Islantilainen sähkölasku on neljä vesimelonia

Tänään pääsi Islannin kruunu yllättämään, piru vie. Vaikka olen tottunut tämän banaanivaltiovaluutan osalta jo melkein kaikkeen.

Minusta on jo ihan tavallista, että islantilainen ei saa vuodesta 2009 voimassaolleiden valuuttarajotteiden takia vaihdettua islantilaisessa pankissa ulkomaanvaluuttaa, jollei ole näyttää lentolippuja, jotka todistavat lähestyvästä ulkomaanmatkasta. Vuosien varrella olen oppinut, että ei kannata tehdä tilisiirtoja ulkomaille viikonloppuisin tai arkisin kello 16 jälkeen. Koska se ei ole sallittua.

Aluksi otti vähän päähän, että kaikista yritykseni tilille saapuvista asiakkaitteni maksamista laskuista pankki ottaa noin viisi euroa ulkomaanmaksukuluja. Siis jokaisesta laskusta erikseen. Sama koskee laskujen maksua Islannin ulkopuolelle: viisi euroa kolmekymmentä senttiä siitä ilosta, että maksan vaikka Tietokirjailijoiden jäsenmaksun tai Suomeen meneveän kirjatilauksen. Alle muutaman kymmenen euron laskuja ei edes kannata yrittää maksaa islantilaiselta tililtä, sillä pankki napsaisee sen viisieuroisen lisäksi noin kymmenen euroa pienlaskutuslisää.

Niin. Tämä kaikki otti aluksi vähän päähän, mutta nyt siihen on tottunut. Mitäs hittoa, ne nyt vaan ovat yritystoiminnan kuluja, joita ei voi karsia.

Olen asunut täällä jo niin kauan, että ajattelen kaikki raha-asiat, palkat ja asuntojen hinnat Islannin kruunujen kautta.  Maito maksaa reilu 100 kruunua litra. Kuukausittainen puhelinlasku on ihan ok, jos se pysyttelee noin 5.000 kruunussa. Jos kakkupala maksaa kahvilassa yli 900 kruunua, se on tajuttoman kallis. Turistihinta, sanoisi joku. Vuokrayksiö Reykjavikin keskustassa 200.000 kruunua. Kiskurihinta!

Tänään Islannin kruunu teki temput.

Sain aamulla sähköpostiini mainoksen lähikauppaan saapuneista sisilialaisista luomuvesimeloneista. Aah, siitä ihana jälkiruoka, ajattelin! Ninpä marssin reippaana naisena kauppaan. Näppäilin puhelinta, sanoin myyjälle päivää, nostin melonin kassalle, ojensin korttini, syötin pin-koodin ja kävelin meloni käsilaukussa ulos kaupasta ja sujautin kännykänkin taskuun.

Kun olin päässyt ulos kaupasta, mieleen juolahti epäilys. Älysin katsoa kuittia. 1 900 kruunua. Jumaleissön!! Maksoin juuri 13 euroa ja viisikymmentä senttiä vedestä ja siemenistä, jotka on kuljetettu tänne vihreässä kuoressa Etelä-Italiasta. Ai että otti päähän.

Olisin saanut samalla hinnalla jäätelökaupasta puolitoistalitraa tuoretta jäätelöä tai kuusi litraa suklaajäätelöä lähimarketin pakastealtaasta. Niin, ja olisihan sillä rahalla kaksi aikuista ja lapsi päässeet paikalliseen uimahalliin. Olisin voinut myös maksaa sillä ison osan kotitaloudemme kuukausittaisesta sähkölaskusta.

Asiat ovat suhteellisia. Ja maistuuhan tämä meloni kyllä ihan suhteellisen hyvälle. Mutta toiste en tällä hinnalla osta.

Aiheet

Näitä luetaan

Satu Rämö

Contact / Yhteystiedot

Tietosuojaseloste

2024 © Satu Rämö