Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Reissujen reissu

Takana on reissujen reissu ja matkojen matka. Sanon tämän verrattuani reissua kaikkeen muuhun, mitä olen aikaisemmin kokenut hashtagin matka alla elämässäni. Olen kolunnut hurjapääsiskoni kanssa Delhin ghettoja ja Tokion pilvenpiirtäjähotelleja, nukkunut hyttysverkkojen alla Samoalla, lennättänyt leijaa Thaimaassa, kiertänyt Islantia joku 35000 kilometriä, käynyt ison raskausmahan kanssa eeppisellä Aasia-Eurooppa-tourneella, roikkunut yhden köyden varassa vuorenjyrkänteeltä Korsikalla, tehnyt suurkaupunkimatkailua yhden lapsen kanssa (kahdesti itse asiassa), kiertänyt Kuubaa puolison kanssa ja ratsastanut vuorenkielekkeellä. Joo. Varmaan on käynyt ilmi, että työ ja vapaa-aikaani on aika tiiviisti kuulunut matkailu.

Yhdenkään reissun jälkeen en ole sanonut, että ei toista kertaa.

Pari päivää sitten sanoin, että ei tätä toista kertaa.

Ei koskaan enää yölentoa kahden lapsen, kahden käsimatkatavaralaukun ja kahden matkalaukun kanssa. Olen vielä kaksi päivää tapahtuneen jälkeenkin ihan finaalissa!

Islannista Suomeen menevällä päivälennolla ei ollut tilaa, joten jouduimme ottamaan yölennon. Lento lähti Islannista yöllä  yhdeltä eli lähdimme kotoa lentokentälle kello kymmenen. Sillä tavalla ihanasti pari tuntia lasten tavanomaisen nukkumaanmenoajan jälkeen.

Lentoasemalla väsymyksestä kitisevä mörssäri rintareppuun ja omaan selkääni reppu, jossa läppäri ja vaipat. Vasemmassa kädessä käsilaukku, jossa passit, rahat ja eväät (jotka saattavat mennä rikki ja siksi eri kassissa kuin läppäri). Oikeassa kädessä vedin perässä tätä 20 kilon suuruista matkalaukkua. (Jossa oli luojan kiitos se kaikkien maailman matkalaukkujen paras ja tärkein ominaisuus: kestävät, herkästi liikkuvat ja isot pyörät.)

Esikoinen veti perässä toista, pienempää matkalaukkuaan ja kantoi selässään reppua, jossa oli hänen matkarepertuaarinsa: kuulosuojaimet, silmille vedettävä silmäsuoja ja hartiatyyny.

Islannin lentokentällä invavessaan. Vaipanvaihto, vessassakäynti ja vauvan vaatteidenvaihto, koska kakat ja vähän vuotanut vaippa. Olin unohtanut muovipussit kotiin, joten nakkasin likaisen potkupuvun vessan roskikseen. (Ei ollut mitään uusinta Moloa vaan ihan valmiiksi rehellisesti reikäinen henkkamaukka.)

Kulutin aikaa ja väsytin lapsia antamalla niiden ryntäillä vapaasti tyhjässä lähtöhallissa. Esikoinen kirmasi kuin varsa kevätlaitumella, mörssäri veti nelivetokäyntiä pitkin lattioita.

Sitten lentokoneeseen.

Tsiding! Eikä yhtäkään ylimääräistä tyhjää paikkaa koko koneessa, joten parkkeerasimme käytävä- ja keskipaikalle ilman lisätilaa. Oh well. Todella hienoa, etenkin kun mörssäri on tyyppiä joka tykkää kyllä olla sylissä mutta haluaa kiehnätä koko ajan. Kymmenen kiloa sylissä pyörivää vauvanlihaa ja välillä pieni nyrkki omassa silmässä ja toinen pieni käsi tukevasti kiinni otsahiuksissa. Siinä asennossa se yölento meni mukavasti.  Not. Kolme varttia ennen laskua taas kakat. Ne liemet siirtyivät kivasti omaankin mekkooni siinä tiukassa syliotteessa, kun pyöriskelevä lapsi piti saada istumaan paikallaan.

Maailman pisimmän kolmetuntisen jälkeen valloitimme Helsinki-Vantaalla invavessan. Mörssärille uusi vaippa ja taas uudet vaatteet, itse en ollut tajunnut ottaa vaihtovaatteita mukaan. Vauvankakkahajubonus ei tässä kohtaa tuntunut enää missään.

Vauva huutaa väsymystä 2 tunnin yöunien jälkeen. Ymmärrettävää. Edessä vielä matkalaukkujen haku ja siirtyminen VR:n asiakkaaksi. Kaksi ja puoli tuntia junassa meni samoissa tunnelmissa: hitaasti ja hikoillen. Mörssäri nukahti syliin välillä vartiksi, mutta heräsi heti, jos tein jonkun suuren liikkeen kuten siirsin jalkaani pari senttiä jompaan kumpaan suuntaan. Ja taas kakat!

Kun vaihdoin vaippaa tärisevän junan vessassa kitarisojaan tuulettavalle vauvalle, esikoinen romahti vessanlattialle selälleen ja sanoi ääni vähän väristen, että hän haluaisi kyllä juuri nyt mieluummin olla omassa sängyssä nukkumassa kuin täällä junan vessassa.

Myönsin, että sittenhän meitä on kaksi. Elämä on välillä tällaista vessataistelua. Koitetaan jaksaa ja kohta ollaan perillä. Kohta oli oikeasti puolitoistatuntia, mutta sitä en uskaltanut ääneen myöntää edes itselleni.

Matkakestävyydestä pisteet esikoiselle. Se ei koko matkan aikana saanut yhtäkään kiukkukohtausta. Pokka rakoili hetken siellä junan vessan lattialla, mutta vain hetken. Loppuajan se istui sykkyrällä junan penkillä niskatyynyynsä nojaten ja isot keltaiset metsurinkuulokkeet korvillaan, laput silmillä.

Niskatyyny kapeilla hartioilla keikkuen se raahasi mukanaan kokoonsa nähden isoa matkalaukkua pitkin Turun katuja ja lepuutti toista kättään selkäreppunsa hihnan alla. Mutsin kerrostaloasunnon rappukäytävässä heitimme yläfemmat. Selvittiin!

Olin loppupäivän lievästi sanottuna väsynyt, voipunut ja lihakset maitohapoilla.  Niin olivat kyllä seuralaisenikin. Otettiin viiden tunnin päiväunet.

Ja nyt näin maanantaina jukoliste lepään vielä vähän lisää.

44 Comments

  • Reeta / Les! Lue!

    Vau, mikä reissu! 😀 Todellakin rispektiä!

    Mä olen aina aiemmin matkustanut sillä halvimmalla mahdollisella tavalla, mutta lapsen syntymän jälkeen tajusin aika pian, että maksan mieluummin vaikka kuinka paljon ylimääräistä, että saan inhimilliseen aikaan lähtevän lennon tai makuuvaunun. Koska meillä ei ole omaa autoa, on taksilla ajelukin varmaan triplaantunut lapsen syntymän jälkeen.

    • Satu Rämö

      Sama täällä! Taksilla tulee huruteltua etenkin matkoilla ollessa ja maksan mielelläni enemmän suorista lennoista kuin otan koneenvaihtohärdellin ja säästän pari satkua.

  • salla

    Voi apua, voin kyllä kuvitella kuinka kamalaa oli. Hieman kyllä toisaalta juttu nauratti. Toivottavasti loppuloma menee paremmin, ainakin ilmojen pitäisi suosia.
    Kiitos vielä opastuksesta kesän toisella vaelluksella, matka oli yksi upeimmista millä olen ollut, ehkäpä jopa paras 🙂 Tuntuu jo vähän epätodelliselta, että olinko tosiaan Islannissa. Onneksi on kuvat muistona.

    • Satu Rämö

      Joo, kyllä nyt on jo noususuhdanne päällä!
      Kiitos Salla matkamuisteloista; se oli kyllä huippureissu minunkin mielestäni. Rentoutti ihan omiakin fiiliksiä todella paljon.

  • Sanna

    Miksi vauvan vatsa toimii aina matkustaessa? Erityisesti lentokoneessa! En ole saanut vielä selville.

    • Anonyymi

      Lentskarin matkustamohan on paineistettu niin, että se vastaa jotain 2000-2500m korkeutta merenpinnasta. Eli hapen osapaine on pienempi kuin merenpinnan tasolla. Eli kaasu vie enemmän tilaa siellä kuin maassa. Eli pierun tilavuus kasvaa. Eli litra pierua suolistossa onkin yht'äkkiä jotain puolitoista, kun kone nousee.

      Tämä nopea muutos voi saada vekkuleita efektejä aikaan ihan aikuisellakin, mutta varmaan lapset on herkempiä.

    • Anonyymi

      To-del-la hulvatonta. Unohtui aiemmasta vielä mainita se itsestäänselvyys, että vauvoilla kaasun mukana sitten ulostautuu yleensä myös sitä ihteään. Ainakin mun vauvoilla tuppasi käymään niin.

      Ja sekin unohtui sanoa, että sulla on kyllä superreipas esikoinen! Pointsit tytölle sinnikkyydestä <3

  • Anonyymi

    Uskomaton kestävyyssuoritus, ja vedetty vieläpä kunnialla läpi! Nyt saa, ja pitää, levätä! 😀

    • Satu Rämö

      Jep, lepään! Ja mikä hienointa, mulla ei palanut itsellä pinna kertaakaan. Nielin kaikki kirosanat, koska tiesin että pieni äänenkorotus tekee kaikesta sata kertaa vaikeampaa.

  • Terhi

    Mutta eihän tuota reissua tule enää toista kertaa. Vauva on ensi kesänä jo taapero. Toinen juttu sitten se, että miten kotiin pääsette. Toivottavasti jollain muulla kuin yölennolla! Meillä oli kans kesäkuun alussa vihonviimeinen reissu, vaikka itse lento kesti vain reilu tunnin. Lentokentän joka ikinen tietokone tilttasi, kun jonotettiin lähtöselvitykseen, enkä tosiaan ollut varautunut pitkiin odotteluihin lyhyen lennon takia.

  • Anonyymi

    Ah, lapset, matkustus ja kakka. Kolme asiaa joiden yhtäaikainen olemassaolo pitäisi kieltää…

    Meillä on 3- ja 6-vuotiaat ja joka jumalan reissuun lähtiessä molemmat vääntää yhdet tai kahdet paskat ekan tunnin, parin aikana D:

    Kuulostaa yhdeltä mun horror-matkalta, kun esikko oli 3,5v ja kuopus 7kk. Pakettiin kuului yksi vanhempi, myöhäinen lento, vuokra-auton nouto, parin tunnin ajo ja hotellin löytäminen vieraassa kaupungissa ennen respan sulkeutumista. Näen vieläkin painajaisia.

    • Satu Rämö

      Voi saakeli, vedit kyllä pidemmän korren. Voin kuvitella sen ihanan tunteen kun ajaa vieraan kaupungin pimenevässä illassa ja vastaan tulee paljon yksisuuntaisia katuja ja se hiton hotelli ei löydy mistään. No, ainakin jäi muistoja siltä reissulta, ei unohdu 🙂

    • Anonyymi

      Onneksi tää on laji jossa ei jaeta palkintoja! Mutta lohduttavaa kuulla, että muutkin on selvinneet siitä mistä ensin ajattelivatkin selviävänsä, mutta tilanteen ollessa päällä eivät.

      Ja nyt pystyn lohduttautumaan sillä, että kukaan ei sentään kakannut mun päälle ja apinatkin nukkui automatkalla reilun tunnin! Jihuu?

  • Eedith

    Ei saakeli. Respect. En uskaltaisi edes kokeilla! Pisteet myös esikoiselle, mielettömän sinnikäs. Pidin itseäni voittajana selvittyäni kahden lapsen kanssa päiväsaikaan tunnin koneenvaihdolla varustetun lentomatkan vaikka kumpikin jo syö itse ja käy vessassa itse. Toivottavasti teidän paluumatka menee vähän iisimmin!

    Teillä pitäisi olla kyllä huiput lomasäät. Taitaa esikoinenkin olla jo tajunnut, että Turussa ei tosiaankaan tarvita aina toppahaalaria? 😀

    • Satu Rämö

      Kyllä vaan! Se on tänään vetänyt hihattomassa mekossa tuolla pihalla ja ollut ihan äimänä, että ei siis ihan OIKEASTI tarvitse laittaa legginsejä mekon alle. Hehe.

  • Idris

    Voi kamala, alkoi ihan ahdistaa lukiessa. Ja ehkä pahinta näin esikoista odottaessa on, että en oikein hahmottanut, mitä lisäkuormaa teidän esikoinen (mielettömän sitkeä sissi!) aiheutti tuossa? Kuulostaa siltä, että koko kauheus johtui vauvan kanssa matkustamisesta ilman toisen aikuisen apua.

    • Satu Rämö

      Vaikka esikoinen on jo tosi itsenäinen ja siitä on apua esimerkiksi passien kantamisessa (koska itsellä kädet täynnä), esikoisen ruokailutarpeet, vessakäynnit ja tietty hitaus tuo oman lisämausteensa soppaan. Mutta onneksi tällaisia reissuja ei tule elämässä kovin montaa.

  • N.

    Ai kääk! Toivottavasti me ei varattu sitä paluulentoa yöllä Islannista Suomeen, eihän, eihän..
    Mua jo muutenkin hirvittää, miten me selvitään reissusta maailman laiskimman kolmevuotiaan kävelijän, matkalaukkuja ja kantovälinettä muulloin kuin nukkuessa kammoksuvan 1-vuotiaan kanssa.

    Reissuja ollaan kyllä tehty kotimaassa näiden kanssa, mut just eilen oltiin koko päivä kaupungissa, jossa ei asu kukaan tuttu, eli haahuiltiin tosiaan kaupungilla koko päivä. Helle uuvutti esikoisen rattaisiin ja kuopus nukkui 30 minuuttia kantoliinassa ja oltiin molemmat hiestä märkiä. Kannoin yli tunnin, koska tyyppi ei nukahtanut ja selkäkin jo särki.

    Entä mites se Flybusilla Reykjavikiin tulo? Miten mä kuljetan vauvan turvallisesti, kun se matka on kuitenkin aika pitkä eikä meillä ole mitään turvakaukaloa mukana? Autokin ajateltiin vuokrata vasta myöhemmin.

    • Satu Rämö

      Onneksi Islannissa ei lykkää tuollaisat hellettä – se tekee siirtymisistä aavistuksen helpompia.

      Flybusia operoiva Reykjavik Excursions tarjoaa lastenistuimia (tai näin ainakin heidän nettisivuillaan sanotaan), mutta niitä pitää kysyä hyvissä ajoin etukäteen firman toimistolta esim. sähköpositlla.

  • vaalean vihreää

    Nostan hattua sekä sinulle että esikoisellesi!

    Tein lasten kanssa viime keväänä reissun äitini luokse Hollantiin. Siis minä ainoana aikuisena, esikoinen lähes 12v ja kuopus 7v. Matkatavaroina oli käsimatkatavaroiden lisäksi (lapsilla omat koulureput) vain yksi matkalaukku. Siellä matkalaukussa olivat sitten meidän kolmen vaatteiden ja kenkien lisäksi ruisleipää ja suklaita eri muodoissa. Tietäen, että äidillä voi pestä pyykkiä vaikka joka päivä.

    Päädyin tuohon yhden matkalaukun ratkaisuun muistaessani erään pitkän junamatkan vaihdoilla, kun kuopus 11kk:n ikäisenä vauvana nukahti kantoliinaan juuri ennen junavaihtoa. Päätä piti kuitenkin tukea, oli mukana myös 5v esikoinen ja liian monta laukkunyyttiä. En olisi selvinnyt ilman erästä ystävällistä naista, joka huomasi ahdinkoni ja raahasi yhden laukkumme junasta toiseen. Vieläkin muistelen tuota ystävällistä ihmistä kiitollisuudella.

    • Satu Rämö

      Toi matkatavaroiden minimointi on kyllä niin fiksua. Se vaatii vaan vähän etukäteisvarautumista ja tietoa just siitä että vaatteiden pesu paikan päällä ei ole säädön takana.

  • PO

    Ahahhaaa! Body lentokentän vessaan -skenaario toteutui myös meillä tässä viikko sitten. Mikä mahtava aloitus matkalle. Ja sitten tietysti turbulenssia 5 min sen jälkeen kun lapset viimein nukahtivat eikä ne vyöt tietenkään ole silloin kiinni…

  • Anonyymi

    oh god! Sä oot kyllä rohkea, mä en olisi uskaltanut edes ajatella. Mä kyllä repesin tohon junanvessa-kohtaukseen, vaikka teitä ei varmaan siinä kohtaa naurattanut. Meidän esikoinen on vetänyt ihanat kakat Barcelonan lentokentän bussilaiturilla rintarepussa niin, että sitä vaan tuli ja tuli ja valui pitkin vauvan pulleita reisiä…. ystäväni yrittivät pyyhkiä sitä kosteuspyyhkeillä minkä kerkesivät ja nauroivat silmät kyynelissä, kun loppua ei meinannut tulla. (mainittakoon, että heilläkin oli tuohon aikaan jo omia lapsia)

    Mukavaa Suomi-lomailua (jahka olette levänneet)!
    Anni

    • Satu Rämö

      No nyt naurattaa jo, hehe. Olihan s ekyllä aika episodi.
      Ja mä nauran täällä kyyneleet silmissä tuolle Barcelonan tapahtumalle. Apua! Ja siinä kuumuudessa vielä. 😀

  • Anonyymi

    Wau miten hienosti selvisitte ja nyt saatte olla täällä ihanassa kaupungissa! Nauttikaa lomasta 🙂

  • Katja / Lähtöselvitetty

    Kuulostaa tutulta! Tosiaan matkustamon ilmanpaine saa ihan todistetusti suolen toimimaan normaalisti poikkeavalla tavalla. Monien ja monien lentojen jälkeen minä vihdoin viimeksi sain pakattua vauvalle (siis jo kolmannelle) valmiita vaatepaketteja, joita sitten nappasin laukusta mukaan vessaan aina, kun tilanne sitä vaati. Ja vaati monta kertaa. Tämä on ehkä tärkein oppi vauvan (tai taaperonkin) kanssa matkustavalle.

    • Satu Rämö

      Voi video, kunpa olisin tiennyt tämän aikaisemmin. Ei ole koskaan tullut puheeksi kenenkään pikkuvauvojen kanssa matkustavien kanssa. Seuraavalla lennolla tämä ei tule yllätyksenä 🙂

  • Sanna

    Ai kamala sentään! Hienosti sä olet kyllä pärjännyt, mutta voin hyvin kuvitella sen tuskan hien ja väännön määrän kun vauva kiehnää sylissä tai kantorepussa ja koko ajan on joku härdelli päällä.

    Mä itse matkustin vuosi sitten Uudesta Seelannista Suomeen yksin kolmen lapsen kanssa (1v, 6v ja 8v). Pienin matkusti tietysti mun sylissä. Onneksi isommat pärjäsivät hyvin vähällä avulla ja niistä oli apua pienimmän kanssa. Mutta eihän se mitään kivaa ollut. Mistään stop overeista en edes haaveillut, kun tiesin ettei mulla olisi riittänyt kädet lentokentältä hotelliin (ja takaisin) siirtymiseen. Ja Suomessa olivatkin vanhemmat vastassa Helsinki-Vantaalla. Mutta seuraavan kerran ehkä sitten vasta parin vuoden kuluttua kun pieninkään ei ole enää ihan niin pieni!

  • Anonyymi

    I feel you!!! Olitte kyllä tosi reippaita koko sakki, eihän vauvakaan kiukulle ja kakan tulolle voi mitään 🙂

    Muistuu mieleen omat reissut 15 vuotta sitten vauvan ja parivuotiaan kanssa junalla Tikkurilasta pohjoiseen. Äitiyslomalla/hoitovapaalla kun oli aikaa sukuloida. Mukana oli tietysti vaunut, iso reissukassi, reppu ja turvakaukalo. Silloin oli vielä näillä pohjoiseen menevillä reiteillä käytössä kaikkein vanhimmat karjavaunut, leikkivaunu sentään oli…

    Kaikenlaista säätämistä oli aina, onneksi kumpikin mukelo oli aika iisejä matkustajia. Omat hermot piti heittää narikkaan ennen reissua kun tiesi, että ensin sytkytellään junalla 7 tuntia ja sitten vielä autolla 1,5 tuntia o.O Nyt jo pelkkä ajatus nostaa sykettä, mutta nuorena jaksoi urheilla 🙂

    Vihoviimeinen junamatka oli joskus pääsiäisen aikoihin kun kuopus oli 1 v. Juna oli ihan tinkitäynnä pääsiäislomalta palaavia lapsia, useimmilla oli isovanhemmat mukana. Istumapaikkoja oli tasan yksi, eli istuttiin loosissa kuin sillit suolassa, mulla toinen poika toisella polvella. Leikkivaunussa oli niin villi meno, että 1-v jäi siellä jalkoihin, isovanhemmat ei oikein saaneet kuria kaikkiin lapsosiin :/

    Voin kertoa että oli aika pitkä ja puuduttava matka… Sen jälkeen matkailtiinkin omalla autolla tai jätettiin matkustamatta 😉 Jatkettiin sitten vähän myöhemmin kun hommat helpottui muutenkin.

    Vielä erikoismaininta VR:n henkilökunnalle – sain aina tosi hyvää palvelua tavaroiden siirtelyssä, olin varmaan sen verran epätoivoinen näky 😀

    • Satu Rämö

      VR:n henkilökunta ansaitsee kiitokset minultakin. Ovat aina auttaneet kassien nostamisessa ja konduktööri piti kerran vauvaakin, kun operoin rintarepun kanssa.

    • Satu Rämö

      Löydettiin. Mammasti-blogin Lauralta löytyi sekin. Ihan mahtavaa!
      Kiitos kuitenkin paljon kun tarjouduit. Ihmiset ovat niin ihanan avuliaita <3

  • Anonyymi

    Lentovinkki pienten kanssa: Ikean (tmv) isoihin minigrippusseihin valmiita vaihtovaatenyytit vaippalaukkuu . Ne ohuimmat bodyt ja housut, jotka sitten pakataan pöydällä siten, että minigripistä puristetaan rullaamalla ilmat pois. Yhdet vaihtokamat per nyytti. Sitten aina vaihtamaan mennessä mukaan nyytti, wipesit ja vaippa. Tarpeen tulleen vaihtaa vaatteet ja käyttää pussin pyykkipussina kakkaisille vaatteille.

    Itselle AINA vaihtotunika ja leggarit per 8-5h lentomatka. Eli paljon kakkaavan lapsen kanssa pitkälle matkalle jopa kahdet. Hrrrrr.

    Toimii.

  • Yksis

    Tulee ihan mieleen mun viimeinen matka Suomeen… sen jälkeen ei ole tarvinnut enää mennä. Mulla tosin oli matkassa meidän kolmesta vaan se yksi – silloin 11 kk:n – ikäinen sähköjänö, mutta siinä tiiviisti keskipenkillä lapsi sylissä istuessani lapsen kurotellessa naapureitten viinilaseja purskahdin lopulta itkuun.

  • Hanna

    Kaikesta huolimatta ihana kirjoitus! Lukiessa tuli hihitys, kyyneleet ja sympatia, onpahan meillä mutseilla elämässä ohjelmaa 🙂 Leppoisaa suomi-lomaa!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *