Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Norsuhieno synttärilahja 6-vuotiaalle

Esikoinen sai toiselta tädiltään kuusivuotislahjaksi norsun. Isältään ja äidiltään se sai pienen rannekellon. Elämän eka elefantti vs. elämän ensimmäinen rannekello. Painimme aika eri sarjoissa. Mutta niinhän se saa ollakin, että tädit ja isovanhemmat voivat vähän lelliä, kun isän ja äidin rooliin jää vastata myös niistä vähän käytännöllisemmistä ja tylsistäkin asioista.

Siskoni oli Kenian-työmatkallaan käynyt norsufarmilla, joka huolehtii orvoksi jääneistä norsuista. Usein orpouden syynä ovat salametsästäjät, jotka ovat laittaneet emonorsun matalaksi hampaiden takia. Ilman emoaan jääneet norsunpoikaset eivät yleensä selviydy ilman ulkopuolista apua, sillä lauman toiselta norsuemolta riittää harvoin maitoa ylimääräiselle poikaselle. Tämä hyväntekeväisyysjärjestö huolehtii eläimistä ja mm. kerää lahjoituksia toiminnan rahoittamiseksi esimerkiksi myymällä adoptionorsuja.

Kun kuulin siskoni suunnitelmasta antaa 6-vuotislahjaksi adoptoitu elefantti, olin ensiksi vähän skeptinen. Osaiskohan kuusivuotias arvostaa elävää norsua, jos se ei saavu paketissa kohtipihaan? Minusta lahja oli ihan superhyvä idea, mutta arvelin, että en ylläty jos kirjeenvaihtonorsu herättää yhtä paljon intohimoa kuin arvo-osuustili. Ajattelin, että aineetoman lahjan aika olisi ehkä vasta vähän myöhemmin. Mutta mutta. Epäilyni osoittautuivat ihan turhiksi. Norsu on nimittäin osoittautunut ihan hitiksi.

Kersa on katsellut Roi-norsusta kuvia netissä ja pyytänyt minua lukemaan, mitä sille kuuluu (Roi-norsulla on näet netissä oma päiväkirja). Hän katselee iltaisin muutaman vuoden ikäisen norsun kuvia pienestä vihkostaan ennen nukahtamista ja halusi välttämättä kehystää lahjan mukana tulleen norsupiirustuksen seinälleen.

Eilen hän oli onnistunut salakuljettamaan päiväkotiin pienen esitevihkosen Roi-norsustaan, koska oli halunnut näyttää sitä kavereilleen. Päiväkotiinhan ei saisi viedä omia tavaroita, mutta nyt henkilökunta oli suhtautunut toisin. Päiväkotiryhmän vetäjä tuli iltapäivällä minua eteisessä vastaan lasta hakiessani ja kehui haltioissaan erinomaista lahjaa. He olivat kuulemma tänään koko ryhmän voimin katselleet netistä kuvia Roi-norsun pelastamisesta ja puhuneet Afrikasta, savannin eläimistä ja katselleet Youtubesta videopätkiä norsuista. Voi liikkis!

Adoptionorsu on herättänyt kaikenlaista keskustelua myös kotona. Ensinnäkin lapsi haluaa nyt tietää kaiken Afrikasta ja Keniasta. Missä se on, milloin sinne voi mennä, voidaanko mennä käymään siellä ja onko Roi-norsulla eläinystäviä siellä puistossa? Kuinka iso on kirahvi, mitä norsu syö, miten isoksi se kasvaa? Onko kirahvilla oikeasti noin pitkä kaula? Milloin lähdetään Afrikkaan? Kun epäilin reissuideaa vetoamalla matkan kalleuteen, hän tarjoutui maksamaan reissun omasta säästöpossustaan ja lisäsi vielä, että mennään sitten, kun pikkusisko on vähän isompi, että sekin voi tulla mukaan. Voi tuplaliikkis!

Kuolemastakin on puhuttu, sillä adoptionorsun yksinäisyys herätti tietysti kysymyksiä. Eilen illalla ennen nukkumaanmenoa lapsi pohti pitkään, miksi norsun emo oli kuollut. Oli pakko kertoa totuus. Että se kuoli, koska salametsästäjät tappoivat sen. Ai miksi? Koska ne halusivat sen hampaat. Ai miksi? Koska jotkut idiootit haluaa itselleen norsunluusta valmistettuja tavaroita. Mä en ainakaan halua.

Sitten puhe meni vieläkin diipimmäksi.

– Äiti
– Noh?
– Kun mä kuolen, mä aion muuttua vedeksi.
– Ahaa. Mutta eihän meidän nyt tarvitse sellaista miettiä. Sä olet niin nuori vielä.
– Joojoo, mutta kun mä olen kuollut, mä aion varmasti olla vettä.
– Ai miksi? (Haa, mun vuoro esittää tämä kysymys!)
– Musta ois tosi jännää valua viemäriin, mennä mereen, tulla takaisin hanasta, mennä ehkä jokeen, olla taivaassa ja sataa taas alas maahan. Ja menisin ehkä jonkun mahaan. Ja sitten pönttöön ja taas sinne viemäriin. Voisin mennä myös Roin vatsaan katsomaan. Se tuntuisi varmaan hauskalta. Miltäköhän vedestä tuntuu?
– Mä en kyllä yhtään tiedä. Tosi kiva toi sun uusi yöpaita muuten!
– Jos mä kuolen ennen sua, mä voin tulla sitten kertomaan sulle, miltä se tuntuu. Sitä paitsi sitten kun mä oon vettä, mä voin olla joka paikassa missä tekin ootte.
– Ai miksi? (Jes, taas!)
– Koska ilmassakin on vettä. Ainakin silloin kun sataa.

Tästä elehvantistahan riittää juttua vielä pitkäksi aikaa.

Kuva: Björgvin Hilmarsson

31 Comments

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *