Raskausviikko 31
 |
| Ota toki äiti toinenkin hodari. |
Lapsi viihdyttää koko viikon jutuillaan. Ruokapöydssä hän vahtii, että syön varmasti kahden edestä. Iltaisin hän ottaa isästään mallia ja haluaa osallistua äidin jalkojen ja hartioiden hierontaan. Lapsi poimii lattialle tiputtamani tavarat, pistää itse kengät jalkaan ja ripustaa takkinsa naulaan ilman huomauttamista. Jäätelökioskilla hän kehottaa mutsiaan ottamaan tötteröön kaksi palloa – pikkuvauva tarvitsee oman jäätelön.
Menossa raskausviikko 31 ja juuri nytkin viiden ja puolen vuoden ikäero tuntuu ihan parhaalta mahdolliselta.
Täältä löydät aikaisemmat raskausviikkopostaukset:
Raskausviikko 1
Raskausviikko 2
Raskausviikko 3
Raskausviikko 4
Raskausviikko 5
Raskausviikko 6
Raskausviikko 7
Raskausviikko 8
Raskausviikko 9
Raskausviikko 10
Raskausviikko 11
Raskausviikko 12
Raskausviikko 13
Raskausviikko 14
Raskausviikko 15
Raskausviikko 16
Raskausviikko 17
Raskausviikko 18
Raskausviikko 19
Raskausviikko 20
Raskausviikko 21
Raskausviikko 22
Raskausviikko 23
10 Comments
Elisa Peltola
Vahanko liikkis! Maailman paras isosisko sielta tuloillaan.
Satu Rämö
Joo, siltä vähän vaikuttaa 🙂
Sari
Tuossa iässä sitä vauvaa osaa jo odottaa ihan eri tavalla ja kun saa olla mukana odotuksessa, on vauvan kotiin tulokin sitten ehkä hieman helpompaa. Tietysti tuossa iässä osaa olla myös jo kunnolla mustasukkainenkin, mutta sekin kuuluu asiaan. Ei ole helppoa menettää asemaansa toiselle. Toivottavasti kaikki muistavat myös häntä, kun tulevat vauvaa katsomaan. Ei tunnu sitten niin pahalta se isosiskoksi tuleminen. Vaikka kivaa se on! Itsekin olen isosisko, tosin vain kolme vuotta vanhempi. Mutta muistan kun vauva tuotiin kotiin ja tulin itse mamman luota ensimmäistä kertaa häntä katsomaan. Oli se jännää!
Satu Rämö
Onkin tosi jännää nähdä, kehittyykö tästä mustasukkaisuusdraamaa ja jos niin minkälaista. Sen näkee sitten…
Kultu
Meillä odotetaan kolmatta ja esikoinen on vauvan syntyessä vajaa 6 vuotta, keskimmäinen aika tarkkaan 3. Ja tuo tuleva vajaan 6v ikäero on ihan loistava. Tänään olen kuullut mm seuraavat lausahdukset. Äiti, petasin sängyn ihan ite! Minun opettelen näitä juttuja, kun sinulla on se vauva mahassa (leipää voidellessaan). Olen kyllä viime aikoina kannustanut omatoimisuuteen, ja ihanaa kun oppi menee perille 😉
Satu Rämö
Joo, tämä ikäero tuntuu ainakin tässä vaiheessa aivan mahtavalta. Kiinnostavaa nähdä, miten tämä suhtautuminen tästä kehittyy. Vaatinee ihan oman postauksen 🙂
Jenni
Kyllä ! Vaatii oman postauksensa ! Itse olen aina halunnut kaksi lasta, noh, sitten esikoisen kanssa kaikki meni niin kuin meni, ja melkein olen jo luopunut haaveesta saada toinen lapsi kun esikoinen täytti jo 3, kun olen pohtinut että onko niistä samalla tavalla enää toisilleen seuraa, jos ikäero venyy suureksi. Kesälomalla kaiholla katselin kuitenkin serkkujen yhteisleikkejä miettien että olisihan se leikkikaveri kiva…eli innolla odotan jo postauksia tuosta ikäeron sopivuudesta.
Anonyymi
Meillä lapset tuolla samalla ikäerolla ja lapsillakin jo ikää jonkin verran (ja esikoinen myös tyttö), joten ainakin omasta kokemuksestani voin sanoa, että toimii! Tosin pakko myöntää, että hieman tökki vauvarumban uudelleen aloittaminen juuri kun toinen oli alkanut "itsenäistyä", mutta kyllähän siitäkin selvittiin. Ei sisarkateutta, mustasukkaisuutta eikä itkupotkuraivareita, mutta ainakin meillä äidin ja vauvan paapominen loppui alkuinnostuksen jälkeen, ja kehiin "palasi" se normi lähes-kuusi-vuotias, jonka prioriteetit pyöri oman navan ympärillä. Ja nyt naurattaa ne(kin) hetket, kun sylissäsi on todellinen hajuhaitta-paukkupommi, mutta vaipanvaihtoon et voi juuri nyt lähteä, koska parhaillaan katsot kotiteatterin kauan harjoiteltua (koko päivä) ja puvustettua (vaatekaappi käännettynä lattialle) ensi-iltaa "Prinsessan retki lohikäärmemaahan" (tmv) ja olette vauvan kanssa ainoat kutsuvieraat katsomossa… Eikä nenään sopivia pyykkipoikiakaan sattunut taskuun :).
Satu Rämö
Saan kylmiä väreitä jo pelkstään sen vauvavuoden ajattelemisesta… Luulen että selviän siitä parhaiten menemällä päivä kerrallaan -asenteella.
Kisu
Toisella kerralla sen onneksi tajuaa paremmin, kuinka lyhyt se vauvavuosi tai pikkuvauva-aika oikeasti on. Ekan kohdalla sitä humpsahti omaan kuolaansa niin täysin, että aika pysähtyi. Toisen vauvan kohdalla ainakin se isosisarus pitää äitin kiinni arjen rutiineissa. Tsemppiä joka tapauksessa! Ei se silti nautinnollista ollut… Mutta helpompaa.