Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Lapsen ajatuksia koulumatkalla

Aaaa…Vanhemmuus ja kasvatus vetävät joskus aika sanattomaksi. Kävimme tänään esikoisen kanssa kouluun kävellessä keskustelun, joka eteni suunnilleen näin:
–Äiti miksi jotkut varastaa? Eihän kukaan voi syntyä varkaaksi, koska lapset ei ole sillä tavalla pahoja kuin jotkut aikuiset. Varastaako jotkut siksi, että niillä ei ole rahaa ostaa ruokaa tai vaatteita? Jos mulla olisi kauppa niin antaisin vaatteita kaikille, joilla ei ole. Kai sä äiti annat sun kaupasta?
–Joo-o. Kyllä me jouluisin aina laitetaan sellaisia paketteja…
–Entä jos ei ole ruokaa ja varastaa kaupasta ja jää kiinni? Eikö ne poliisit voisi antaa ihmisille töitä, että ne saisi rahaa ostaa ruokaa ja vaatteita ja kaikkea semmoista muuta mitä tarvitaan. 
–Se on kyllä ihan hyvä ajatus.
–No miksi ne ei sitten tee niin?
–No kun kaikissa paikoissa ei ole töitä samalla tavalla tarjolla kuin vaikka täällä meillä päin ja se on ihan tylsää.
–Ai miksi ei ole? Eikö ne voi siellä työpäällikköpaikassa (oltiin puhuttu työkkäristä aikaisemmin) antaa töitä kaikille, jotka tulee hakemaan?
–Se on kyllä hyvä kysymys mun mielestä, mutta ei niitä aina ole niitä töitä.
–Toi on muuten ihan paska vastaus!
(Repesin, vaikka aihe mitä vakavin. Lapsi ei kuitenkaan lopeta monologiaan, vaikka siihen olisi nyt ollut hyvä tilaisuus.)
–Mutta jos joku varastaa siksi, että sillä ei ole rahaa ostaa ruokaa, niin eihän niiden kuulu mennä vankilaan. Ei kai ne mene vankilaan?
–Ei ne varmasti vankilaan joudu.
–Hyvä. Se on musta ihan oikein. Voisiko ne poliisit tuoda ruokaa kun ne tulee hakemaan sitä varasta?
–Niin mä en ole varma onko poliiseilla mukana ruokaa kun ne ovat töissä.
–Miksi ei ole? Miksi ne ei anna? <Tädin nimi, joka on ammatiltaan poliisi> ainakin antaisi. Kai se voisi tehdä niin?
Tässä kohtaa keskustelua ollaan saapumassa koulun pihaan.
–Mä en muuten yhtään tykkää koulusta.
–Ai miksi?
–Koska mä olen niin tyhmä etten tajua siellä mitään.
–No toi ei oo totta ja tiedät sen itsekin. Sä osaat jo lukea ja laskea ja sä mietit asioita, mitä monet aikuisetkaan ei mieti.
Kuuluu syvä huokaus.
–Joo-o. Ei me puhuta näistä koulussa mitään. Nämä ajatukset on vaan mun päässä. Meidän opettaja kyselee vaan jotain kukkien ja lintujen nimiä.
–Niin. Koulussa on niitä luontotietotunteja.
–Mä en voi koskaan viitata siellä, koska en tunnista yhtäkään lintua. Paitsi joutsenen, lunnin ja variksen. Olen siis tyhmä.
–No etkä ole. En mäkään tiedä lintujen nimiä, ei niitä ole pakko kaikkia oppia.
Lapsi osoittaa koulun pihalla olevaa pensasta, jossa sirkuttaa joku pieni siivekäs.
–Tiedätkö mikä lintu toi on tuolla oksalla?
–Mulla ei ole aavistustakaan. 
Kuuluu taas huokaus, tällä kertaa vähän syvempi.
–No niin just. Ihan paska vastaus tuokin. Tuleeko mustakin aikuisena tuollainen?
Helvetin hyvä kysymys, muuten! Hyvää koulupäivää! 

24 Comments

  • Anu

    😀

    Onhan noissa varkaissa aika kova selittäminen lapsille. Mulla yritti mennä varkaat liikkeeseen ja yöllä tuli poliisilta puhelu, että ovea piti mennä parsimaan kiinni. Eihän siinä auttanut muu kun pakata ipanat autoon koska itse sille ovelle en olisi mitään osannut tehdä. Tuli sitten konkreettinen kohtaaminen näiden varkaus asioiden kanssa lapsilla.

