Hattivatit uuniin

Blogiani pidempään lukeneet varmaankin muistavat viimevuotisen muumipiparkakkutaloviritelmäni. Myimme viime jouluna muumipiparkakkutalomuottisettiä (oho, mikä yhdyssana) ja tarkoitukseni oli tehdä esimerkkitalo myynninedistämiseen. Tuo oma tekeleeni ei ehkä ihan ajanut sitä aiottua tarkoitusta, tirsk.

Joulukoristeita ja -tuoksua tarvittiin kauppoihin tänäkin vuonna. Otimme piparitalkoot uudestaan mutta tällä kertaa vähän jalostettuna versiona. Kokoonnuimme kaikki kauppatytöt yhteen, tilasimme pitsat, korkkasimme Lapin Kullat ja avasimme piparitaikinapaketit. 
Lopputulos oli upea! Keksimme, että ikkunaan laitetaan armeja hattivatteja. Niiskuneidit laitettiin Riviera-tunnelmaan. Haisuli-muottia ei löytynyt, mutta Pikky Myy luovutti pyllynsä ja siitähän se päätön ja haiseva karvamörkö syntyi. Nuuskamuikkuselta taittui pää ja torsosta tuli tietysti Ninni, näkymätön lapsi. Illan innovaatiopalkinto meni kuitenkin karjalanpiirakkapiparille. 
Yhteishengen rakentamiseen paras keino on yhdessä tekeminen. Ravintolaillallinen on aina hyvä idea, mutta kun syödään pitsaa yhdessä laatikoista ja tehdään yhdessä jotain käsin,  juttua syntyy kuin itsestään ja tyypit oppivat tuntemaan tosiaan. Siinä taikinaa vaivatessa ja muumeja näperrellessä ehdimme jutella pakanoista, ateisteista, hevosista, uskovaisista ja siitä miten tuli vahingossa tappaneensa tuoreen poikaystävän lemmikkipapukaijan. Naurettiin, kiroiltiin ja opittiin tuntemaan taas vähän paremmin työkavereita.
Eikä nämä piparitkaan hullummilta näytä. 

11 Comments

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *