Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Oodi yksinololle

Nuorena aikuisena hetkittäinenkin yksinolo ahdisti. Viikonloppu, pääsiäisloma tai ihan vain sunnuntai-iltapäivä omissa oloissa pikkuyksiössäni toi ihon pintaan nihkeän kylmän tuskanhien.
Tjaa-a. Se johtui varmaan siitä, että silloin ei ollut vaihtoehtoja. Yksinäisyyttä ja yksinoloa ei voinut valita, koska asuin ja elin yksin. 
Nykyään yksinolo… Aah, se on synonyymi luksukselle. Se on hyödyke, jota on näinä päivinä tarjolla äärimmäisen harvoin. Silloin kun siitä pääsee osalliseksi, sitä yhtä hiljaista iltapäivää tai joskus jopa ihan kokonaista viikonloppua odottaa kuin lapsi kesäistä huvipuistokäyntiä.
Kuten nyt. Olen ollut tämän viikonlopun Helsingissä. Yksin. Olen käyttänyt jokaisen tunnin juuri siten kuin olen itse halunnut. En siis ole soittanut kenellekään (sori kaverit). En nimittäin ajatellutkaan lähteä baariin, kahville tai mennä kauppaan ostamaan lapsille tuliaisia (koska ne saa lentokentältä). Haluan vapaatunteintani vain olla hiljaa ja tehdä juuri sitä, mitä päähän välähtää.
Torstaina juoksin kahdeksan kilometrin lenkin ja kuuntelin samalla uusinta äänikirjalöytöäni, törkeän koukuttavaa Hyvää naapuria. Lenkin jälkeen hain hotellilta pyyhkeen ja vaihtovaatteet ja kävelin Kulttuurisaunaan ylälauteille. Saunanraikkaana hipsin Hakikseen kebabkioskille. Lämmin kanakebabrulla kainalossa noudin S-Marketista pullon bisseä ja menin hotellille katsomaan televisiota. Kun karkkihammasta alkoi kolottaa, kuten aina kebabin jälkeen käy, pistin villasukat jalkaan ja hipsin yökalsareissani hotellin aulaan. Ostin respasta pussin Aakkosia ja Anna-lehden. Aarteiden kanssa huoneeseen haahuillessani mieleeni muistui tämä Eeva Kilven runo. Muistan kuinka luin runoa yli kymmenen vuotta sitten kun hain opiskelemaan kirjallisuutta Helsingin yliopistoon. Silloin koin tuossa runossa surullisen pohjavireen. Nyt kun sen luen, tuo kaunis runo on minusta täynnä riehakkuutta ja elämäniloa. Kas niin se näkökulma muuttuu. 

Nukkumaan käydessä ajattelen: 
Huomenna minä lämmitän saunan, 
pidän itseäni hyvänä, 
kävelytän, uitan, pesen, 
kutsun itseni iltateelle, 
puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen, kehun: 
Sinä pieni urhea nainen, 
minä luotan sinuun. 

20 Comments

  • Terhi / Kirjahiiri lukee

    Yksinolo on kyllä todellakin harvinaista luksusta kahden pienen lapsen äitinä. Jos on tilaisuus olla yksin olen todellakin yksin ja nautin hiljaisuudesta ja vapaudesta. Kavereita voi nähdä silloin, kun mies voi hoitaa lapsia. Tarvitsen välillä ihan täydellistä taukoa kaikista ihmisistä. Mullakin on kesken Hyvä naapuri. Olisi täydellinen kirja tuollaiseen yksinolohetkeen, mutta taidan saada kirjan luettua ennen seuraavaa mahdollisuutta.

    • Satu Rämö

      Vapaus – hyvä huomio! Siitähän tässä omassa hetkittäisessä hiljaisuudenkaipuussakin taitaa olla kyse. Että saa hetken olla olemassa ihan vaan riehakkaasti itselleen.

  • Sari

    Mä uskon, että se on juuri noin. Silloin kun ihminen pakosta asuu yksin, se on rankkaa, mutta kun se on vaihtoehto perhe-elämelle, se on pelkkää luksusta! Ihana kuulla, että olet nauttinut Hesa-viikonlopusta!

  • Mieletön migreenikko

    Vau! Tulihan se!

    Kaukosuhteessa tuon huomaa hyvin. Kun on pakosta erossa toisesta viikkoja (ja suurkaupungissa kaverien näkeminen on hankalampaa), se on kurjaa. Kun taas lomilla on monta viikkoa putkeen yhdessä 24/7 alkaa sitä omaa tilaa kaivata.

    Myös kimppakämpät ovat minulle epäsopiva asumismuoto, koska kaipaan ja arvostan todella omaa rauhaani. Smalltalk jonkun tuntemattoman kanssa vessareissulla ei sitä paitsi minulle ole mitään mieluisaa sosiaalista kanssakäymistä eikä siten poista yksinäisyyttä vaan ainoastaan ahdistaa.

    • Satu Rämö

      Joo mäkään en oo kimppakämppien suuri fani. Kotona pitäisi voida olla ilman että tarvitsee miettiä, mitkä vaatteet laittaa päälle mennessään makkarista kylppäriin. Soluasumista taisi olla vuosi ja risat, sitten muutin kenkälaatikon kokoiseen yksiöön…

  • Anonyymi

    Meillä annetaan jo merkkipäivinä lahjaksi yksinoloa. Mies viime synttärinä kyseli haluanko jotain lahjaksi. Toivoin kokonaista päivää yksin kotona, ensimmäistä sitten tuolloin 11-kuisen esikoistyttömme syntymän. Ja mikä ihana päivä! Aamulla mies oli vielä ostanut minulle mansikoita ennen lähtöään, minä pimensin asunnon ja katsoin kymmenen jaksoa lempparisarjani uusinta kautta ja makasin hiljaisuudessa sohvalla. Se oli täydellistä, vaikkei perhe-elämämme mitenkään ekstrakuormittavaa ole ollutkaan.

  • Kate

    Toi kuva! Siltasaari oli ennen koti ja entisten hoodien näkeminen aiheuttaa suurta haikeutta. Miksi ihmeessä muutettiin vapaaehtoisesti tuolta Itä-Suomeen?!?

    • Satu Rämö

      Kyllä, upeat huudit! Tykkään ottaa hotlan näiltä main, sillä on nopee kentälle, juniin ja sporiin ja sitten on hyvät lenkkipolut ihan vieressä, Hakiksen tunnelma ja se ihana kulttuurisauna <3

      Asuin ennen Sörnäisissä… En tiedä muuttaisinko näille seuduille enää (en usko että mulla olisi rahaa ostaa sieltä perheasuntoa), mutta mahtavaa siellä on aina käydä.
      Menkää tekin joku kerta viikonloppulomalle tutuille mestoille. 🙂

  • Heidi

    Moi, mä aattelin tulla härskisti kyselemään varsinaiseen aiheeseen liittymättä Islanti-vinkkejä, kun matkamessujen anti oli rehellisesti sanottuna säälittävän surkea!

    Tarkoituksena olisi lähteä kaverin kanssa syyskuun tienoilla vaeltamaan, ja olla Islannissa n. 5 pvä. Varsinaiset suunnitelmat on vasta käynnissä, mutta toiveina olisi nähdä hienoa luontoa & eksoottisia maisemia ja välttää suurimmat turistijoukot. Osaatko sanoa, olisiko ajankohta sellainen, että vielä tarkenee, mutta enimmät turistit olisi jo poissa? Ollaan aika kahden vaiheilla, mietittäisiinkö vaellusta siten, että vuokrattaisiin auto ja pariksi yöksi eri mökit (onko niitä?), ja sitten tukikohdista tehtäisiin päivävaelluksia, vai kannattaisiko lähteä vain teltan kanssa eteen päin… Reykjavikista kuitenkaan tuskin on bussiyhteyksiä "keskelle villiä luontoa ilman turistijoukkoja", joten auton vuokraus taitaa olla joka tapauksessa välttämätöntä? Laugavegurin bussiyhteydet on tiedossa, mutta olen siinä käsityksessä nettijuttujen lukemisen jälkeen, että siellä on aina tosi ruuhkaista, vai?

    Vinkkaa vielä, mitä kannattaa lukea (netistä ja kirjoina), kun on vielä hakusessa, minne päin maata kannattaa lähteä? 🙂 Onko sun Islanti-kirja tähän hyvä tai jopa välttämätön? 🙂

    Kiitokset jo etukäteen, jos jaksat tehdä matkailunedistäjän töitä!

    • Satu Rämö

      Moikka! Kävitkö Islanti-ständillä? Ehkä mä en ollut siellä silloin… 🙂
      Islanti Mondo on hyvä opaskirja, mutta sitä ei enää saa kirjakaupoista (iPad-opas löytyy appstoresta), kirjastoista kyllä löytyy. Ajankohtaisempi ja mun jatkuvasti päivittämä matkaopas Tripsteri.fi/islanti löytyy netistä. Se on hieman opaskirjaa suppeampi, mutta melko kattava kuitenkin. Ja sinne voi jättää kysymyksiä joihin vastailen nopeasti.

      Laugavegurin vaellus on todella upea ja hieno, mutta se on syyskuussa jo kiinni. Syksy ja talvi tulee sisämaahan niin kovin aikaisin. Laugavegur on "auki" ja vuoristomökit auki kesä-elokuu. Silloin se on tosi suosittu – se on todella hieno ja majoitus- ja muu infra pelaa hyvin – eli totaalista luonnonrauhaa etsivän kannattaa mennä muuallr.

