Islantilainen ostaa vaikka keskellä yötä

Eräs Snapchat-kaverini toivoi, että kirjoittaisin joskus blogiini kauppojen aukioloajoista Islannissa. Nyt kun säännöt Suomessa muuttuvat, asia on ajankohtainen.

Kringlanin myymälän sovituskopit, á la Marimekko ja &Bros. (kuva: Björgvin Hilmarsson)

Se oli erinomainen pyyntö. En nimittäin ole itse miettinyt koko aukioloasiaa ollenkaan. Täällä Islannin pääkaupungissa asuttujen vuosien jälkeen ajatus kauppojen aukioloaikojen säännöstelystä tuntuu niin absurdilta. Täällähän mennään ostoksille silloin, kun halutaan! Lähikauppamme on muutaman kymmenen neliön kokoinen ruokakauppa, jonka mainiosslogan on: Opnum snemma, lokum seint. Avaamme aikaisin, suljemme myöhään. Parin kilsan päässä kotoa on iso ruokamarket (vastaa Suomen Prismaa), joka on auki 24/7.

Asun maailman pohjoisimmassa pääkaupungissa, jossa asuu 200 000 ihmistä ja pääsen isoon ruokakauppaan tekemään ruokaostoksia vaikka aamuyöllä kello 03. Minusta se on ihanaa! Harvoinhan käyn ostoskärryjä lykkimässä aamuyöllä, mutta joskus oikein pitkäksi venähtäneen työpäivän tai tosi varhaisen aamun tai jonkun random-kellonaikaan tapahtuvan matkalle lähdön tai matkalta paluun tienoilla elämää helpottaa kummasti, kun voi mennä ruokakauppaan silloin kun on tarve. Elämä kun ei välttämättä tapahdu kello aamukymmenen ja iltakahdeksan välillä.

Täällä Islannin pääkaupunkiseudulla yleistyi ruokakauppojen ympärivuorokautinen aukioloaika vuoden 2008 pankkikriisin jälkeen, eikä se ollut sattumaa. Kuulin nimittäin muutamilta ruokakaupoissa töissä olevilta kavereiltani, että öisin kävi yllättävän paljon hyvätuloisia asiakkaita tekemässä ihan tavallisia ruokaostoksia. Kansan vihaamat rahamiehet ja -naiset kun eivät halunneet näyttäytyä pankkien kaatumisen jälkeen julkisilla paikoilla. Heidän autojaan kuulemma naarmutettiin parkkipaikoilla ja tyypeille ladeltiin kassajonossa törkeyksiä. Niinpä he alkoivat ostaa kalansa ja perunansa keskellä yötä.

Kauppiastytöt, Laugavegurin myymälän edustalla (kuva: Björgvin Hilmarsson)

Islannissa kauppojen aukioloaikoja ei siis säännellä mitenkään. Baareilla, ravintoloilla ja viinakaupoilla (joista pitää ostaa myös olut, sitä ei saa ruokakaupoista) on omat lain säätelemät aukioloaikansa, mutta tavallisilla kaupoilla näin ei ole. Ei ole ollut enää hyvin pitkään aikaan. Ennen toista maailmansotaa täällä päätettiin, että kauppojen aukioloaikoja säännöstelee kunkin alueen paikallisviranomainen. Muutama kymmenen vuotta sen jälkeen, muistaakseni 1970-luvulla, aukioloajat vapautettiin.

Pysähdyin hetkeksi miettimään tätä aukioloaikaa. En ole Islannissa asuvan asiakkaan, työntekijän tai kaupanomistajan näkökulmasta keksinyt yhtäkään syytä vastustaa vapaita aukioloaikoja.

Islannissa työntekijöille maksetaan työehtosopimusten mukaan kello 18 jälkeen tehdyistä tunneista korkeampaa palkkaa. Sama koskee lauantain ja sunnuntain työtunteja. Vähittäiskaupan alalla – muista aloista en tiedä – maksetaan lauantailta ja sunnuntailta yhtä suuri tuntilisä, mutta se ei ole kaksinkertainen. Meidän Finnska Budin -myymälöissämme on useita osa-aikaisia työntekijöitä, jotka nimenomaan haluavat tehdä ilta- ja viikonloppuvuoroja, koska niistä maksetaan enemmän. Emmekä me kauppiaat itse pienten lasten vanhempina voi olla tarhojen sulkemisen ja koulun jälkeen tai viikonloppuisin töissä joka päivä. Jos sunnuntailta pitäisi maksaa tuplapalkka, kysymys aukiolosta olisi kinkkisempi. Meillä tai monella muullakaan kaupalla ei välttämättä olisi siihen varaa ihan joka viikonloppu.

Asiakkaille vapaa aukioloaika näkyy valinnanvaran lisääntymisenä. Arvostan itse sitä, että pääsen kauppaan silloin kun haluan. Tottakai 24/7-kaupoissa on ruoalla kalliimmat hinnat kuin vain päiväaikaan auki olevissa ruokakaupoissa, mutta siinäkin on kyse valinnasta. Jos haluaa tehdä ostokset epätavalliseen ja kalliseen työaikaan, siitä pitää tietysti olla valmis maksamaan vähän enemmän.

Marimekkoa yötä myöten.

Kauppiaille vapaat aukioloajat tarjoavat mahdollisuuden tehdä aukioloajoista kilpailuetu. Suomessa on ainakin tähän asti ihan anaalista ollut se, että vain tietynkokoiset kaupat saavat olla auki myöhään, ja vähän isompien kauppojen on täytynyt sulkea tiettyyn kellonaikaan. Eli ei siis kannata pyörittää isoa kauppaa vaan montaa pientä. Ja kuka siinä kärsii? No asiakas tietysti. Pienemmissä myymälöissä on pienempi volyymi eli tuotteita myydään vähemmän kuin isoissa kaupoissa. Siksi pienessä kaupassa katteet on vedettävä korkeammaksi, jotta kaupanpito kannattaa. Asiakkaalle päin se näkyy kovempina hintoina.

Aukioloaika on siis kilpailutekijä ja tapa erottua. Otanpa hyväksi esimerkiksi nämä meidän omat myymälät. Pyrimme pitämään keskustan myymälän auki aina kun asiakkaita on liikkeellä. Näin joulun alla, vuoden tärkeimpään myyntiaikaan, olemme auki iltakymmeneen joka päivä. Niin tänäänkin. Viime viikolla kauppamme oli yksi keskustan ainoita, joka oli auki kello 18 jälkeen. Ja arvatkaa vaan, minne ne eräänä poikkeuksellisen kauniina talvi-iltana kaupungilla hortoilleet islantilaiset tulivat tekemään jouluostoksia? No meille tietysti. Myymäläämme astuttuaan he tosin ensin valittivat, että kaikki muut kaupat naapurustossa ovat kiinni. Pahoittelimme asiaa omasta puolestamme mutta saimme hyvän tilaisuuden tyrkyttää omia tuotteitamme. Ei varmaan yllätä, että tuona iltana kauppa kävi varsinaisen hyvin.

Oikein kiireisinä iltoina saatamme pitää keskustan myymäläämme auki puolilleöin ja jopa yli. Jos taas on kuolemanhiljaista vaikka huonon sään takia, saatamme sulkea tavallista aikaisemmin.

Ostoskeskuksessa sijaitsevan myymälämme aukioloaikoja emme voi itse päättää. Avaamista ja sulkemista ei sanele viranomainen vaan kauppakeskus, joka on määrännyt kaikki vuokralaisensa noudattamaan tiettyjä aukioloaikoja. Jos ostoskeskuksessa sijaitseva kauppamme menisi kiinni liian aikaisin tai aukeaisi liian myöhään, kauppakeskuksen vartiointiliikkeestä soitettaisiin heti.

Mutta ei täälläkään ostaminen tai kaupanpitäminen täydellisen ihanaa ole. Itse vaihtaisin islantilaisessa kaupankäynnissä kolme juttua ihan heti. Ensinnäkin haluaisin oluen ja siiderit ruokakauppoihin. Toisekseen haluaisin Reykjavikin pääkatu Laugavegurin kävelykaduksi eli että se suljettaisiin autoliikenteeltä. Kolmanneksi haluaisin, että Islannin ja muun maailman väliin kehitettäisiin joku matotunneli, jota pitkin voisi kuljettaa tavaraa valonnopeudella ja ilmaiseksi. Rahtikulut pienelle saarelle nostavat turkasesti hintoja ja se ottaa päähän.

Reykjavikin kauppiasskenessä ei tällä hetkellä kiistellä aukioloajoista vaan esimerkiksi siitä, pitäisikö kaupungin pääkadun olla kävelykatu vai ei. (No TODELLAKIN pitäisi!)

Minua kiinnostaa kovasti etenkin vapaita aukioloaikoja vastustavien mielipiteet. Mitä haittaa siitä on ja kenelle, jos kaupat saavat Suomessa itse päättää aukioloajoistaan? Kysyn ihan vilpittömästi, koska en tunne kovin hyvin tätä asiaa etenkään suomalaisen työantajan ja työntekijän näkökulmista. Avautukaahan kommenttiboksissa, aihe on minusta hurjan kiinnostava!

Aiheet

Näitä luetaan

Satu Rämö

Contact / Yhteystiedot

Tietosuojaseloste

2024 © Satu Rämö