Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Lisää Suomea Islantiin: ensimmäisen päivän tunnelmia

Wo-hoo! Valmista tuli! En voi uskoa!! Islantiin kipattiin isolla kauhalla lisää Suomea, kun saimme toisen FINNSKA BÚDIN -kauppamme auki perjantaina 14.8. kello 10.

Piia, Maarit, Satu ja kassakone.

Yhtään liioittelematta on sanottava, että työtä on tehty helvetillinen määrä viime joulusta alkaen. Ensin tehtiin raffit budjetit ja hahmotelmat. Niitä seurasivat yksityiskohtaisemmat excelit ja kirjalliset suunnitelmat. Rahoitusneuvottelut, remonttiaikataulun suunnittelu ja valikoimapäätökset. Sitten tilaukset, vuokrasopimuksen allekirjoittaminen, työvoiman etsiminen ja kassasysteemien kilpailutus. Sen jälkeen se itse suuri rutistus eli remontti, johon tämä möhömaha ei päässyt osallistumaan ihan täysillä ja sehän harmitti. Yritin sitten paikkailla muilla osa-alueilla. Muutamat ihanat sukulaiset, ystävät ja perheenjäsenet uurastivat remonttileirillämme sitten senkin edestä koko kesän tehden asioita, joita me itse emme osanneet, ehtineet tai pystyneet suorittamaan. (FYI: Neljä viikkoa sitten tilanne oli tämä.)

Maarit.
Satu.
Piia ja ihana luottotyöntekijämme Jóna.

Kyllä me kutakuinkin tiesimme, mihin lähdimme. Kyse ei olisi mistään pikkuremontista ja sisustushifistelystä. Tiesimme, että hommaa on edessä paljon, seinien repimisestä lattian rakentamiseen. Siihen näkyvään lopputulokseen eli sisustamiseen, somistamiseen ja hyllyttämiseen liikenisi hyvällä tsägällä muutama päivä. Ja niinhän siinä kävikin.

Ainahan se silti tulee yllätyksenä, että sitä hommaa onkin sitten ihan helvetisti. Rakennusjätettä syntyy, lasiseppä naarmuttaa pöytälevyn ja ruuveja pitää ostaa miljardi enemmän kuin mitä aluksi suunniteltiin. Täällä Islannissa on tottunut myös siihen, että asioita tehdessä tulee joka ikinen kerta eteen se hetki, jolloin on jo melkein varma, että tätä hommaa ei saada ikinä valmiiksi. Täkäläisten aikataulut eivät todellakaan pidä kuten suomalaisten ja sunnitelmat ovat ärsyttävän suurpiirteisiä, jos niitä ylipäätään edes on.

Kauppakeskuksen kerrosta on remontitu kesästä asti, ja sen piti olla täysin valmis elokuun puolivälissä. No eihän se tietenkään ollut – ei edes siitä meidän kauppamme alueelta. Yksi meistä tytöistä (mutta en paljasta, kuka) uhkasi käydä kakalla rakennusurakkaa valvovan projektipäällikön toimistolla, jos ostoskesuksen remontti ei ala valmistua. Suomalaisnaisten kanssa ei todellakaan kannata alkaa selitellä… Tirsk.

Taisi hajupommilla uhkaaminen auttaa, koska lopulta kaikki valmistui kuin valmistuikin. Kauppakeskuksessa urakoineet rakennusliikkeet saivat raahattua rakennustelineensä kauppamme edustalta seuraavaan kohteeseen puolitoista päivää ennen avajaisia.

Avajaispäivänä me tytöt tapasimme viiden tunnin yöunien jälkeen valmiin myymälän ulkopuolella. Tuntui epätodelliselta rullata verkkoportti ylös ja kävellä sisään tilaan, jossa ei enää pyörinyt muttereita lattialla, haissut maali, leijunut puupöly ja kuulunut sahan kirskuva ääni. Olimme pukeutuneet puhtaisiin vaatteisiin eikä enää voinut piereskellä kovin äänekkäästi. Toivoimmehan hartaasti, että tilaan tulisi lisäksemme tänään myös muita ihmisiä.

Meidän upeat, itse tehdyt vaaterekit!

Ja kyllähän heitä tuli. Kauppa aukesi kello kymmenen. Ensimmäinen Marimekon villapusero myytiin ennen yhtätoista. Sitten muutama saapaspari ja siitä se lähti. Asentamani kassajärjestelmä toimi ja printteri sylki kuittia menemättä jumiin. Kävin ostamassa kauppakeskuksen viinakaupasta jääkaappikylmää Proseccoa ja Tigerin krääsäkaupasta meille lasit. Raskaana tai ei, mutta ei sitä nyt joka päivä avata kauppaketjua. Ei ainakaan ilman kuplivaa.

Paksumahan annos vasemmalla.

Marimekko laittoi kukkalähetin kautta nätin puskan kaupan ensimmäisenä aukiolopäivänä. Mainokset, käyntikortit, kauppakassit ja kyltit suunnitellut AD:mme kävi tuomassa kukkia, samoin se projektipäällikkö, joka sai pitkin loppukesää kuunnella myöhästymisiin kyllästyneiden suomalaisnaisten uhkailuja.

Nyt on todella hyvä, mutta todella väsynyt olo. Seuraavat pari päivää nukun kyljelläni, käyn uimassa, syön ja toivon että se bebe pysyisi nahan toisella puolella vielä kolmisen viikkoa. Haluaisin nimittäin hieman omaa aikaa.

Näkyykö muuten kuvissa yhtäkään suomalaista design-tuotetta, jota ette tunnista?

(Kuvat: Björgvin Hilmarsson, paitsi kuvat 2, 8 ja 9)

46 Comments

  • Mama Elf

    Onnea ja ihanat näkymät! Kyllä kannatti vaikka saittekin huhkia hiki hatussa ja maha mukana…Pystytkö nyt ottamaan hieman iisimmin vauvan tuloon asti, vai onko vieläkin kiire?

    • Satu Rämö

      Juu, näin oli tarkoitus. Vähän järkevämmän mittaisia työpäiviä. Kunto on edelleen muuten ookoo, mutta vituttaa kun ei voi kumartua, poimia mitään maasta eikä näe eteensä 😀

  • Annakatariina

    Ihan hemmetin hyvän näköinen kauppa!!! Jos olisi vähänkään lyhempi kauppamatka, kävisin ostoksilla heti mutta Hesasta on pikkasen liian pitkä kipaista käymään 😉

  • Anonyymi

    Onnea täältä pallomahan tuoltapuolenkin. Mitään noin mahtavaa en (vauvan lisäksi) ole saanut aikaiseksi, mutta kotiportailla juotu siideri vauvan nukkumaanmenon jälkeen maistui taivaal..syntisen hyvältä. 🙂

    Sylvia

    • Satu Rämö

      Kiitos, Katju! Uskomatonta, miten paljon ihan ne pienetkin yksityiskohdat luovat tunnelmaa. Esim. nuo käsintehdyt puukoukut. Ovat niin IHANIA!!!

  • Anonyymi

    Onnea uudelle kaupalle! Kiva että islantilaiset uskalsivat ostoksille heti ekana päivänä. Viininpunaisia olkalaukkuja en tunnista, enkä helmiä seinällä.

    • Satu Rämö

      Viininpunaiset olkalaukut ovat Marimekon syksyn/talven mallistoa ja lasikoukut ovat uusinta Iittalaa. Nuo seinään kiinnitettävät lasinupit eivät ainakaan täällä Islannissa ole vielä tulleet myyntiin, mutta saimme muutamia kappaleita ennakkovilauttelua varten. Ovat upeita!

  • Anonyymi

    No wau!! Todella tyylikäs ja kaunis kauppa! Nostan kyllä sulle hattua. Minusta ei ollut noilla viikoilla enää mihinkään. Onnea ja menestystä kaikkeen uuteen!
    Mirka

    • Satu Rämö

      Mulla on käynyt hyvä tuuri, että vointi on pysynyt näinkin hyviä. Tässä kohtaa ongelmat alkaa olla lähinnä mentaalitasolla – ottaa otsalohkoon tämä vaappuminen ja näkökentän pieneneminen 😀

  • Merja

    Paljon onnea, upealta näyttää! Oikein harmittaa, että liike on niin kaukana. Mutta kun joskus tulen niille huudeille pakko päästä käymään.

  • pilami

    Ihan mielettömän hienon näköinen! Erityisesti tykkään tuosta teidän sovituskoppi-ideasta! Mahtava!

    • Satu Rämö

      Kiitos! Joo nuo vanhat ovet ovat ihan loistoja – käytettiin samaa systeemiä ekan kaupan kopeissa ja todettiin se niin hyväksi että päätettiin ottaa käyttöön uudessakin shopissa.

  • Anonyymi

    Onnea, onpa upean näköistä! Pääsisinpä pian uudestaan Islantiin, niin voisin käydä täälläkin ostoksilla 🙂 – Terhi

  • Anonyymi

    Onnea uuden liikkeen avaamisesta! Erityisesti naamalla varustetut ostoskassit herättivät hilpeyteni, mutta myös räsymatto ja sovituskoppi ovat upeita.

    • Satu Rämö

      Paperipussien kanssa kävi mielessä, että onkohan vähän liikaa painaa niihin oma naamansa. Mutta toisaalta – why not 😀 Täällä kaikki tuntee kaikki joka tapauksessa. Ja kiva tehdä businesta omalla naamalla, se tuo kivasti henkilökohtaisuutta ostokokemukseenkin.

  • Anonyymi

    Onnea uudelle liikkeelle! Upeat lamput, niitä en tunnistanut. ja nyt jalat kattoon 🙂

    Mervi

  • Anonyymi

    Oivaa, sisustuksessa on tosi paljon kiinnostavia ja toimivan näköisiä juttuja, sopivan suomihenkisesti. Kiinnostaisi tietää, itsekö suunnittelitte ja ideoitte?
    Mirja

    • Satu Rämö

      Itse tehtiin!

      Jos oltaisiin ostettu joltain islantilaiselta interior design -firmasta putiikki olisi näyttänyt ihan samalta kuin kaikki muutkin vastaavat designmyymälät täällä. Ja onhan se myös rahakysymys tietysti…

      Onneksi Piia ja Maarit ovat ihan hakoja visuaalisissa jutuissa – mä kun en tajua sisustamisesta mitään. Toteutan, jos vain tiedän mitä pitää tehdä 😀

      Ja frendit & perheenjäsenet ovat auttaneet älyttömästi. Maaritin isä veisti meille suomalaisesta puusta nuo hienot puukoukut ja rakensi laukkutelineet, putkimiesosastolta ostettiin matsku rekkejä varten ja suostuteltiin kaverin puoliso työstämään ne meille koottavaan kuntoon. Mun puoliso vanhoine kavereineen takoi alumiinista kynnykset ja pari muuta osaa, Piia (Piialla on muuten kiva blogi: kahden-vaiheilla.blogspot.com) teki verhoilut ja ompelutyöt ja kolusi kirppiksiä. Maaritin isä oli remontoimassa meillä kesällä ja Maaritin puoliso, joka työskentelee lavastajana Reykjavikin kaupunginteatterissa, heilutti työkaluja raksalla koko kesän. Oikeastaan rahaa meni vain materiaaliin, ja sitäkin otettiin kierrätyksestä. Esim. noi rekkien alusten puutrimat on alunperin yhden jo ohjelmistosta poistuneen näytelmän lavasteita.

      Näillä eväillä siitä tuli aika hieno eikä tullut maksamaan ihan järkyttäviä summia.

  • Lähiömutsi

    No nyt on komiaa! Vau! Kaunista, tyylikästä ja silti kotoisaa. Oot sä sitten tehokas nainen, morjens! Kuten tietty muutkin putiikin naiset. Hurjasti onnea ja menestystä! Nyt vähän lepoa ennen seuraavaa rutistusta.

  • amma

    Ihan järisyttävän upea kauppa! Vau!!
    Kyllä tollasella määrällä saakin jo nostaa pikkasen Proseccoa, se on jopa suotavaa!
    (Oho, laittaisinko vielä vähän huutomerkkejä? No vähän. !! ja !!!!)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *