Turun kesä kevyesti

Viikko vietetty Turussa, toinen viikko edessä. Aika tehdä pieni välitilinpäätös. Reissuväsymyksestä toipumiseen meni parit tavallista pidemmät yöunet ja muutamat päikkärit. Sen jälkeenkin on otettu olosuhteiden takia aika iisisti. Kun matkustaa yksin kahden lapsen kanssa, joista toinen nukkuu kahdet päiväunet ja tekee sen kunnolla vain sisätiloissa pimeässä, ei ole käytössä mitään sellaista ylellisyyttä kuin kokonainen lomapäivä.

Olemme kokeneet Turkua parin tunnin hereilläolosloteissa. Siinä ei kamalan kauas kävellen ehdi, mutta mitäpä siitä sitten. Olemme tehneet lähimaastossa pieniä asioita. Viettäneet illan viimeisiä tunteja mutsini lähellä olevassa Puolalan puistossa, ostaneet jäätelötuutit ja Casino-arvan Läntisen Pitkäkadun Siwasta ja raaputtaneet sen rappusilla aamuauringossa. Käyneet koulureppuostoksilla ja kiertäneet Anttilan alet kaukaa. Tänään iltapäivällä teimme tavallista pidemmän kävelylenkin ja kävimme moikkaamassa Rimpuilevan mammablogin Lauraa perheineen. Miten ihania puutaloalueita Turussa onkaan! Ja lasten leikkipuisto, jossa on kahluuallas!! Ihanaa. Olipa muuten myös hauskaa tavata Laura vihdoin kasvotusten.

Päinvastoin kuin esikoinen pelkäsi, täällä ei siis todellakaan ole ollut kylmä. Ehei. Paahteinen auringonpaiste on luonut miellyttävän illuusion tropiikista. On siis ollut pakko päästä myös uimaan ja nurtsille makoilemaan. Kuopus ei pysy missään paikassa paikallaan eikä suostu nukkumaan päiväunia ulkona, joten lähdimme uima-altaille esikoisen kanssa kahdestaan mörssärin kiskoessa mutsini luona päiväunia. Koska pötkylä nukkuu kerrallaan puolisentoista tuntia, teimme parina aamuna pikavisiitit tähän lähelle Kupittaan uimalaan taksikyydillä. Jäätelö oli hyvää, nurmikot ihanan tasaisia ja tunnelma ihmispaljoudesta huolimatta varsin leppoisa. Olemme kuitenkin näköjään molemmat leidit Islannin kuumien uimalavesien lellimiä: meille tuli jokaisessa uima-altaassa kylmä. Kalisuttelimme hampaitamme jopa siinä 30 cm:ä matalassa kahluualtaassa…  Vartin yrittämisen jälkeen siirryimme suosiolla auringonottomatolle herneitä syömään.

Tänään vietin aikaa kahden myös kuopuksen kanssa. Pysähdyimme vaunykävelyllä Gagguihin kahville. Nautin cappuccinoni ulkona. Se oli ensimmäinen kerta viikkoon, kun istuin alas yksin puhumatta kenellekään (kuopus järsi hiljaa tyytyväisenä avainnippua) kokonaiseksi vartiksi. Join kahvia, katselin ihmisiä ja pyörittelin varpaitani. Voi että, miten upea ja ylellinen hetki. Ja kahvikin oli niin hyvää, että pelkkä yksi kupillinen maistui paremmalta kuin yksikään jälkiruoka.

MLL:n lastenvahti on poikennut meillä muutamana päivänä hoitamassa lapsia. Niiden parituntisten aikana en ole karannut läppärin kanssa kahvilaan kirjoittamaan (vaikka olisi kyllä pitänyt), vaan pyöräillyt Crossfit Turkuun tuohon parin kilometrin päähän. Ne ovat olleet mukavia hetkiä. Tällaisen intensiivisen perhelomailun ohessa koen välttämättömäksi tehdä yksinään jotain. Treenikin on saanut hieman uusia ulottuvuuksia: eilen pintaraapaistiin vähän juoksutekniikkaa ja sitä edellisenä päivänä kokeiltiin köyden kiipeämistä. Erinomaiset treenit, tykkäsin!

No niin, köh köh. Oikoluettuani tämän tekstin huomasin, että alussa mainitsemani “iisisti ottaminen” kuulostaa vähän narraamiselta. Itse asiassa mehän olemme näköjään muutaman päivän aikana tehneet aikamoisen kasan kaikenlaista pikkusälää.

Tästähän voi tehdä ihan loppupäätelmänkin. Kun tekee paljon pikkuista, jää kevyt olo. Vähän sama asia kuin söisi joka päivä monta minikokoista lettua saamatta lainkaan övereitä.

Aiheet

Näitä luetaan

Satu Rämö

Contact / Yhteystiedot

Tietosuojaseloste

2024 © Satu Rämö