Auttamisen rajoja etsimässä

Esikoinen tuli toissapäivänä ulkohousut yltä päältä kurassa koulusta kotiin. Siis sillä tavalla kurassa, että mistään ihan tavallisesta kivienkeräilystä tai kuralammikossa hyppimisestä ei voinut olla kysymys. Mitä ihmettä koulussa oli oikein tapahtunut?
Aihe oli ilmeisen herkkä, sillä sain lypsää vastausta koko kävelymatkan kotiin. Kodin ulkorappusilla se selvisi. (Ystävän nimi) pyysi että sotkisin omat housuni.
Siis mitä ihmettä.
Hommahan oli mennyt niin, että tämä ystävä oli juoksuvauhdista kaatunut kuraisessa mäessä. Vaatteet siinä tietysti sohlaantuivat. Ystävä oli harmissaan ja purskahti itkuun. Tytöt kun olivat matkalla välitunnilta seuraavan tunnin lauluharjoituksiin, joka on molemmille mieluinen tunti.

(Ystävän nimi) ei halunnut yksin olla likainen ja pyysi, että minäkin sotkisin omat housuni. 
Siis uudestaan: Mitä ihmettä?
Oli käyty kuulemma pitkä väittely siitä, pitäisikö esikoisen rymytä sama mäki alas vai ei. Ystävä oli ollut kuulemma niin surkeana ja itkuisena ja luvannut aivan varmasti tulla hyvälle tuulelle, jos esikoinen auttaisi sotkemalla itsensä. Toisen pahan mielen edessä lapsi oli sitten lopulta antanut periksi ja koulun eteiseen saapui kaksi kuraista lasta. Jälkikäteen esikoinen ei ollut kuitenkaan (tietenkään) yhtään tyytyväinen päätökseensä.
Oli keskustelun paikka. Keskustelu venähti melkein kaksituntiseksi, sillä kävi ilmi, että näitä vastaavia keissejä, vaikkakin lievempänä, on ollut melkein päivittäin. Sama kaveri on pyytänyt hakemaan tavaroita, noutamaan sisälle jääneet hanskat, piirtämään prinsessapiirustuksen itselleen ja antamaan pikkutavaroita lainaan ja leikkimään välitunneilla vain hänen kanssaan. Jos mä en tee niin, sille tulee paha mieli ja se alkaa itkeä. Esikoiselle oli tullut jopa huono omatunto siitä, kun hän oli viime viikolla flunssan takia kotona ja ystävällä oli siksi ollut yksinäistä koulussa.
Ai saakeli. Sisälläni kihisi. Näin tilanteessa tunteilla manipulointia, kiristystä ja toisen empatian hyväksikäyttöä. Mutta en tietenkään voinut näyttää tai sanoa näitä fiiliksiäni lapselle. Esikoinen kun näki tilanteessa pahassa jamassa olevan ystävän, jota hän halusi jeesata.
Juteltiin sitten kolmisin me vanhemmat ja esikoinen, että mitä siellä koulun pihalla oikeastaan oli tapahtunut. Esikoinen oli sanonut ystävälleen että sitä mäkeä ei saa juosta alas koska se on jyrkkä, märkä ja liukas. Hyvä, toimit juuri oikein. Kun ystävä kaatui, esikoinen pysähtyi ja jäi auttamaan. Hyvä, siinäkin kohtaa toimit juuri oikein. Kun ystävä pyysi esikoista pyörimään mutalammikossa, ystävä toimi väärin eikä esikoisen olisi tarvinnut totella, vaikka ystävä pyysikin apua.

Selitimme, että aina kun joku toinen pyytää tekemään jotain, toisella ei välttämättä ole avun tarve. Joskus syynä voi olla se, että toista laiskottaa. Silloin ei aina tarvitse auttaa. Syynä voi olla sekin, että toinen haluaa juoksuttaa siis olla pomo, jota pitää totella. Silloin ainakaan ei tarvitse totella. Syynä voi olla sekin, että käskyjen jakelijalla on huono olla ja siksi se pyytää muita tekemään itselleen asioita. Silloinkaan esikoisen ei tarvitse jatkuvasti auttaa. Sellaisen isomman huonon olon ratkaiseminen ei ylipäätään kuulu lapsille vaan lasten vanhemmille.  Esikoinen mietti pitkään.
Mistä sen sitten voi tietää, että tarvitseeko se joka pyytää oikeasti mun apua?

Hyvä kysymys, johon minä en osannut heti vastata. Onneksi kasvattajapuolisolla leikkasi tässäkin kohtaa nopeammin:

Täytyy miettiä sitä, auttaako se mitä olet tekemässä sitä toista. Sulla ja sun ystävällä on molemmilla viidensadan kruunun seteli (noin 3 euroa). Jos sun ystävä hukkaa omansa, auttaako se tilannetta, että sinä pyynnöstä revit oman rahasi pieneksi silpuksi? Ei tietenkään.
Jos ystävä haluaa sinulta apua, silloin te voitte jakaa sen sinun rahan. Sama juttu siellä mäessä. Ei se auta sun mäessä kaatunutta ystävää yhtään että sinäkin kastelet itsesi. On parempi että sinä pysyt kuivana ja autat kaverin sisälle putsaamaan niitä housuja.
Näillä neuvoilla tästä tilanteesta päästään ainakin vähän matkaa eteenpäin. 
Aiheet

Näitä luetaan

Satu Rämö

Contact / Yhteystiedot

Tietosuojaseloste

2024 © Satu Rämö