Islannin kiehtova erämaa

Islannin tietyt alueet ovat turistoitumassa, kuten aikaisemmin tuli jääpätettyä. Suurin osa tänne tulevista matkailijoista tekee ja näkee sen perinteisen eli Kultaisen kierroksen (geysir, Gullfossin vesiputous ja Thingvellirin kansallispuisto) tai ajelee pitkin etelärannikkoa kohti Vatnajökullia. Ja käy maan suosituimmassa matkailunähtävyydessä eli Blue Lagoonin kylpylässä.

Ei siinä, kivoja ja hienoja paikkoja nuo kaikki ovat. Etenkin syksystä kevääseen. Mutta jos on liikkeellä keskellä kesää rauhallisia luontokokemuksia etsien, kannattaa suosiolla suunnata muualle.

Itse sain taas kerran laavakivestä päähän (siis kuvainnollisesti; puusta kun täällä on vähän hankala saada päähän metsien puuttumisen vuoksi) viime viikolla. Luulin jo, että Islannin luonto ei enää pääsisi isommin yllättämään – onhan täällä tultu ajettua 30 000 kilometriä erilaisia teitä ristiin rastiin, ratsastettua ainakin 500 kilometriä ja omin jaloin vaellettua varmaan saman verran. Mutta niin vaan kävi, että Fjördurin erämaa Pohjois-Islannin pohjoisosissa pysäytti rujolla kauneudellaan.

Sillä seudulla asui 1940-luvulle asti Islannin mittakaavassa aika paljon väkeä: maatiloja oli muutaman sadan metrin välein; meren rannalla, laakson reunalla, mäen nyppylällä. Merestä sai kalaa ja niityillä oli tilaa lampaiden kirmata. Kun alue sitten tyhjeni ihmisten muutettua suurempiin kyliin ja kaupunkeihin, Fjördur jäi tyhjäksi. Nykyään siellä ei tapaa ketään – paitsi upeita vuoria, vehreitä laaksoja, salaperäisiä suoalueita, kimaltelevan meren, islantilaisia ketunmetsästäjiä ja satoja lampaita. Fjördur on alueen lammasfarmareiden suosima kesälaidunalue. Täällä kun eivät autot kulje. Isot joet ja meri pitävät huolen siitä, että määkijät eivät eksy kesän aikana aivan väärille alueille. Kuten autioihin islantilaisalueisiin yleensä, myös tänne liittyy paljon tarinoita trolleista, menninkäisten majapaikoista ja kummitushevosistakin. Tietyissä joen mutkissa on tapahtunut jonkun rakkaustarinan loppuhuipennus tai sieltä löytyy 1800-luvulta peräisin oleva nuoreena kuolleen maajussin hauta.

Siellä mekin ratsastimme, kävelimme ja katselimme. Se oli upea paikka. Katsokaa vaikka*:

*) Pahoittelen räjähtänyttä autenttista olemusta. Tässä kohtaa olin ollut kolme päivää ilman suihkua ja kosteusvoiteita. 😀

Elikkäs. Ei se vettä suihkiva geysir tietenkään ole Islannin upein luonnonnähtävyys, Blue Lagoon mahtavin kylpyläkokemus eikä Ishestar tai Eldhestar Islannin paras islanninhevostalli – niitä vain mainostetaan eniten. Pienillä maaseutumatkailutoimijoilla ei ole mainosbudjettia mainostaa lentokoneissa, ostaa näkyvyyttä netistä tai saada itsestään juttuja maailman suurimpiin matkailulehtiin.

Mutta onneksi teillä (ja niillä maaseutumatkailutoimijoilla) on tämä blogi. Hehheh.

No ei vaan, tuo hehetys oli kyllä ihan turhaa. Ei tämä mikään vitsi ole – ihan tosissani näitä Islanti-juttuja ja vinkkejä tarjoilen. Koska niinhän se on, että hyvää pitää jakaa.

Melkein joka päivä saan Islanti-kyselyjä sähköpostin ja Facebookin kautta. Kaikkiin kyselyihin pyrin vastaamaan, edes lyhyesti. Yleensä suosittelen perusteellisempien vinkkien perässä kirjojeni ääreen ja maksuttomaan Tripsteri-matkaoppaaseen, jonne olen kirjoittanut Islannista melko kattavan verkko-oppaan ja päivittelen sitä usein. Suosittu Mondo Islanti -matkakirja on myyty loppuun eikä Mondo-oppaista oteta enää uusia painoksia. Islanti-matkajuttuni siirtyvät siis tulevaisuudessa yhä enemmän tuonne Tripsterin puolelle. Täältä blogista löytyy sitten näitä omaelämänkerrallisia Islanti-seikkailuja Islanti-hakusanalla.

Hyviä reissuja!

Aiheet

Näitä luetaan

Satu Rämö

Contact / Yhteystiedot

Tietosuojaseloste

2024 © Satu Rämö