Suomalaista juhlahumua Reykjavikissa

Kun oma työ koostuu sadasta erikokoisesta ja erinäköisestä asiasta, on pakko välillä muistaa pysähtyä miettimään, mitä sitä onkaan taas tullut tehtyä ja saatu yhdessä aikaiseksi. Parhaitenhan sellainen pysähdys tapahtuu järjestämällä juhlat, pienet tai isot. Eilen juhlistimme uuden myymälämme avajaisia Kringlanin ostoskeskuksessa täällä Reykjavikissa. 

Ihanat Jóna ja Piia. 
Kassan takaa.
Finnska Budinhan avasi uuden myymälän jo elokuun alussa. Mutta koska rakas (vinkki: edellinen sana sisältää ironiaa) vuokraisäntämme, eli yksi Islannin isoista kiinteistösijoittajista on _vähän_ myöhässä remonttiaikataulunsa kanssa, järjestimme viralliset avajaiset vasta nyt, reilua paria kuukautta myöhemmin. 
Eikä se remontti siis ole vieläkään kokonaan valmis, mutta en nyt mene sen enempää yksityiskohtiin, koska en halua, että pääni räjähtää. Palaan aiheeseen hieman myöhemmin, kun pulssini on ehtinyt vähän tasaantua ja raksapöly laskeutua.
Onnea uusi kauppa!
Juhlavieraita kävi pitkin iltaa. Osa iloisesti kassan kautta 😉
Tämä Ivana Helsingin uusi Muumihame peittää ihanasti raskausperseen. Lisäksi se herättää keskustelua tuntemattomienkin kanssa. Mielelläni kerron, mistä näitä saa.
Lapatessani eilen jäitä kauhalla jääkoneesta ämpäreihin kaljoja kylmentämään tulin ajatelleeksi, että tällaiset pienet juhlat ovat välttämättömiä kolmesta syystä. Kun järjestää juhlan, jonne kutsuu vieraita, valmistunut asia konkretisoituu. Siitä tulee enemmän totta, kun sen jakaa muiden kanssa. Toisekseen juhlat kohottavat kaikkien mukana olevien yhteisfiilistä. Tulee enemmän olo – itsellekin – että hei, minäkin olen tässä osallisena. Kaupan pyörityksen arkikiireiden keskellä se vaan joskus tuppaa unohtumaan.
Meillä on kaksi myymälää, hieman alle kymmenen työntekijää, paljon yksinään tehtyjä työtunteja: aamusiivousta, kassanlaskemista, iltapäiväkiirettä kassalla, tilausten tekoa, laskujenhallintaa, vuokraisännän kanssa käytyjä keskusteluja, tolkuttoman paljon sähköpostiliikennettä ja niin edelleen. On hyvää, tärkeää ja hiton hauskaa pysähtyä välillä yhdessä yhdessä. Se muistuttaa, kuinka kaikkia mukana olevia tarvitaan, vaikka emme koskaan kaikki teekkään yhtä aikaa töitä samassa paikassa.
Tämän kuvan kännykkäni otti ihan vahingossa.
Kolmas syy tällaisten kemujen järjestämiselle on tietysti se, että firman järjestämään juhlatilaisuuteen on helppo hankkia juomasponsoreita! Eikä mikään maistu paremmalta kuin ilmainen gin&tonic tai ilmainen olut. 
Kiitos Islannin Lapparin maahantuoja kuin sponsoroit juhliamme!
Paras gt tehdään kyllä käsin, mutta täytyy sanoa että tätä maistettuani hämmästyin, kuinka hyvää geeteetä voikaan saada suoraan pullosta, ilman mittaamista ja miksailua. Lisäsimme vain jäät, ruusunterälehtiä ja verigreipin kuorta.
Tämä vuosi on muuten ollut perin kummallinen. Tämä ei ole tuntunut sen kiireisemmältä tai tapahtumarikkaammalta kuin viime vuosi. Oikeastaan on ollut aika rauhallista. On ollut jopa hetkittäin tunne, että kaikki valmistuu sittenkin ajoissa ja narut ovat tukeavasti käsissä. Näyttää siltä kuin olisin raatanut paljon, mutta totuus on kyllä ihan toinen. Suurin osa tänä vuonna tapahtuneista asioista tapahtui nimittäin jo viime vuonna.  Moni iso asia tuli kyllä tänä vuonna päätökseen, mutta todellisuudessa ne saivat alkunsa ja valmistuivatkin jo viime vuoden puolella. 
Kaupanpidossa pitää olla vähän kettu välillä.
Pohjatyö uuden kaupan tekemiseen aloitettiin viime vuonna enkä raskauden takia päässyt juurikaan osallistumaan esimerkiksi remontointiin. Kirjoitin viime viikonloppuna juhlitun kirjan viime vuonna, suurimman työn tämän vuoden puolella teki kustannustoimittaja, en minä. Uusi perheenjäsenkin sai – vähän yllättäen – alkunsa jo viime vuonna. Tänä vuonna maha vain kasvoi (no okei, synnytyksessä oli kyllä tekemistä, mutta yritän unohtaa sen kokemuksen.) 
Jos tänä vuonna on juhlittu ja kerätty satoa, mitäköhän ensi vuonna tehdään? Vissiin kyntöhommia. 
Vuosi alkaa olla pian purkissa.
Aiheet

Näitä luetaan

Satu Rämö

Contact / Yhteystiedot

Tietosuojaseloste

2024 © Satu Rämö