    • Satu Rämö

      Mä en edes tiedä mistä tuo varkausjuttu lähti, aihe ei ollut ollut esillä vähään aikaan ollenkaan… olin kyllä hämmästynyt tästä kävelymatkan saamasta käänteestä 🙂

  • Laura

    Paitsi fiksu hän on myös viisas, ja se on aikuisissakin (tai nimenomaan) harvinaista. Että terveiset! Tuon monologin voisi esittää aika monelle taholle. Itsekin haluaisin mieluusti kuulla vastaukset esim. tuohon "miksi niillä ei ole antaa töitä kaikille".

  • Anonyymi

    Tässä on hyvä happotesti työelämään: jos voi sanoa omalle pomolleen "tuo oli ihan paska vastaus" olematta seuraavalla yt-kierroksella listan kärjessä, niin menee ihan hyvin 🙂

    • Satu Rämö

      Haa, ihan totta muuten!
      (Mä muuten tiedän kiroilevani aika paljon vaikka oon pyrkinyt vähentään… mutta en tohtinut torua nyt kun se "vitutus" tuli jotenkin niin sydämestä)

  • Päivikki

    Meillä keskustellaan myös aina silloin tällöin varkaista, ja se on selvästi hämmentävä aihe. Miten jostain tulee varas, onko ne aina ollut varkaita, voiko musta tulla varas, onko varkailla äitiä ja isää, voiko jonkun lapsen äiti tai isä olla varas jne.

    Mä en ole selittänyt varastamista sillä ettei ole jotain (vaatteita, ruokaa) vaan on lähdetty siitä että varastaminen on tietoinen ja vapaaehtoinen ratkaisu eikä siihen pakon sanelemana voi joutua. Useimmissa tapauksissa kuitenkin on kyse siitä, että halutaan saada jotain ei välttämätöntä johon ei ole tai johon ei haluta käyttää rahaa. Ruoan, vaatteiden tai muun avun antamisesta tarvitseville on puhuttu sitten muissa yhteyksissä.

    • Satu Rämö

      Me ei ole käyty tätä keskustelua vielä juuri ollenkaan. Nytkin tuntui siltä että lapsi pohti vain tuota epäreilua asemaa ja auttamista kuin varastamista itseään. Mutta eiköhän tämäkin aihe tule jossain kohtaa läpikäytäksi…

  • Anu

    Mahtava asenne teidän ihmisellä. Nää pikkukoululaiset on jotekin todella mahtavia kun ne ajattelee vaikka mitä, mutta niille ei vielä ole kehittynyt liiallista soveliaisuudentajua, joten sieltä tulee ties millaisia avauksia.

  • Anonyymi

    Joskus bongailu motivoi lasta oppimaan: aarteenetsintä, lintujen, kivien ja kasvien ja ihan yhtälailla omien ajatusten bongailu, josta seuraa etenevät oivallukset tulevaan, kunhan saa tarttumapintaa juuri kulloisessakin ulostulo hetkessä aikuisilta. Lapsen toteamukset aikuisille, et olipa paska vastaus, voi olla vielä hyvää säätöä liiasta stressaantumisesta, ja vielä parempaa se, ettei aikuinen lähe ite säätämään lapsen kysymyksiin lopullista vastausta ajatellen, et just nyt mun täytyy se tehdä. Varkaista puhuessaan vois olla niinkin, että lapsi pikkuhiljaa hakee oikean ja väärän sekä hyvän ja pahan teemoja, selvitäkseen empatiansa kanssa tässä monilonkeroisessa maailmassa. Ottaa breikkiä ja jatkaa taas. Monelta taholta tulee ympäristö vastaan, ja sulautuu lapsen maailmaan ajan kanssa. Ei ole turhaan sanottu, että leikki on lapsen työ, juuri siksi, että se säätää eteen tulevaa kysymysten valtamerta. Toisaalta asiat pitäisi saada hallintaan; olkoon aikuisen esimerkkinä tästä se, että tämän blogin kautta aloin bongailemaan kaikkia maailman tulivuoria, jolla ei ole muuta merkitystä kuin sen hauskuus ja hämmästys, että totta maar olinpas tyhmä kun en tuotakaan tiennyt (siis niitä on valtavasti). Joten tietämisellä on rajansa, ja tyhmyys on sallittua, jota voi kukin oivaltavan persoonansa kautta paikkailla, jolloin tilalle tulee huumori ja hyväksyntä. Mahtava tyttö teillä siellä Islannissa asuu. Toinen kirjoittaja kertoi kirjasta Sofia. Jännä juttu, koska sellaisen sain aikuisena lahjaksi. Se oli kertaalleen luettu, allekirjoituksena äiti. Täys yllätys, uppos ja osu.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *