Puhunpa hetken rahasta

Rahasta puhuminen on tabu. Ainakin silloin kun puhutaan omista rahoista, omista tuloista, omista veloista ja omista omistuksista. Enpä nyt mene case-Sipilään sen syvemmälle, mutta tuo hänen naurettava tuohtumisensa viime viikkojen esteellisyyspohdinnoista ja sitä ennen tiedostusvälineiden kiinnostuksesta valaista hänen omaisuuttaan kertoo juuri tästä. Että mun tai perheeni raha-asiat eivät kuulu kenellekään ulkopuoliselle (vaikka olen pääministeri, eh).

Voi että. Kunpa rahasta ihan oikeasti puhuttaisiin enemmän ja vapautuneemmin! Mietikkääs vaan, kuinka paljon aikaa me kaikki käytämme mitä ihmeellisempien asioiden tutkisteluun. Jos kotona on käynnissä remontti, tapettivalintoja saatetaan pohtia viikkokausia ja tapettiliikkeeseen tehdään useampi vierailu. Matkaa suunnitellessa roikutaan päiväkausia netissä etsimässä mahdollisimman halpoja lentoja ja hotelleja. Been there done that. Lapsiperheissä lastenvaunuja vertaillaan hartaudella monta tuntia, jopa päiviä. Tai kelatkaa kosmetiikkaa. Täydellisen hajuveden tai kasvosaippuan metsästämiseen ja näistä metsästysretkistä raportointiin laitetaan ihan pelkässä suomenkielisessä blogosfäärissäkin tuhansia tunteja joka ikinen viikko.
Johan sen huomaa ihan vain otsikoita vilkaisemalla. 48 vinkkiä keväiseen keittiöön! 5+1 tapaa päästä eroon kuivasta talvi-ihosta. Viisi tapaa liikkua! 10 parasta huulipunaa – rajauskynää unohtamatta!
Käytämmekö saman verran energiaa parhaan asuntolainan löytämiseen? Tai järkevimmän sijoitustavan haravointiin? Vertailemmeko rahoitusten tuotto-odotuksia niiden kustannuksiin? Niin. Eipä juuri. Eipä juuri näy viikkolehtien kansiotsikoissa: 5+1 parasta tapaa sijoittaa halvalla!

Eikä raha-asioihin liittyvistä uutisista juuri koskaan pillastuta nettiyhteisöissä. Interwebbi on tupaten täynnä esimerkiksi ravintosivustoja, joissa hifistellään puristettujen juuresten perään ja noudatetaan milloin mitäkin dieettiä. On facebook-ryhmiä, joissa analysoidaan ja arvostellaan joka ikinen “valtamedian” kirjoittama ravitsemukseen ja ruokavalioihin liittyvä juttu.
Sen sijaan hyvin paljon vähemmän näkee intohimoisesti tuotettua tekstiä, joissa tökitään vaikkapa rahoituslaitosten meille kuluttajille tarjoamia säästökohteita ja lainoja. Kyse on siitä, että raha on tabu. Siitä ei ole totuttu puhumaan. Ei se asian vaikeudesta ole kiinni. Eivät raha-asioiden perusteet ole sen vaikeampia asioita oppia kuin kestovaippojen koostumus, juoksukenkien materiaalivalinnat tai joogatekniikat. Itse asiassa olen melkein valmis lyömään vetoa, että ravitsemustieteen perusteet on paaaaaljon monimutkaisempi opintokokonaisuus kuin rahoituksen perusteet.
Minäpä pistän tässä esimerkkinä säpäleiksi yhden paljon viime aikoina positiivisessa valossa esillä olleen asian: pankkien tarjoamat asuntolainojen lyhennysvapaat.
Siinä ovat kyllä pankkien viestintäosastot tehneet hyvää työtä. Lähes kaikki julkisuudessa käyty keskustelu myötäilee pankkien kertomaa tarinaa: vastuullisena toimijana tarjoamme asuntolainasta lyhennysvapaata hankalaan elämäntilanteeseen, työttömyyden sattuessa tai elämäntilanteen muuten muuttuessa. 

Yeah right. Ei pankki tietenkään ole mikään hyväntekijä, se tekee bisnestä. Noita lyhennysvapaita tarjotaan todella näkyvästi juuri nyt, koska juuri nyt korot ovat käsittämättömän alhaalla. Pankeille sopii erinomaisesti, että nyt kukaan ei lyhennä reilulla kädellä lainojaan. Koska jos kaikki lyhentäisivät juuri nyt reippaasti lainojaan, pankin tulot – eli ne korot jotka lainapääomasta maksetaan – jäisivät mataliksi. Parempi antaa mahdollisimman monen asuntovelkaisen hautoa lainojaan ja sitten kun korot nousevat, niin tsi-ding! Pankin kassakone alkaa käydä. Mitä enemmän ihmisillä on lainaa kun korot alkavat nousta, sitä lihavammat ajat pankille.  
Pankkien ylihinnoiteltuihin yhdistelmärahastoihin, säästövakuutuksiin ja muihin monimutkaisiin sijoitustuotteisiin eli tapoihin säästää pätee ihan sama asia: ne saadaan näyttämään houkuttelevilta, mutta suurin osa niistä on aivan liian kalliita. Eivät ne huijausta ole, mutta niistä suurin osa on kehnoja tuotteita eli liian kalliita paketin sisältöön nähden. Miksi maksaa mehulitrasta kolme euroa, jos sen saa naapurikaupasta kahdella eurolla? Säästämistä harkitseva moni kuluttaja saisi paremmin asiaa harkittuaan paljon korkeamman tuoton samankokoisella riskillä sijoittamalla jonkun pankin suosituimman yhdistelmärahaston sijasta esimerkiksi indeksirahastoon.
Rahajutuissa on loppujen lopuksi kyse aivan yksinkertaisista asioista: yhteen- ja vähennyslaskusta, prosenttilaskennan perusteista ja viitsimisestä tehdä vertailua.
Eniten vereni saa kiertämään ihmisille syötetty ylihölmöys kuten se, että puhutaan käsilaukuista ja vaatteista sijoituksena. “Tämä uusi käsilaukku on kallis mutta se on investointi itseeni”. No ei se kyllä valitettavasti ole. Investointi on sellainen, joka tuottaa käyttöaikanaan tulovirtoja. Käsilaukku ei sylje rahaa. Investointina voi ajatella myös sellaista asiaa, joka ostetaan koska sen arvon odotetaan nousevan – ja sitten se myydään voitolla. Harvasta käsilaukusta saa viiden vuoden kuluttua enemmän rahaa kuin ostohetkellä. Käsilaukku ja kaikki samankaltainen kulutustavara on siis kuluttamista eli omien rahavarojen vähentämistä ei tulevaisuuden rahavirtojen kasvattamista. 
Mulla itselläni on melko tiivis suhde rahaan. Kyllä, myönnetään! Mietin usein, missä kohtaa voisin vähän säästää, onko puskurirahasto tarpeeksi iso ja mikä toiminta on järkevää rahan kannalta. Tässä kohtaa selitän armaalle puolisolleni, joka välillä huolestuneena kyselee, että miksi sä nyt taas niitä raha-asioita mietit ja stressaat, että hänhän saattaa itse välillä viettää tuntikausia maailman eri verkkokaupoissa ja keskustelupalstoilla vertaillen kameroiden linssejä, jäähakkuja ja ulkoilutakkien vedenkesto-ominaisuuksia. Minä käytän sen ajan rahan miettimiseen; vertailen rahastoja, teen säästötavoitteita ja mietin, miten pitkään mikäkin rahasumma riittää, jos  nyt vaikka sairastuisin. Kilpailutan vakuutuksia ja vertailen luottokorttien hintoja niiden tarjoamiin lisäpalveluihin. Sellaista pientä hinkkaamista. Ei se nyt järjettömän kivaa ole, mutta koen sen tarpeelliseksi.
Olen sitä mieltä, että rahasta pitää puhua ja etenkin luovan alan yrittäjien kuuluu jakaa keskenään tietoja hinnoistaan ja siitä, millä hinnalla kannattaa mitäkin työtä myydä (tästäkin aiheesta lisää tulevassa kirjassa, jee!). Koska mitä vähemmän itse jostakin asiasta puhuu ja siitä ottaa selvää, sen tilan vie joku muu. Jos ei jostain asiasta tiedä, tekee helpommin huonoja päätöksiä ja pahimmassa tapauksessa joutuu muiden ohjailtavaksi ja jopa huijattavaksi.
Ja kuitenkin: raha on tärkeää. Raha tuo turvaa ja antaa rauhan tehdä asioita. Raha  ei tee onnelliseksi ja tietyn tulotason jälkeen lisäraha ei lisää tyytyväisyyttä yhtään mihinkään. Mutta jos rahaa ei ole, se kyllä vetää mielen maihin ja tekee kaikesta tekemisestä  tahmeaa. Kokemusta on siitäkin.
Tapettivalinnoista harvoin riidellään avioeroon asti. Raha-asioista sen sijaan riidellään.  Marja Hintikka Livessä käsitellään tänään rahan käyttöä perheissä. Ihana aihe! Aion katsoa ja katsokaa tekin. Ja puhutaan rahasta sen sijaan, että siitä riideltäisiin. 
Aiheet

Näitä luetaan

Satu Rämö

Contact / Yhteystiedot

Tietosuojaseloste

2024 © Satu Rämö