Hyvät häviäjät

No niin, nyt se jalkapallohulluus hetkeksi hellittää. Islanti hävisi eilen Ranskalle 5-2 ja palaa huomenna takaisin kotikentille. Islanti hävisi, mutta uskollisena omalle tyylilleen. Siis oikeastaan voitti.

Eilisen pelin jälkeen syötiin Islanti-kermakakkua jälkiruoaksi.
Kirjoitin Islantilainen voittaa aina -kirjassani islantilaisten asenteesta häviämiseen näin:

”Käsipallo on
Islannille samaa mitä jääkiekko on Suomelle. Pieneksi maaksi Islanti onkin
pärjännyt käsipalloareenoilla hyvin: Olympia-hopeaa on tullut kahdesti.
 Jos Islanti häviää
tärkeän maailmanmestaruustason pelin, seuraavana päivänä tappiota ei
synkistellä lehtien etusivuilla tyyliin Voi surku! Karmea häviö! Painajainen
joka kävi toteen. TAPPIO.
 Islantilaiset
pitävät häviön jälkeen mielialaa yllä vierittämällä syyn maan pelätyimmän
vuorimörön eli Grýlan niskaan. Grýla on islantilaisissa kansansaduista tuttu
joulupukkien äiti. Likaiseen harmaaseen kauhtanaan pukeutunut rupikasvoinen
vanha akka rymistelee vuorelta alas joulun tienoilla ja kerää isoon säkkiinsä kaikki
huonosti käyttäytyvät ihmiset ja eritoten lapset syödäkseen heidät illalliseksi
vuorenkolossaan. Kaikki pelkäävät Grýlaa.
 Jos Ruotsi pesee
Islannin käsipallossa – kuten usein käy – Islanti on hävinnyt svíagrýlalle eli
ruotsalais-grýlalle. Kun Islanti voittaessa arkkivihollisensa Lontoon
kesäolympialaisissa tuloksella 33–32, islantilaislehdet uutisoivat, kuinka
ruotsalais-grýla manattiin kuin elävä kuollut takaisin maan sisään:
 “Svíagrýlan kveðin
niður.”
 Täällä asuessani olenkin ymmärtänyt, että parhauden ydin
ei aina löydy mitattavista ominaisuuksista vaan asenteesta eli siitä, että on
pokkaa olla paras tai syyttää häviämisestään
Grýlaa, tuota kaikkien vuorimörköjen kantaemoa.

Tuo sama asenne näkyi välittömästi eilisen jalkapallopelin jälkeen. Viisi minuuttia pelin päättymisestä paikallismedioissa matsista kirjoitettiin mm. näin:
”Ranska oli Islannille liian suuri pala” (Juttuhan oltaisiin voitu otsikoida myös Murskatappio.)
”Voittajia, tuli mitä tuli.”  (Olisi voitu puhua myös häpeästä, että kuin ne nyt tollain kehtasi mennä nolaan ittensä isoilla kentillä.)
”Ragnar: Ylpeä häviöstä” (Ragnar eli yksi pelaajista olisi voinut kommentoida myös kiroilemalla jotain painokelvotonta.)
”Islannilla on aina tärkeä paikka sydämessäni.” (Islannin valmentaja olisi voinut myös vääntää itkua ja kehitellä teoriaa siitä, miksi hävittiin.)
”Kiitos islantilaiset mahtavasta tuesta.” (Joukkueen kapteeni tappion jälkeen.)
Ei siis puhetta murskatappioista, suolaisesta häviämisestä tai heikosta pelistä tai huonosta tuurista tai tunarista tuomarista. Islantilaiset heiluivat katsomossa sekä Ranskassa että täällä Reykjavikissa loppuun asti. Kannustushuutoja huudettiin kun peli oli jo ohi ja yleisö kiitti HÚ-huudoilla pelin päättymisen jälkeen ääneekkäästi.
Jonkin sortin julkkikseksi noussut islantilainen Gummi-peliselostaja niittasi illan ihan parhaalla mahdollisella tavalla:
”Pakkohan se oli tavallaan hävitä nyt. Ensikertalaisen EM-voitto olisi ollut jo vähän liian röyhkeää.”
Ihana Islanti!
Sen olen täällä asuessani oppinut, että mitään ei koskaan saa, jos ei yritä. Parempi iloita voitetusta puolikkaasta kuin surra hävittyä puolikasta. Islantilaisilla ei lasi ole koskaaan puoliksi tyhjä.
Islanti ja Suomi muuten kohtaavat MM-kisojen 2018 karsintaerissä Reykjavikissa lokakuun alussa. Enpä malta odottaa!

12 Comments

  • Heli

    Suomen uutiset kyllä tekivät tästä murskatappion Islannille. Todella huomaa eron asenteissa! 🙁

  • Helena

    Huomenta. Baijerilainen pikkukylämme lounasti eilen yhdessä grillauksen merkeissä ja yksi suurimpia puheenaiheita oli – Islanti. Islannin maajoukkuetta ihasteltiin ja peukutettiin ja kuumeisesti odotettiin illan matsia. Suomalaisena olen muiden mielestä jonkinlainen yleinen pohjoisen, ja siis myös Islannin, tuntija. Tässä kohtaa pistin kaiken tietouteni, imetty pääosin tästä blogista ja kirjastasi (kiitos Satu!), peliin. Yksimielisesti todettiin että Islantilaisten asenne on mahtava! Koko ihmiskunta tarvitsisi enemmän Islanti-asennetta. Terkkuja sinne jääpalalle.

  • Anonyymi

    Olen kuullut ja nähnyt (esim Facebookissa) monen sanoneen, että ei ole ollut tippaakaan kiinnostunut jalkapallosta, mutta nyt Islannin joukkueen myötä on lämmennyt aivan erilailla lajille. Voitto siis sekin. Ja

    Venla

  • Anonyymi

    Huomasin heti pelin jälkeen kun islantilaisten kavereiden fb-päivitysten alle alkoi ihmiset kommentoida tyyliin "no mutta me oltiin parhaita siinä ja siinä tässä pelissä/turnauksessa" ja hymynaama perään 🙂 Tuo uskomaton islantilainen optimismi… 😉

    -Mira

  • Eija mummi

    Olimme lomalla Reykjaviki:ssa tällöin ja tietenkin peliä myös katsomassa. Tunnelma oli mahtava, meidänkin porukka kannusti Islantia olivat ostaneet pipot joissa luki Islanti. Onnea hyvin pelattu.

  • Sari

    En ole juuri jalkapalloa seurannut enkä yhtään peliä katsonut, mutta Islannin tuloksia aina odotin kuumeisesti. Se oli hieno suoritus pieneltä maalta ja upea tapa kohdata myös tappio! Islantilaisilta olisi meillä suomalaisillakin oppimista.

  • Anonyymi

    En ole koskaan pitänyt jalkapallosta enkä ole seurannutkaan sitä, mutta nyt olen ilolla nauttinut Islannin menestyksestä ja asenteesta sekä ollut niin jotenkin pohjoismaalaisena ylpeä heistä! Hyvä Islanti!!!

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *