Uudenvuoden illallisvuoro

Täällä Islannissa joulua vietetään fiinisti mutta uudenvuodenilta ei tosiaan jää jouluaatolle kakkoseksi.
Jos kerran muinoin kuvittelin, että vuoden viimeisenä iltana voisi paistaa sukulaisvieraille nakkeja ja tehdä perunasalaatin, en kuvittele enää. Jos todella tarjoaisin sukulaisvieraille olutta, nakkeja ja perunasalaattia (vaikka se olisi tätä siskoni bravuuria eli maailman parasta perunasalaattia), saisin kuulla suomalaisesta nakki-illallisesta hyvin pitkään.
Kuva: Gudny Hilmarsdottir
Koska vietimme joulun miehen siskon perheen patojen ääressä, nyt dinnerilätkä napsahti meille. Tykkään kyllä laittaa ruokaa kun on aikaa ja onneksi näin lomaillessa on. Maassa maan tavalla eli paikallisia perinteitä kunnioittaen: ykköset päälle ja ykköset uuniin. Alkuruoaksi teen ehkäpä universumin maukkainta tomaattikeittoa. Ihana resepti on peräisin mm. mahtavista ruokajutuistaan tunnetulta Hanna Jenseniltä. Tästä kermaisesta tomaattikeitosta tykkäävät aina kaikki ja jopa he, jotka suhtautuvat kovin epäilevästi kaikkeen, missä on tomaattia.
Lampaanpyllyä on syöty joulunpyhinä niin paljon, että pääruoaksi kiitos mielellään jotain merenpinnan alta nostettua. Katseeni kääntyykin islantilaiseen kalakauppaan – vaan ei kalatiskille vaan siitä vähän sivuun: äyriäisten ääreen.
Islannin kylmistä vesistä saa erinomaisia äyriäisiä. Paikallisten oma pikkuhummeri (kooltaan ei tosiaan mikään jättilobsteri vaan enemmänkin sellainen suomalainen jokirapunen) on aika tyypillinen gamlaárskvöldin eli vanhan vuoden illan ruoka. Radiossa onkin viime päivät raikunut kalakauppiaiden uudenvuodenhummerimainokset. 
Hummereiden kanssa pääsee onneksi helpolla. Niiden valmistuksessa ei mene koko iltaa. Jäiset hummerit uuninpellille sulamaan. Päälle silputtua valkosipulia ja voita ja sitten nopea grillaus uunissa. Þetta reddast, vaikka olisi kuinka kiire.
Vaihtelunhalun ja ihan budjetinkin takia ajattelin kiehauttaa siihen kylkeen pari pussillista Islannin rannikolta nostettuja simpukoita. Keittoveteen sekaan vähän valkkaria ja iso tukku paikallisissa kasvihuoneissa kasvanutta lehtipersilijaa. Naapurileipomosta haen hapanleivän (soitan edellisenä päivänä että laittavat sivuun minulle yhden; leipomon hyllyillä kun tuppaa juhlapäivinä olevan enää muruset, kun meidän perhe saa könyttyä ylös sängystä ja puettua vaatteet päälle.) 
Kuva: Björgvin Hilmarsson
Salaattia en tee vaan se lehtipersilija saa pärjätä reuhuosaston edustajana yksinään. Perunoita on kuitenkin pakko saada! Minulla on sellainen outo mieltymys, että tykkään syödä äyriäisten kanssa suolaisia perunoita. Eli joko kunnolla suolattuja pakasteranskiksia tai sitten sellaisia pieniä kiinteitä tapas-tyylisiä perunoita, jotka on kuorineen paahdettu uunissa kypsiksi merisuolan päällä. Sain yhdessä ravintolassa kerran aivan täydellisiä kiinteitä “suolapottuja” mutta en älynnyt kysyä reseptiä. Jos löydän ennen uudenvuodeniltaa jostain oikein hyvän “kokonaiset perunat suolapedillä” -ohjeen, aion mennä riskillä ja kokeilla sitä ensimmäisen kerran lauantai-iltana. Vinkatkaahan, jos jollain kultakimpaleella on hallussaan tällainen hyväksi testattu perunaresepti.
Jälkiruoaksi teen sormisyötävää (koska jälkkärille saapuu lisää sukua eikä kaikille riitä tuolipaikkoja pöydän ääressä). Eli teen sen mikä ratkaisee jälkkäripulman ihan joka kerta: eli ihan sairaan helpon ja nopean mutakakun: sekoitan isolla lusikalla 150 g voisulaa, 3 dl sokeria, 2 munaa, puolitoista desiä jauhoja, 2 tl vaniljasokeria (jos on, meidän kaapissa ei aina ole mutta sen puuttuminen ei haittaa), 5 rkl kaakaojauhetta ja ihan pikkuriikkisen suolaa. Sekoitan alle minuutin ja kaadan taikinaklimpin (joo-o, anteeksi suora ilmaisu, mutta taikina muistuttaa ulkonäöltään ruskeaa räkää) vuokaan ja paistan kakkua vähän alle puoli tuntia noin 170 asteessa. Kakku jäähtyy noin tunnin ennen kumoamista ja leikkaamista. Pari pakastemarjaa ja kermavaahtoa päälle. Valmista tuli!
Ruokajuomaksi Freixnetin kuivaa luomucavaa (paikallisen viinaskaupan edullisimpia mutta parhaita kuohareita, se menee ihan samppanjasta ja on hinnaltaan vain kolmanneksen; tätä saa muuten varmasti myös Suomesta) ja suomalaisena juhlaemäntänä tarjoan tietysti myös ah niin ihanaa Napuen giniä oikeilla tykötarpeilla eli kasaan pöydälle rosmariininoksia, kuivattuja karpaloita ja tonicia. Pakkaseen ostin jo pussillisen jäitä. (Jos joku ihmettelee, kuka kumma kantaa jääkylmässä Islannissa jääpaloja muovikassikaupalla ruokakaupasta kotiin, se olen minä.)
Tällä tarjoilulla pitäisi kyllä tulla pisteet kotiin vai mitä tuumaatte? Minun puolivallaton veikkaukseni on, että ensi vuonna tunkee uudenvuodendinnerille koko suku plus avecit ja naapurit. aMutta hei, antaa tulla vaan! Ensi vuonna meillä on varmasti enemmän tilaa ja ihan oikea iso ruokapöytä kymmenellä tuolilla, kunhan tuo pirun remontti tuosta vähitellen valmistuu.
Aiheet

Näitä luetaan

Satu Rämö

Contact / Yhteystiedot

Tietosuojaseloste

2024 © Satu Rämö