aikaliput. Ensimmäisen puolen tunnin jälkeen kaikkia otti päähän. Lapsia harmitti se, että he eivät päässeet pelaamaan niitä hauskimman näköisiä pelejä ja minua se, että olin juuri laittanut noin 90 euroa paskaan. 
Lähdimme vetämään ylihinnoitellusta “tivolista”. Kävimme purkamassa yhteistä harmistusta jäätelöbaariin. Siinä jäätelöä syödessä mietimme yhdessä, miksi tivolissa ei ollut kivaa ja miksi siellä olemisesta oli niin vaikea nauttia. Jätskibaariviistin jälkeen meillä kaikilla oli parempi mieli ja lapset olivat saaneet lyhyen intron kuluttajana olemiseen ja siihen, että kaikkeen mitä tarjotaan, ei tarvitse tyytyä ja että usein paras tapa on äänestää lompakolla eli laittaa aikansa ja rahansa johonkin muuhun.
Päätimme yhdessä, että tuonne emme mene enää koskaan uudestaan. Älkää tekään menkö, jos tulette Islantiin. Ikeassakin on kivempaa.
Aiheet

Näitä luetaan

Satu Rämö

Contact / Yhteystiedot

Tietosuojaseloste

2024 © Satu Rämö