Raskausviikko 35
 |
| Kävin ostamassa vähän iltapalaa. |
Tässä ei nyt puhuta mistään pienistä aterioista. Viikolla 27 vatsa oli jatkuvasti täynnä. Nyt se on jatkuvasti tyhjä. Yli kahden tunnin tauko aterioiden välissä alkaa heikottaa ja suututtaa. On pakko syödä paljon ja ihan koko ajan.
Aamiaisella puuroa tai muroja, kahvitauolla kahvia, keksejä ja hedelmiä, lounaalla Subin patonki ja kolmen tunnin päästä kakkoslounaalla (!!) annos kiinalaista. Seuraavien tuntien aikana pari banaania, omenoita, leipää, myslipatukoita. Illalla joku lämmin perusruoka – lasagnea, kalapihvejä, lihakeittoa, kasvipastaa, mitä näitä nyt on. Iltapalaksi pari palaa leipää, kiwejä ja jukurttia tai skyriä.
 |
| Kai ne varpaat siellä jossakin ovat. |
 |
| Vartissa puoli kiloa viinirypäleitä. Huh. |
Täältä löydät aikaisemmat raskausviikkopostaukset:
Raskausviikko 1
Raskausviikko 2
Raskausviikko 3
Raskausviikko 4
Raskausviikko 5
Raskausviikko 6
Raskausviikko 7
Raskausviikko 8
Raskausviikko 9
Raskausviikko 10
Raskausviikko 11
Raskausviikko 12
Raskausviikko 13
Raskausviikko 14
Raskausviikko 15
Raskausviikko 16
Raskausviikko 17
Raskausviikko 18
Raskausviikko 19
Raskausviikko 20
Raskausviikko 21
Raskausviikko 22
Raskausviikko 23
9 Comments
vaalean vihreää
Nyt kuulostaa tuo syömisen määrä tutulta. Viikko ennen juniorin synnytystä (joka oli rv 38) oli hurjan kamala(hiilari) nälkä koko ajan. Noin 5 päivää ennen synnytystä piti illalla tilata pitsa (josta yleensä riittää puolikas), ettei yöllä tarvitsisi nousta syömään. No, silti piti jäystää leipää yöllä. Aamiaisia oli vähintään kaksi päivässä jne. Ja se nälkä ei ollut mikään pikkunälkä, vaan sellainen, että ei ole saanut viikkoon ruokaa ja taju lähtee just nyt, jos ei saa ruokaa.
Satu Rämö
Joo just tuommoinen taju lähtee -olo täälläkin. Siis pakko syödä vaikka sahanpurua tai purkkaa jos ei ole ruokaa lähettyvillä. Täysin pimeetä. Mutta toivotaan että pysyisi mahassa sinne syyskuun puoliväliin ja mielellään vähän yli…
Sanna
Mullakin on koko ajan nälkä, vaikka tyyppi on vasta pähkinän kokoinen. Huoh.
Satu Rämö
Tää raskaanaolo on muutenkin niin loogista – hehe.
Anonyymi
Se on poika!
-Niina
Satu Rämö
Onks tää joku kansanuskomus? 😀
Kultu
Mulla oli alkuraskaudessa ihan samaa. Siis järjetön nälkä ihan koko ajan. 3 aamupalaa ei ollut mikäön vitsi. Ja jos ei syönyt, niin iski purjoan kohta-ellotus.Onneksi nyt jo tasaantunut ;). Loppuraskautta odotellessa. Mietinkin, että miten suhun uppos se x ruokalajin hieno illallinen juomineen, kun valittelit, et olit koko ajan täynnä. Mut se vaihe olikin vaihtunut jatkuvaan syömiseen.
Tuisku
Samat viikot, samat fiilikset!! Muutama viikko sitten pystyi syömään hiiren annoksia, nyt tarvitaan koko ajan ruokaa ja kunnon annoksia. Jos iltapala on liian pieni, niin yöllä herää nälkään. Jatkuvan nälän lisäksi myös alkuraskaudesta tuttu ystävä närästys on tehnyt paluun. Ai että! Tsemppiä viimeisiin viikkoihin!
Anonyymi
Mun tuli niin mieleen esikoisen (poika) pikkuvauva-aika! Olin nähnyt vain kavereiden pieniruokaisia (tyttö)vauvoja ja meille osuikin erittäin potran ruokahalun omaava supersyömäri. Ensimmäiset kuukaudet imetin valehtelematta työpäivän verran vuorokaudessa ja nälkä oli sen mukainen; ruokaa aina pari kukkuralautasellista, väli-, imetys- ja yöpalat ja silti olisi välillä tehnyt mieli syödä kaapinovetkin. Jälkitarkastuksessa 6 vkoa vauvan syntymästä paino oli kaksi kiloa vähemmän kuin ennen raskautta. Kuopus (poika myös) oli sitten ihan erilainen, muutaman minuutin tankkaukset ja niiden välillä useita tunteja. Ei tarvinnut syödä kuin hevonen eikä ne raskauskilotkaan ikinä täysin huvenneet, vaan pari jäi muistoksi. Eli jonnekin se vauva ne ekstraruuat käyttää, mihin, ei ole selvää. Esimerkiksi näistä kahdesta täysin eri lailla ruokailevasta tyypistä jälkimmäinen vähäruokainen nirsoilija on selkeästi veljeään pidempi ja kasvaa +2 käyrien yläpuolella..
Tsemppiä odotuksen loppuviikkoihin!