      Jos haluatte matkustaa luonnosssa teltalla ja aika syyskuu, tsäänssit onnistuneeseen reissuun on hyvät. Saattaa olla aurinkoista mutta saattaa olla että sataa – aivan kuten kesälläkin… talvimakuupussi on ehdoton ja hyvät sadevaatteet, lämpimät retkivarusteet jne. Vuokra-auto tuo joustavuutta ja mahdollistaa omat aikataulut. Suosittelen sitä, jos oma rauha tärkeää. Mitä kauemmas menette Reykjavikista ja Golden Circlestä, sitä enemmän rauhassa saatte olla. Itä-Islanti, Länsivuonot ja Pohjois-Islanti on kaikki yhtä upeita. Esim päivävaellus Bakkagerdissä koillisessa on tosi hieno. Jos ootte hc-retkeilijöitä eli mahdollinen syysmyrsky ei haittaa, voi useammankin päivän mittainen vaellus onnistua. Esim. Bakkagerdistä Seydisfjörduriin. Matkan varrella on vuoristomökkejä joita voi varata käyttöön.

      Olikohan tästä apua? Mutta katso tosiaan Tripsteri.fi:n Islanti-opas ja koita saada Mondo Islanti -opas käsiin. Oon kirjoittanut sinne vaelluksista oman luvun. Ja tietty multakin voi aina kysellä lisätietoja.

      Ps. Järjestän itse pienelle ryhmälle syysretken Pohjois-Islannissa, maaseudulla. Se on pääosin ratsastusta eli jos hevoset kiinnostelee niin se olisi reissu jossa ollaan ihan landella, ilman suurten ryhmien turistihyörinää.

    • Heidi

      Hei jee, kiitti tästä! 🙂

      Kävin Islanti-ständillä, ja ajattelin kyseleväni sulta kaikkee mahdollista, mutta et valitettavasti ollut paikalla. Tosin ajankohtakin oli su-myöhäisiltapäivä. Mutta täytyy kyllä sanoa, että messujen anti oli erittäin vaatimaton, kun edustajina oli suurimmmaksi osaksi matkatoimistoja. Olin kuvitellut, että siellä olisi ollut enemmän VisitFinlandin kaltaisia toimijoita… :/

      Oho, en olisi ajatellut, että Laugavegur on suljettu! Meinaako "suljettu", että mökkejä ei voi varata, vai että reitille on pääsy kielletty? No, suunnataan todennäköisesti joka tapauksessa muualle, ja alan ehkä kallistua enemmän siihen "autolla jonnekin mökille, josta päivävaelluksia, josta autolla seuraavalle mökille"-vaihtoehtoon.

      Ja ratsastusreissu olisi ihan unelma, mutta ei anna budjetti myöten… 🙁 Muuten olisin jo varannut sen vauhdikkaan reissuvaihtoehdon! 🙂

  • Satu Rämö

    Joo mä en ollut enää sunnuntaina, olin vain pe-illan ja lauantaina iltapäivään asti.
    Laugavegur on siis sillä tavalla suljettu että mökeillä ei ole enää puistonvartijoita siivoamassa ja keräämässä maksuja (mökkejä voi kyllä käyttää mutta ne pitää varata avaimineen etukäteen), ja vaellusreitillä saattaa olla jo liian talvista. Siellä kun sataa välillä rakeita ja lunta ihan keskellä kesääkin; kun sateet syksyä myöten lisääntyvät, reitistä tulee liian märkä ja ne joet jotka ovat keskikesällä ihan ylityskelpoisia ovat liian täynnä vettä ja liian vaarallisia ylittää. Välillä syyskuu on vielä ihan ok kuukausi vaeltamiseen, mutta useimmiten se on jo liian syksyä. Highlands-alueen ulkopuolella saattaa silti olla vielä ihan täysi islantilainen kesä – eli aurinkoa ja noin 12 astetta lämmintä… 🙂

  • reettap

    Oioi, ihana runo! Vietin syksyllä yhden yön yksin omassa kodissani ensimmäistä kertaa kuuteen vuoteen ja se oli jotain ihan käsittämättömän ihanaa. Oon ollut itekseni kyllä reissussa monet kerrat, mutta se, että sai olla kotona ihan vain itsensä kanssa oli parasta luksusta tähän elämänvaiheeseen. Latasi akkuja enemmän kun yksikään baari- tai ravintolailta (vaikka kivoja ne nekin ovat). Pitäisi olla vanhemmuusoppaissa yksinolosta omat suosituksensa 😀

    • Satu Rämö

      Kyllä, yksin kotona. Voi että miten ihanaa. Kun sellainen mahdollisuus tulee, en todellakaan lähde kotoa minnekään vaan röhnötän sohvalla enkä tee niin yhtään mitään.

  • Westend Mum

    Minulle tuli ensimmäisenä mieleen tekstiäsi lukiessani, että olet saanut avata sen karkkipussin ihan normaalisti, reippaasti repäisten! Milloin niin voi tehdä – vain yksin! Pienet korvat kuulevat AINA KAIKEN, vaikka koittaisi hiljaa rapisuttaa pussia auki 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *