Reykjavíkin tyttäret

Rock on! Kirjoitan tänne blogin puolelle muuten aivan anteeksiantamattoman vähän musiikista, vaikka Islannin vilkkaasta musiikkiskenestä voisi kirjoittaa vaikka kokonaisen kirjasarjan ja silti jäisi jotain kertomatta. Niin hurjaan tahtiin täältä tulee uusia bändikokoonpanoja, uusia levyjä, mahtava määrä keikkoja. Meillä kotonakin kuunnellaan paljon musiikkia. Se musanörtimpi meistä kahdesta on puoliso. Aina kun hän on kotona, musiikki soi. Hän käy keikoilla, ostaa levyjä ja jaksaa hifistellä johtojen, vahvistimien ja kaijuttimien kanssa. Minulle jää miellyttävä rooli nauttia vapaamatkustajana hänen mielenkiinnonkohteistaan. Hyvä työnjako!

Kuva: Reykjavíkurdaetur

Jos yhden musiikkiasian tänä vuonna saan kirjoitetuksi, niin se olkoon tämä. On nimittäin pakko esitellä eräs bändi: Reykjavíkurdættur eli Reykjavíkin tyttäret. Viidentoista naisen huikea rap-kokoonpano ja aivan tajuton lavaenergia. Teksteistä ei islantia taitamaton mitään tajua, mutta ne ovat feministisiä ja yhteiskunnallisesti kantaaottavia – ironiaa unohtamatta.Viesti paketoidaan provokatiivisiin videoihin ja mielikuvitukselliseen lavashowhun. Bändi on suosittu ja pidetty, mutta ei kai yllätä, että he saavat myös aika paljon vihapostia sanoituksistaan ja esiintymisistään. “Vitun huora” on kuulemma se yleisin Youtube-kanavaan ilmestyvien kommenttien sisältö. Bändi kääntää kuitenkin kommenttiboksin kiukuttelijakuonan materiaaliksi ja tekee niistä uusia biisejä. Helmikuussa yhtyeeltä ilmestyi Kalla mig hvað?  (“Millaiseksi oikein kutsut mua?”)

Tästä allaolevasta musiikkivideosta saa vähän fiilistä musiikista ja Youtubesta löytyy tosiaan lisää. Jotta saisi ihan todella tietää, miten mahtavan shown nämä naiset saavat aikaan, on pakko mennä livekeikalle. Aivan pakko. Reykjavíkissa he esiintyvät silloin tällöin, ja ainakin Iceland Airwaves -festareilla, jotka järjestetään joka vuosi marraskuussa.

Reykjavikissa vaikuttavilla nuoremman polven muusikoilla on muuten ainakin yksi yhteinen tekijä. Tämän bändin jäsenet kuten kovin monet muutkin musa-alan tyypit ovat tutustuneet toisiinsa ja “alkaneet soitella” keskustan peruskoulun eli Austurbaejarskólin musatunnilla. Siis sen saman peruskoulun, jota oma lapsemme käy. Koululla on todella hyvä, osallistava ja tekemiseen rohkaiseva musiikkiopetus, vaikka se ei profiloidukaan musiikkipainotteisena kouluna.

PS. Huomasitte ehkä, että vaihdoin blogini banneria? En enää kestänyt katsoa sitä epätarkkaa villapaitakuviota. Idea tuntui aluksi hyvältä, mutta aikani sitä tuijoteltuani aloin pitää siitä vähemmän ja vähemmän. Loputa oli pakko heivata se roskakoriin ja tehdä itse väliaikainen ratkaisu. Se lopullinen tosi hieno banneri on vielä tuloillaan. Jonain kauniina päivänä!