Turun paras kahvila on Gaggui

Poikkean siellä joka päivä. Se on helppoa, koska kävelemme kahvilan ohi päivittäin kahdesti. Se on vastustamatonta, koska se kinuskinen suklaakakku on esikoisen mukaan niin hyvää, että siitä näkee öisin unta. Kahvi on joka kerta yhtä mahtavaa. Pehmeänmakuinen cappuccino tiukalla maitovaahdolla tasoittaa liian lyhyistä yöunista kasaantuneen syvemmänkin kuprun. Lapsi ottaa aina kaakaon ja on iloinen maitovaahtosydämestään.

Kakkuvitriini on ihanan kasari ja sisustus ajaton. Huoneentaulun mukaan Turku on uusi Pariisi ja ikkunalaudoilla on ihania Turku-aiheisia sisustustyynyjä. Se on sellainen paikka, että sisälle astuessaan tuntuu kuin olisi päässyt  hetkeksi keskelle jotain Kaurismäki meets Amelie -elokuvaa. Kahvilan edustalla kadulla on muutama pieni pöytä. Ne ovat erityisen käteviä niinä päivinä kun rattaissa istuva kuopus on mukana. Kadulla riittää katseltavaa. Pätkän väijyessä ohi kulkevia autoja minulle ja esikoiselle suodaan pieni hiljainen hengähdystauko.

Jos kuopuksella on korkkiruuvivaihe silmässä, eli minkäänsortin pysähtyminen ei tule kuuloonkaan ilman mutkalle kiertymistä, nappaan kahvin mukaan ja kaveriksi kakkupalan somaan pahvilaatikkoon pakattuna. Kotona kuopus ryömii pitkin lattioita sillä välin kun me esikoisen kanssa istumme keittiönpöydän ääressä vertailemassa kakkupaloja.

Ja sitten on ihanaa vielä sekin, että kahvilassa on tuttuja töissä. Tutustuin Annikaan Reykjavikissa, kun hän suoritti amk:n harjoittelujaksoa kaupassamme. Myöhemmin tapasimme Turussa Kaffillarin ääressä ja nyt myös Gagguissa. Vaikka olen vain tällainen satunnainen Turun kesäasukas, tuntuu olo tavattoman kotoiselta kahveellakin. Vakkarikahvila ja tuttu barista! Sehän jo askel kotiutumista kohti.

Vielä on kolme Turun-kesäpäivää jäljellä. Ainakin sitä sitruunakakkua pitää ehtiä maistaa ja Voi vattua!

Aiheet

Näitä luetaan

Satu Rämö

Contact / Yhteystiedot

Tietosuojaseloste

2024 © Satu Rämö