Varo minua – Vuoden parasta feministidekkaria

Suosittelin joulukuun alussa oman lukuvuoteni parhaita kirjoja pukinkonttiin. Sieltä jäi yksi suosikki pois tarkoituksella. Halusin kirjoittaa siitä ihan oman postauksen. Mutta aloitetaan Millennium-trilogiasta.
Stieg Larssonin kolme tiiliskiven paksuista jännityskirjaa on mielestäni parasta, mitä pohjoismainen rikoskirjallisuus on antanut maailmalle viimeisen vuosikymmenen aikana. Upeat henkilöhahmot, käsittämättömän taidokkaasti rakennettu pääjuoni ja sille potkua antavat sivujuonet, hyvä kerronta ja feministisävytteinen, maailmaa parantava sisäistekijä. Huiputukset, hakkerit, veijarit. Lopussa paha saa palkkansa ja hyvikset hyvää. Täydellinen pläjäys, jonka takia lähdin jopa kavereiden illanistujaisista pari kertaa tavallista aikaisemmin kotiin ihan vain siksi, että pääsisi aloittamaan seuraavan luvun (nyt tämän kehtaa jo sanoa, koska kukaan ei enää muista niin vanhoja juttuja).

Trilogian verovoimaa lisäsi tietysti se fakta, että kuolleen kirjailijan takia enempää ei tipu.

No sitten tuli tänä syksynä David Lagercrantzin Se mikä ei tapa. Muka jatkoa Millenniumille, Stieg Larssonin henkeen. Pöh, pettymyshän se oli. Minun mielestäni se oli paperinohut esitys “edeltäjiinsä” verrattuna.

Mutta minullapa on vaihtoehto mielessä ja vielä kotimaista tuotantoa. Jos haluat olla se, joka lähtee bileistä, joulupöydästä, treeneistä tai ihan mistä tahansa ensimmäisenä päästäkseen taas lukemaan, kannattaa valita tämä kirja.  Siinä on erinomainen ja yllättävä juoni, voimakkaat naissankarihahmot, joissa on jo melkein jotain sarjakuvamaista, maailmanparantamismeininki, nopea tempo ja tapahtumien kulissina Lontoo. Pekka Hiltusen Studio-sarjan uusin osa Varo minua on ihan mahtava rikosromaani. 


Kirja kertoo vaarallisesta vallanhimosta, joka purkautuu jengi- ja lähisuhdeväkivaltana. Lontoon suomalaisnaiset Mari ja Lia päätyvät keskelle mutkikkaita tapahtumia, joutuvat kirjaimellisesti selkä seinää vasten, mutta pistävät lopulta asiat järjestykseen niin kuin vain suomalainen nainen voi. Tarinan edetessä myös Marin ja Lian menneisyydestä paljastuu lisää asioita, mikä on ihanaa, koska olen varsin tykästynyt näihin päähenkilöihin. Sellainen pieni kehu vielä, että juonenkäänteissä on ratkaisevina elementteinä käytetty edistynyttä tekniikkaa, mutta lukija ei silti nukahda yksityiskohtaisiin teknisiin tuoteluetteloihin. Tähän kun oma lukukokemukseni nuupahtaa monen jännityskirjan kanssa – kun ei voisi vähempää kiinnostaa, miten joku ase on rakennettu, kuinka puhelin toimii tai miten vaikea matemaattinen yhtälö ratkaistaan.
Kirjan nimen toimintaohje kannattaa ottaa vakavasti, jos aamulla on kertakaikkisen pakko herätä aikaisin. Varo minua ei nimittäin päästä irti ennen loppu. Siksi se sopiikin hyvin joululomalukemiseksi, kun ei toivottavasti ole kiire yhtään mihinkään.

Varo minua kolahti yhtä paljon kuin sarjan aloitusoaa Vilpittömästi sinun. Sarjan toinen, Sysipimeä, ei saanut aikaan ihan samanlaista innostusta – olkoonkin että se sai Hesarissa esikoista paremmat arvostelut.

Jos tilaat Varo minua (19,90 €)*  tai Vilpittömästi sinun (7,50 €)*  ennen 18.12. eli ennen perjantai-iltaa, kirja ehtii perille ennen joulua, lupaa Adlibris.

*) affiliate-linkkejä

Aiheet

Näitä luetaan

Satu Rämö

Contact / Yhteystiedot

Tietosuojaseloste

2024 © Satu Rämö