Lapsi nukkuu nyt lastenhuoneessa

Olemme ottaneet suuren askeleen: melkein vuoden ikään ehtinyt kuopus ei nuku enää makuuhuoneessamme vaan lasten huoneessa. Mutta kerronpa ensin esikoisesta. Hän alkoi nukkua omassa huoneessaan noin kuuden kuukauden ikäisenä. Ensimmäiset kuukaudet hän nukkui tässä sukumme sisällä kiertävässä kehdossa makuuhuoneessamme.

Pikkuvauvaunet kehdossa.

Kun yöheräilyt vähenivät yhteen ja lapsi kasvoi, laitoimme kehdon kiertoon ja siirsimme lapsen pinnasänkyineen lapsen omaan huoneeseen, joka oli siihen asti ollut tyhjillään. Vajaan vuoden ikäisenä esikoinen nukkui täysiä yöunia heräten ensin aamukuudelta, lopulta seiskalta ja muistaakseni noin kaksi vuotta täytettyään yöunet alkoivat jatkua sinne aamukasiin saakka. (Ja nyt kun koulut ensi viikolla alkavat, pitäisi herääämisaika saada jälleen hilattua sinne seitsemän korville, jaiks!)

Omat sängyt ovat olleet meillä se juttu. Emme ole kokeneet perhepeteilyä hyväksi tavaksi nukkua. Esikoisen kanssa kokeilimme parina yönä, mutta ei siitä oikein mitään tullut. Vauva heräsi jatkuvasti. Kuopuksen kanssa sama juttu: mitä lähempänä meitä vauva on yöllä, sitä useammin se heräsi. Niinpä molemmilla lapsilla on aina ollut omat sängyt ja olemme kokeneet sen kaikista toimivimmaksi ratkaisuksi meillä.

Kuopuksen kanssa nukkumisjuttujen oli tarkoitus kulkea samaa reittiä kuin esikoisella. Ensimmäiset kuukaudet pidimme kehtoa omassa makuuhuoneessamme. Mörssäri siirtyi siskonsa tapan kehdosta pinnasängyn käyttäjäksi puolivuotiaana. Nykyinen makuuhuoneemme on todella pieni, eikä sinne oikein lastensänkyä olisi saanut mahtumaan. Tai siis kyllähän sen sai mahtumaan kun kunnolla tunki, mutta se tarkoitti, että siihen omaan sänkyyn siirtyminen edellytti pientä akrobatiaa ja varovaista liikehdintää, jos ei halunnut lyödä polveaan sängynnurkkaan tai työntää toista sängyssä nukkujaa lattialle sänkyyn mennessään. Ja onko mitään ärsyttävämpää makkariaktiviteettia aikuiselle ihmiselle kuin pomppia pimeässä makuuhuoneessa nukkuvan aikuisen yli ja varoa että se ei herää, että vauva ei herää ja että löytäisi oman tyynynsä? En usko. Tilanahtautta hankalampi tekijä on se, että mörssäri herää helposti ja jos hän havahtuu  hereille, näköpiirissä olevat ihmiset alkavat kiinnostaa niin paljon, että uni menee tauolle.

Tarkoituksenammehan oli saada tilanlisäysremonttimme valmiiksi kesän loppuun mennessä, jotta olisimme voineet siirtää pinnasängyn lapsineen nukkumaan isompaan lastenhuoneeseen yhdessä esikoisen kanssa ilman tilahuolia. No sen remonttiprojektin aikataulut ovat paukkuneet kuin popcorn kattilassa. Reykjavikin rakennuslupavirastossa on ollut vähän kesälomia, unohduksia ja muuta säätöä. Uutta lastenhuonetta ei siis vielä ole, vaikka sellainen kipeästi tarvittaisiin.

Esikoisen nykyinen huone on niin pieni, että sinne ei saa pinnasänkyä mahtumaan mitenkään. Vapaata lattiatilaa on puolisentoista neliötä. Muutaman neliön kokoisesa huoneessa on isosiskon pieni kirjoituspöytä ja tuoli, vaatekaappi, kapea kirjahylly ja korkea Ikean sänky, jonka alla on leikki- ja tavaransäilytystilaa.

Hmm… sänky, jonka alla on leikki- ja tavaransäilytystilaa? Voila! Puoliso keksi, että sängyn alta voisi raivata osan tavaravuorta varastoon ja rakentaa sinne kuopuksen oman väliaikaisen nukkumatilan. Pinnasänky ei esikoisen sängyn alle mahdu ja kuopus on vielä aivan liian pieni nukkumaan kerrossängyn alasängyssä tavallisella patjalla. Liikkuvana nukkujana se vierähtäisi alapedistä lattialle.

