Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Kukkia ja irtokarkkibaari – hengähdystauko Teneriffalla

Un cortado por favor ja mistäs meille löytyisi auringonottotuolit? Seisomme hotellimme allasalueella rantapyyhkeet kädessä ja katselemme ympärillemme. Kymmeniä espanjalaisia, tanskalaisia, islantilaisia ja suomalaisia lapsiperheitä juoksee auringonottoalueelta kohti uima-allasta. Lapset edellä ja vanhemmat perässä kompastellen. Lounaan ja illallisen välissä allasbaarista saa burgereita ja limuhanat ovat vapaassa käytössä. Illalla ravintolan alakerrassa on lasten disco ja alkoholijuomaa saa (yli 18-vuotiaat) ranneketta vilauttamalla illalla yhteentoista asti. Sen jälkeen mojito irtoaa juomalistan mukaan viidellä eurolla.
Hotellialueen pohjoispuolen pihalta näkee Teneriffan vuoristoon. Iso, komea ja monta röpelöistä huippua näyttää ihan kutsuvan vaeltajia paksupohjaisie vaelluskenkineen. Siellä odottelisi suloisen tuskallinen hiki irotamistaan. Seikkailu tuntuu jo ihan varpaissa asti. Eteläpuolella reilun kilometrin päässä välkehtii meri. Sama Altantti kuin meilläkin, mutta vähän lämpimämpänä.
Rouhkean vuoriston ja vaahtoavan meren väliin on rajattu tämä meidän lomaparatiisimme, jossa juomat tarjoillaan söpöistä pienistä muovimukeista.
Niin. Ne muovimukit ja paperilautasilta tarjoiltavat allashodarit. Eih, eih, eih. Päätän ihan ensihommikseni, että tällä matkalla nyt en mieti mitään tuollaisia asioita. En vaikka ihan kauheasti mieli tekisi päivitellä sitä, kuinka tuonne vuorille olisi ihana päästä. Enkä aio miettiä sitäkään, kuinka puolisoni ei kestäisi tässä lomakomplseksissa kahta tuntia kauempaa (siksi hän ei tällaisille lomille tulekaan mukaan). Tai kysynyt itseltäni puoliksi ärtyneenä, että miksi kaikista maailman värivaihtoehdoista tämän all inclusive -rannekkeen on pakko olla mahdollisimman kirkas neonoranssi.
Mutta tiedättekö mitä? Päätän, että iha sama. Me nautimme nyt tästä, mitä täällä on. Lapsi bongaa heti kukkapuskan, josta oli tipahtanut kävelypolulle pari kukkasta. Tehdään niistä pinneillä hieno hiuskoriste. Sitä on nyt ihailtu kaikista vastaantulevista heijastavista pinnoista. Iltapäiväburgereita mutustellessamme pieni pulu parkkeeraa meidän pöydän alle murusia metsästämään. Esikoinen on varma, että se valitsi hänet tarkoituksella. Se haluaa tulla meidän lomalinnuksi! Tyypillä on jo nimikin: Raketti-Söpöläinen. ”Koska se on söpö ja koska se syö niin nopeasti”, kuuluvat perustelut. 
Voisihan sitä pululla pöllömpikin nimi olla.
Illallisbuffetissa bongaamme molemmat ensimmäisenä jälkkäripöydän vierestä irtokarkkibaarin!  Ääk, emme ehkä kestä! Äkkiä risotot naamaan ja erivärisiä esanssimarjoja seivästämään.
Iltaan mennessä olemme ehtineet käydä läpi koulukavereiden kuulumiset, lapsen opettajien lempiharrastukset, syyn sille miksi lentokone tuntuu kulkevan yläilmoissa niin hitaasti, miksi lasku ja nousu tuntuvat kehossa erilaisille ja näkyykö pimeällä yötaivaalla Sirius.
Tänne on tultu olemaan kahdestaan; juttelemaan, nauttimaan lämmöstä ja ylipäätään siitä siististä faktasta että juuri me olemme toisillemme mutsi ja lapsi.
Näistä reissuista jää molemmille muistoja. Ei hienoista vaelluksista, hikisistä polkujuoksulenkeistä tai hienosta ravintolaillallisesta vaan tästä yhdessäolosta. Puluista, irtokarkeista ja lentokentän leluautomaatista, joka nielaisee mutsin eurot.
Äiti sun kengistä kuuluu ihana ääni, esikoinen toteaa kun ennen illallista astelemme uima-altaalta laskevassa auringossa takaisin hotellihuoneellemme. Toden totta. Keskityn ihan itsekin kuuntelemaan. Nahkapohjaisista varvastossuista lähtee kivilattiaa vasten sellainen tasaisen pehmeä ja rauhoittava rytmi. Sillä hetkellä jostain muistojen kerroksista vuosikymmenten takaa nousi mieleen havainto, että omankin mutsini rantakengistä lähti muuten meidän perhematkoilla ihan samanlainen ääni. Slips-läps, slips-läps, slips-läps. Silloin oli aina kaikki hyvin. Silloin tiesi aina varmuudella että jotain kivaa tapahtuu pian, koska äiti on tulossa.

29 Comments

  • Sini

    Ooh, niin ihana loma, jonka molemmat varmaan muistaa aina! Tuli ihan kyyneleet tosta äitin kengät -muistosta! 🙂

  • Peppi

    Ihan toista asiaa, mutta pakko heti kommentoida tänne: sain eilen postissa uuden kirjanne Unelmahommissa, ja se on ihan huippuhyvä! En ole vielä ehtinyt lukea sitä kokonaan, mutta ainakin alku on täynnä inspiroivia tekstejä ja näkökulmia:) Toivottavasti mahdollisimman moni työtään pohtiva löytää sen, ja toivon että myös oppilaitosten opinto-ohjauksessa ja työkkäreissä ohjaustehtävissä työskentelevät lukevat kirjan. Paljon onnea siis ja kiitos kirjasta joka käsittelee erittäin tärkeää aihetta.

    • Satu Rämö

      Siis ihan megasuperiso KIITOS tästä mahtavasta palautteesta. Jeijj! Tulee olo että on oikeasti onnistunut, jos pähkäilemämme ja kirjoittamamme jutut oikeasti saavat inspiroitumaan ja pohtimaan työjuttuja positiivisen kautta. Big like!

      Tekijänpalkkioilla tienaavana kirjailijana tietysti toivon että kaikki Suomen opinto-ohjaajat tilaavat nyt kirjan itselleen 😉

  • Kati / Lähinnä Kauempana

    Ihana teksti ja ihana, että pääsitte reissuun kahdestaan! Ja just oikea asenne. Hotellikompleksi nyt vaan on tuollainen mikä on ja te otatte tietenkin siitä kaiken irti. Olisi hönttiä ahdistua muovimukeista (argjh!), kun aika on tarkoitettu äiti-tytär ajalle. Hauskalle ajalle! Odotan sitä niin kovasti, kun pääsen keväämmällä Tyttäreni kanssa kahdestaan reissuun. (Ja kiva huomata, etten ole ainut jolla nousi pala kurkkuun viimeisestä kohdasta…)

    • Satu Rämö

      Jep, muovimukit (ja kaikki muukin käytössä oleva kertakäyttöroina) ottaa päähän, mutta just nyt en sille mitään voi. Laitan palautetta myöhemmin kun ollaan palattu takaisin kotiin 🙂

  • Sari

    Ihanaa lomaa teille! Kuulostaa just niin äiti-tytär -lomalta. Minäkin varasin tänään äiti-tytär -loman. Tosin me olemme 70- ja 50 -vuotiaita, mutta eka loma kaksin! On jo aikakin.

  • Anonyymi

    Mietinkin jo, että mahdatko liehutella savumerkkejä lomalta 🙂
    Mukavaa reissua tytöille!
    Lunni

  • Arja

    Nautinnollista lomaa kaikilla irtokarkeilla ja kengänläpsytyksillä!!!

    Minäkin sain tänään Unelmahommissa-kirjan. Ihan kohta pötkähdän sohvalle ja avaan jännittyneenä (ja inspiraatioita odottaen:) sen eka kertaa…

    Onnea äiti-tytär ajan ja kirjan johdosta!!!

    • Satu Rämö

      Jee, mahtavaa! Toivottavasti kirja tarjosi mukavia hetkiä!
      Mulla on itsellä just menossa HS kirjojen Keisari Aarnio. Voi jumbe, mutta se on hyvä ja silmiäavaava. Täytyy kyllä tehdä siitä oma kirjavloggaus pikimmiten.

  • Anonyymi

    Ihana teksti! Minullekin nousi kyyneleet silmiin. Oma tyttäreni on 4-vuotias. Tulevaisuudessa jokin yhteinen reissu olisi ihana juttu. T.Tiina

    • Satu Rämö

      Kiitos! Suosittelen yhteistä reissua, tämä on ihan ässää! Me tehtiin ensimmäinen esikoisen ollessa viisivuotias, silloin oltiin neljä päivää Lontoossa moikkaamassa mun siskoa.

  • Anonyymi

    Hän on koru, josta nauravan keltainen kukka iloitsee. On häl matkassa oma äiti, ja äitillä natisevat kengät, jotka huutavat riemua lisää, riemua lisää!

  • Mieletön migreenikko

    Minulle oli ennen sitä parempi, mitä seikkailullisempi loma. Nyt kun elämä on ollut pari vuotta maahanmuuttokaaosta niin toivon lomalta vain helppoutta, lyhyitä välimatkoja jne. Joskus se on vaan kivaa että mitään ei tarvi miettiä eikä organisoida itse vaan voi vaan löllöttää! Ja oma eka ulkomaanmatkakokemukseni 8-vuotiaana oli lähinnä: ooh, palmu, mikä se on? ooh, kulkukoira, mikä se on? ooh, kärry joka myy tuoretta leipää jota saa syödä nutellan kanssa joka aamu. ooh, uima-allas. Kaikki sofistukoituneempi olisi mennyt haaskuun.

    • Satu Rämö

      Ymmärrän hyvin! Just nyt tämä loma tuntuu todella hyvältä. Ehkä ihan kokonaista viikkoa en jaksaisi olla vain hotellilla, mutta ainahan sitä voisi käydä tekemässä jonkun pienen päiväretken jonnekin lähikylään jos alkaisi uima-allas tuntua tylsältä.

  • Anonyymi

    Juuri tällaisia lomia/matkoja/tilaisuuksia perheensisäiset ihmissuhteet tarvitsevat!
    Mutta anteeksi että hyppään vielä hohhoijaa-aiheeseen. Mieleeni tuli nimittäin tällainen kulma kiintymyssuhdeteoriajuttuihin.
    Voisiko olla niin, että ulkomaankielisissa lähteissä tarkoitetaan, että vauvalla on oltava aina joku tuttu turvallinen hoivaaja? Ja että se olisi vääntynyt suomeksi muotoon ”yksi … hoivaaja”, ja tämä sitten käsitetty (väärin) niin, että aina sama hoivaaja?
    Mitä sanotte, aihepiiriä oikeasti tuntevat?
    Mirja

    • Satu Rämö

      Mulla ei ole hajuakaan tuosta kysymyksestä… Ehkä joku asiaan perehtyneempi kasvatustieteilijä osaisi vastata, heitäkin täällä varmaan on? Jäädään odottelemaan 🙂

  • Anonyymi

    Sain postissa uuden kirjanne Unelmahommissa. Se sopii täydellisesti minulle, joka olen juuri valmistunut ja vielä etsin sitä juyri minulle oikeaa tapaa tehdä työtä ja toteuttaa itseäni. Loistavaa kirjassanne on myös se, että se antaa paljon hyviä käytännön vinkkejä pohdinnoille. Iso kiitos ja suositukset!

    • Satu Rämö

      Kiitos upeasta kommentista! Erityisen mukava kuulla, että arvostat käytännönläheisyyttä. Se oli meillekin tärkeää alusta asti että oikeasti sanotaan jotain konkreettista eikä vain pyöritellä sanoja. Sellaista "höttöä" on kummiskin jo aivan liikaa tarjolla.

  • Oponen

    Hep, täällä yks opo ottaa kopin ja laittaa kirjan lukulistalle! Voin vinkata sitten oporyhmissä eteenpäin!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *