Päivä turistina Turussa

Vietimme pari
lomapäivää lapsen kanssa Turussa. Kirjan kansikuvakset vaativat loppuviikosta lentämistä Suomeen ja koska paluulento Islantiin oli vasta maanantaina
iltapäivällä, ehdin käydä Turussa mutsini luona pikavisiitillä.
Itse asiassa minun piti lähteä työmatkalle ensin ihan yksin. Mutta koska puolisolla oli jo viime talvena varattu liput Reykjavikissa viime viikonloppuna järjestettyyn Secret Solstice –festarille ja anoppi oli melko lailla kiireinen muiden lastenlasten hoitamisen kanssa, päätin keventää Islannin-pään hoitosuhdetta ja ottaa esikoisen mukaani työreissuun. Sitä paitsi esikoisen kanssa on niin mukavaa matkustaa kaksin. Tuntuu aidosti lomalta ja rentouttavalta ja hauskalta reissata nyt jo vähän vanhemman lapsen kanssa, ihan niin kuin Katjakin jokuaika sitten kirjoitti.
Mutsini sattui olemaan
loppuviikosta kotona – ja samoin Kabulista käymässä ollut siskoni – joten lapsi
meni sinne enemmän kuin mielellään pariksi päiväksi sillä aikaa kun minä olin Helsingissä
hoitamassa työasioita. Lauantai-iltapäivänä otin junan Turkuun ja vietimme
siellä perheen naisten kanssa hauskat pari päivää ennen kotiin paluuta.
Sunnuntaina halusimme
vetää oikein perinteisen turistipäivän, itse asiassa ensimmäisen laatuaan Turun kesässä kesäasukkaina. Joten suuntasimme ensiksi
sinne kaikista perinteisimpään: Turun linnaan.
Kävelimme
keskustasta puiston halki kohti kivirakennusta ja kiersimme rauhassa linnan
molemmat osat. Pääsin vetämään päähäni kypärän ja esikoinen linnaneidon
vaatteet. Linnassa oli yllättävän rauhallista. Saimme koluta melkein kaikki
huoneet ja tilat kolmistaan eikä missään tarvinnut jonottaa hetkeäkään. Ei edes
vessoissa. Henkilökuntaa oli kiitettävän paljon ja aina jos tuli kysyttävää,
löytyi käytävältä joku vanhanaikaiseen rooliasuun pukeutunut linnan tyyppi,
joka osasi vastata. Propsit Turun linnalle mainiosta kokonaispaketista.
Esikoisenkin mielestä Turun linnassa oli
todella mukavaa
(näin hän kirjoitti muistilappuun kierrokselta kotiin
palattuamme). Ensi kerralla aion ottaa osaa opastetulle kierrokselle – se maksaa
vain muutaman euron ja oppaan avulla kierroksesta saa varmasti vieläkin enemmän
irti. Olen nimittäin edelleen vähän hullaantunut kaikenmaailman hovijuttuihin.
Linnoitukselta
kävelimme joen vartta kohti keskustaa. Ajatuksena oli piipahtaa tässäkin
blogissa suositeltuun Qwenselin kahvilaan, mutta perille päästyämme ovessa keikkui
harmillinen kyltti: yksityistilaisuus. Pahus.
Noh, hätä ei ole
kakunnäköinen, koska niitä saa muualtakin. Koska Cafe Art oli mennyt jo kiinni,
suuntasimme siihen ihan viereen Tintån terassille kakkukahville ja kipaisimme jälkkäriksi
vielä jätskit joenrannan jäätelökioskilta.

Laiskanpulskean sunnuntaikävelyn päätteeksi katselimme kotimatkalla näyteikkunoita ja suunnittelimme seuraavaa visiittiä. Kesällä on päästävä ainakin urheilupuistoon, uimaan ja tuliaisostoksille kauppaan, joka myy miesten parranhoitovälineitä: suteja, öljyjä, partakampoja ja pikkuruisia saksia. Vau! Olikohan se siinä Humalistonkadulla?
Olipas kiva käydä
taas Turussa. Melkein kuin olisin ulkomailla käynyt! Lue toki Turussa asuvan Lauran törkeen hyvä juttu kotikaupungistaan. Lennän nyt kotiin
odottavin mielin ja jään väijymään ulko-oven taakse ilmestyvää turkulaista. Vaikka sitä, joka istui hassuissa trikoissa ja viitassa Turun linnan eteissalissa ja jolle kersa eretyi sanomaan päivää.
Tervetuloa vaan, ja tuohan arska tullessas!

Aiheet

Näitä luetaan

Satu Rämö

Contact / Yhteystiedot

Tietosuojaseloste

2024 © Satu Rämö