Päädyimme välitilaratkaisuun: rakensimme kerrossängyn alapedille pinnasängyn. Puoliso löysi paikalliselta kirppikseltä vanhan pinnasängyn, sellaisen upean puisen. Hän irroitti sängystä kaksi sivua ja pisti ne kulmaraudoilla kiinni sängyn runkoon ja seinään. Teetimme tilaa varten oikeankokoisen patjan ja siirsimme peitot, unilelut ja tyynyn makuusoppeen. Teimme nukkumapaikkasiirron palattuamme kotiin Suomen-reissulta. Aluksi kuopus vähän ihmetteli, että mikä ihmeen paikka tämä niin kuin on olevinaan. Se paukutteli sängynreunoja ja pärisytteli suutaan. Mutta iltaväsyneenä hän turhempia niuhottelematta tarttui maitopulloonsa ja unileluunsa – ja nukahti. Täy-del-lis-tä.

Eräänlainen kerrossängyn alapedin ja pinnasängyn välimuoto. Ei tällä ehkä vuoden sisustajapalkintoa saa, mutta innovatiivinen se kyllä on!
Sängyn seinät ovat tukevasti kiinni seinässä ja esikoisen kerrossängyn rungossa.

Eniten tämä uusi nukkumisjärjestely vaatii joustoa esikoiselta. Hänen oma huoneensa ei olekaan enää vain hänen oma huoneensa. Isosisko kiipeää sänkyynsä tunnin tai pari kuopuksen jälkeen, mutta onneksi hän osaa tehdä sen niin hiljaa, että uniherkkä kuopus ei siihen herää. Esikoinen taas on onneksi niin tavattoman sikeäuninen, että hän ei herää aamukuudelta, kun mörssäri nousee seisomaan ja alkaa huudella äitiä tai isää paikalle ja aamupuuron keittoon.

Uudesta nukkumisjärjestyksestä on nyt viikon mittainen kokemus. Siirryttyään “omaan kerrokseen” mörssäri on nukkunut paljon paremmin. Verraten hyvinhän se on nukkunut aina, mutta nyt viime kuukausien aikana olemme pistäneet merkille, että aamuyöllä unen vähän ohetessa tyyppi on havahtunut herkemmin hereille, koska se alkaa kyttäämään omasta sängystään meitä, jotka nukumme siinä puolen metrin päässä. Eikä mene kuin hetki, kun pätkä on aivan hereillä, vaikka silminnähden väsynyt. Herääminen liian aikaisin tai tarkemmin sanottuna siis keskellä yötä johtaa aika usein niihin vauvan väsymyksentäyteisiin huutoraivareihin. Siirtyminen omaan paikkaan on jättänyt yöhavahtumiset ja huudot pois – ainakin tämän ensimmäisen viikon ajalta.

Hei, nythän täällä omassa makuuhuoneessa voi pitää valoja päällä iltaisin ja esimerkiksi…lukea kirjaa! 

Kun kuopus nukkuu nyt paremmin eikä enää herää ennen aamua, hän on aamulla itsekin paljon virkeämpi, iloisempi ja puuhakkaampi. En tiedä, onko tämä pysyvä olotila, mutta ainakin alku näyttää oikein lupaavalta. Esikoista voi tosin jossain vaiheessa alkaa ottaa päähän se, että pikkusisko on tunkenut hänen tontilleen ja rajoittaa esimerkiksi kirjojen lukemista sängyssä. Onneksi tämä ei ole pysyvä ratkaisu. Pidämme tätä lastenhuonetetristä käynnissä siihen asti, kunnes rakennuslupatarkastaja lyö leiman paperiin ja saamme alkaa sahata reikää olohuoneesta alakerran makuuhuonetiloihin. Sen jälkeen kaikilla on taas vähän enemmän tilaa hengittää.

Siihen asti ne iltasadut luetaan esikoisen kanssa olohuoneen sohvalla. Ja puolensahan se on siinäkin: yleellistä laatuaikaa olkkarissa sekä äidin että isin kanssa kun pikkusisko on kuorsannut jo toista tuntia.

Nukkukaahan hyvin!
Aiheet

Näitä luetaan

Satu Rämö

Contact / Yhteystiedot

Tietosuojaseloste

2024 © Satu Rämö