Maanantaiaamu on uusi perjantai-iltapäivä

Juttelin yrittäjäkollega Hannen kanssa taannoin skypessä. Vaihdettiin ajatuksia työnteosta ja vähän kaikesta muustakin. Uskaltauduin sanomaan ääneen, että koen arkipäivät paljon miellyttävämpinä kuin viikonloput. Minun mielestäni maanantai on paljon helpompi päivä kuin lauantai.

Helpolla en tarkoita tärkeää vaan sitä, että oma olo tuntuu helpommalta. Myönnän ihan auliisti olevani niitä tyyppejä, joilla tekemisen into säilyy hyvällä tasolla aina keskiviikkoisin, vaan ei sunnuntaiaamupäivisin. Arkisin asiat rullaavat, jutut tapahtuvat ja tuntuu, että saan jotain valmiiksi enkä vain yritä ja päädy polkemaan paikallani. Tiks! Ja rasti ruutuun. Homma pulkassa. Ja sitten seuraava.

Lapsien jälkeen ero työntekemisen ja perheajan välillä on selkiytynyt pakostakin. Eli tietokone menee kiinni arkisin neljän jälkeen. Ja tiedättekö mitä? Silloin minua aina vähän harmittaa. Oma tunnelmani laskee väkisinkin.

Älkää nyt kukaan väärin ymmärtäkö, ei minua harmita perheeni kanssa viettää aikaa. Tykkään tietysti kamalasti perheestäni, mutta en kotitöistä. Minua ottaa päähän se jumalaton määrä sälää, joka lapsiperheajassa on läsnä. Sitä ei pysty hallitsemaan, niputtamaan ja poistamaan minnekään – siksi sen tekeminen tuntuu niin työläältä ja siksi se semisti ahdistaa.

Hanne tajusi heti, mistä puhuin. Taidamme olla samaa koulukuntaa: Meitä motivoi painamaan ennen kaikkea se, kun tietää tekevänsä tulosta ja saavansa aiotut asiat valmiiksi. Kun saavutta asetetun tavoitteen, on taas kamalasti energiaa mennä kohti seuraavaa. Kotitöissä en tätä samaa onnistumisen tunnetta tunne. Koen kotiäitiyden henkisesti paljon rasittavampana kuin yritysten pyörittämisen, koska kotiarjessani mikään ei ikinä tunnu valmistuvan. Juuri kun saan yhden paikan valmiiksi, toinen kulma alkaa repsottaa.

Tulee mieleen se peli, jossa puunuijalla lyödään koloista esiin nousevia pellejä takaisin laatikon sisään. Juuri kun saa yhden pellen pistettyä takaisin piiloon, vierestä nousee toinen eikä se lopu koskaan.

No tämän sain kyllä valmiiksi! 

Perhearki ja kotitaloustyöt muistuttavat tätä leikkiä. Vai oletteko te joskus olleet todistamassa seuraavia asioita?

– Tyhjä tiskikone.
– Tyhjä pyykkikori.
– Siisti tiskipöytä.
– Hella, jolla ei ole roiskeita.
– Sukkakori, jossa on puhtaita, parillisia sukkia – enemmän kuin yksi liian pieni pari!
– Olohuoneen lattia, jossa ei ole lasten leluja.
– Jääkaappi, joka täyttämisen jälkeen pysyy täytenä seuraavan laskutusjakson alkuun asti.
– Niistetty nenä,  joka pysyy kuivana seuraavaan kahvitaukoon.
– Avaimet, jotka ovat aina omalla paikallaan (ETEISEN IKKUNALAUDALLA).
– Eteisen lattialla järjestyksessä pysyvät kengät.
– Kysymys, johon ei tarvitse vastata kuin kerran. (“Äiti, missä on….”, “Mitä mä nyt voisin tehdä…” “Missä autonavaimet…” “Ootko nähnyt sitä mun kiipeilykassia…”, “Missäköhän mun passi on….”, “Minneköhän se viime vuonna tähän pöydällle jättämäni bensakuitti on mennyt…” ja muut samat vakioihmettelyt.)

Koska töissäni on pääosin todella mukavaa, koen maanantaiaamuisin oloni virkeäksi. Voi sitä hyvänolon aaltoa, joka vyöryy ylitseni, kun herätyskello maanantaiaamuna soi ja pääsen avaamaan sähköpostin ja alan taklata päivän to do -listaa. Se on ihanaa! Kun teen päivän töitä, olen illalla parhaimmillani ja meillä on perheenkin kesken älyttömän kivaa. Kotityötäyteisten päivien jälkeen joudun vähän pinnistelemään hymyä naamalle enkä ole ihan paras versio itsestäni. Sellaista se nyt on. Parempi siis jatkaa töidentekoa, niin illalla jaksaa taas keräillä sukkia sohvan alta.

Hyvää viikonloppua vaan kollegat! Kyllä se maanantai sieltä taas pian tulee.

PS. Minulla olisi teille yksi pyyntö. Jos vaan mitenkään ehditte, niin käykää osallistumassa blogini etusivulla ilmoiteltuun lyhyeen lukijatutkimukseen. Keräämme tietoja blogiemme lukijoista – emme henkilötietoja vaan preferenssejä, kiinnostuksenkohteita jne. Siitä olisi valtavasti apua. Kiitos paljon jo etukäteen! Osallistujien kesken arvotaan Iittalan lahjakortteja. Ja tässä kyselyssä pääsee siis laittamaan rasteja ruutuun (helpotuksena etenkin heille, joilla on jo maannatairutiineja ikävä). 

Aiheet

Näitä luetaan

Satu Rämö

Contact / Yhteystiedot

Tietosuojaseloste

2024 © Satu Rämö