Lisää Suomea Islantiin: ensimmäisen päivän tunnelmia

Wo-hoo! Valmista tuli! En voi uskoa!! Islantiin kipattiin isolla kauhalla lisää Suomea, kun saimme toisen FINNSKA BÚDIN -kauppamme auki perjantaina 14.8. kello 10.

Piia, Maarit, Satu ja kassakone.

Yhtään liioittelematta on sanottava, että työtä on tehty helvetillinen määrä viime joulusta alkaen. Ensin tehtiin raffit budjetit ja hahmotelmat. Niitä seurasivat yksityiskohtaisemmat excelit ja kirjalliset suunnitelmat. Rahoitusneuvottelut, remonttiaikataulun suunnittelu ja valikoimapäätökset. Sitten tilaukset, vuokrasopimuksen allekirjoittaminen, työvoiman etsiminen ja kassasysteemien kilpailutus. Sen jälkeen se itse suuri rutistus eli remontti, johon tämä möhömaha ei päässyt osallistumaan ihan täysillä ja sehän harmitti. Yritin sitten paikkailla muilla osa-alueilla. Muutamat ihanat sukulaiset, ystävät ja perheenjäsenet uurastivat remonttileirillämme sitten senkin edestä koko kesän tehden asioita, joita me itse emme osanneet, ehtineet tai pystyneet suorittamaan. (FYI: Neljä viikkoa sitten tilanne oli tämä.)

Maarit.
Satu.
Piia ja ihana luottotyöntekijämme Jóna.

Kyllä me kutakuinkin tiesimme, mihin lähdimme. Kyse ei olisi mistään pikkuremontista ja sisustushifistelystä. Tiesimme, että hommaa on edessä paljon, seinien repimisestä lattian rakentamiseen. Siihen näkyvään lopputulokseen eli sisustamiseen, somistamiseen ja hyllyttämiseen liikenisi hyvällä tsägällä muutama päivä. Ja niinhän siinä kävikin.

Ainahan se silti tulee yllätyksenä, että sitä hommaa onkin sitten ihan helvetisti. Rakennusjätettä syntyy, lasiseppä naarmuttaa pöytälevyn ja ruuveja pitää ostaa miljardi enemmän kuin mitä aluksi suunniteltiin. Täällä Islannissa on tottunut myös siihen, että asioita tehdessä tulee joka ikinen kerta eteen se hetki, jolloin on jo melkein varma, että tätä hommaa ei saada ikinä valmiiksi. Täkäläisten aikataulut eivät todellakaan pidä kuten suomalaisten ja sunnitelmat ovat ärsyttävän suurpiirteisiä, jos niitä ylipäätään edes on.

Kauppakeskuksen kerrosta on remontitu kesästä asti, ja sen piti olla täysin valmis elokuun puolivälissä. No eihän se tietenkään ollut – ei edes siitä meidän kauppamme alueelta. Yksi meistä tytöistä (mutta en paljasta, kuka) uhkasi käydä kakalla rakennusurakkaa valvovan projektipäällikön toimistolla, jos ostoskesuksen remontti ei ala valmistua. Suomalaisnaisten kanssa ei todellakaan kannata alkaa selitellä… Tirsk.

Taisi hajupommilla uhkaaminen auttaa, koska lopulta kaikki valmistui kuin valmistuikin. Kauppakeskuksessa urakoineet rakennusliikkeet saivat raahattua rakennustelineensä kauppamme edustalta seuraavaan kohteeseen puolitoista päivää ennen avajaisia.

Avajaispäivänä me tytöt tapasimme viiden tunnin yöunien jälkeen valmiin myymälän ulkopuolella. Tuntui epätodelliselta rullata verkkoportti ylös ja kävellä sisään tilaan, jossa ei enää pyörinyt muttereita lattialla, haissut maali, leijunut puupöly ja kuulunut sahan kirskuva ääni. Olimme pukeutuneet puhtaisiin vaatteisiin eikä enää voinut piereskellä kovin äänekkäästi. Toivoimmehan hartaasti, että tilaan tulisi lisäksemme tänään myös muita ihmisiä.

Meidän upeat, itse tehdyt vaaterekit!

Ja kyllähän heitä tuli. Kauppa aukesi kello kymmenen. Ensimmäinen Marimekon villapusero myytiin ennen yhtätoista. Sitten muutama saapaspari ja siitä se lähti. Asentamani kassajärjestelmä toimi ja printteri sylki kuittia menemättä jumiin. Kävin ostamassa kauppakeskuksen viinakaupasta jääkaappikylmää Proseccoa ja Tigerin krääsäkaupasta meille lasit. Raskaana tai ei, mutta ei sitä nyt joka päivä avata kauppaketjua. Ei ainakaan ilman kuplivaa.

Paksumahan annos vasemmalla.

Marimekko laittoi kukkalähetin kautta nätin puskan kaupan ensimmäisenä aukiolopäivänä. Mainokset, käyntikortit, kauppakassit ja kyltit suunnitellut AD:mme kävi tuomassa kukkia, samoin se projektipäällikkö, joka sai pitkin loppukesää kuunnella myöhästymisiin kyllästyneiden suomalaisnaisten uhkailuja.

Nyt on todella hyvä, mutta todella väsynyt olo. Seuraavat pari päivää nukun kyljelläni, käyn uimassa, syön ja toivon että se bebe pysyisi nahan toisella puolella vielä kolmisen viikkoa. Haluaisin nimittäin hieman omaa aikaa.

Näkyykö muuten kuvissa yhtäkään suomalaista design-tuotetta, jota ette tunnista?

(Kuvat: Björgvin Hilmarsson, paitsi kuvat 2, 8 ja 9)

Aiheet

Näitä luetaan

Satu Rämö

Contact / Yhteystiedot

Tietosuojaseloste

2024 © Satu Rämö