Lapsen kehitys 9 kk – ja äidin

Oppisipa se jo kävelemään, mietin noin sadannen kerran tässä viime viikolla kun olin jälleen poiminut lattialle naamalleen kellahtaneen mörssärin syliini rauhoittumaan. Tyyppi ei tietenkään vielä ymmärrä, että ei osaa kävellä. Kun edellisestä kokeilusta on kulunut viisi minuuttia – eli kun karjumisitku on lakannut – hän yrittää uudestaan. Muksmuksmuks. Taas karjutaan.


Minä, puoliso ja esikoinen kyllä pelastavat häntä kiperistä tilanteista minkä suinkin ehdimme, mutta ihan joka kerta nopeus ei riitä ennen kaatumista nappaamaan kiinni tai työntämään peittoa muksausta pehmentämään. Tämä pieni tyyppi liikkuu nopeammin kuin pikkulintu ja pitää enemmän ääntä kuin kassillinen apinoita. Tahtotila tehdään selväksi heti: kun hän jotain haluaa, hän haluaa sen heti ja jos ei saa, pyytää kovemmalla äänellä. Hän on niitä vauvoja, jotka eivät herättyään jokeltele pitkään sängyssä omia käsiään katsellen. Ehei. Herättyään alkaa vaativa huutelu, jonka voimakkuus lisääntyy jokaisella kutsumiskerralla. Voisko joku jo tulla hakeen, tänne pitkästyyyyy.


Vauvan kasvaessa sisarusten väliset erot ovat tulleet entistä selvemmiksi. Rauhallinen, pohtiva ja pitkäjänteinen isosisko on rauhallinen samalla tavalla kuin isänsä.
Tämä nuorempi on sitten se hätähousu, jonka kasvoilla käy närkästynyt ilme, jos se ei saa cherios-muroa heti ensi yrittämällä peukalonsa ja etusormensa väliin. Eräänkin kerran se muronpyydystystilanteeseen kypsyneenä murskasi yhden muron syöttötuolin pöytätasoa vasten nyrkillän. Muropölyä tuli. Nyrkinheilautus oli luultavasti sattumaa, mutta nauratti se kyllä silti.
Nukkumistyylimmekin menevät pareissa. Esikoinen voi lekotella sängyssään herättyään vaikka kuinka pitkään. Hän teki samaa myös vauvana. Mieheni on samaa koulukuntaa. Kun minä herään – ja kun mörssäri herää – on noustava mahdollisimman pian, jos ei enää väsytä, avattava ikkuna, tuuletettava huone, sijattava vuode ja siirryttävä päivähommiin, kuten kahvinkeittoon tai purulelun pariin lattialle.
Minulla ja mörssärillä on muuten myös sama lepoilme, sellainen puoliyrmeä ja vähän tympeän näköinen pikkumurjotus. Emme siis oikeasti murjota, mutta suupielet kääntyvät lepoasennossa ja nukkuessa vähän alaspäin. 
Oma elämä on mennyt ihan mukavaa rataa viime viikot. Mörssäri herää joskus öisin yhden kerran, välillä ei ollenkaan. Hyvät yöt sanotaan kahdeksan aikaan illalla. Mörssärin ensimmäinen aamukiekaisu kuuluu kirkkaan kesäauringon takia jo seitsemältä.  Koska olen puolisoa nopeampi herääjä, olemme sopineet, että minä herään näin kesällä vauvan kanssa aamuisin ja hän hoitaa tarvittavat yöhyppelyt. Yleensä me kaksi hätähousua olemme saaneet aamiaiset syötyä, kahvit keitettyä ja pöydän pyyhittyä ennen kuin muu perhe herää. 
En oikein tiedä, mihin meillä on kiire, mutta onhan tässä vielä aikaa ottaa selvää.

Aikaisemmat jutut:


Vauva 1 kk
Vauva 2 kk
Vauva 3 kk
Vauva 4 kk
Vauva 5 kk
Vauva 6 kk
Vauva 7 kk

Aiheet

Näitä luetaan

Satu Rämö

Contact / Yhteystiedot

Tietosuojaseloste

2024 © Satu Rämö