Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Pitäisikö kirjoittaa kirja vai käydä tulivuoressa?

Edessä on päätöksentekotilanne, johon pyytäisin teiltä hieman apua. Nyt pitäisi nimittäin valita, laskeudunko tulivuoren sisään vai ryhdynkö lastenkirjailijaksi. Tätä hullua projektia sponsoroi Novelle Elämän janoon -kampanjallaan, jossa toteutetaan omia haaveita. Novelle kysyi, haluaisinko lähteä mukaan tekemään jotain hauskaa. No miksipä ei.

                                                                                           Yhteistyössä Suomen Blogimedia ja Novelle.
Maailmassa on karkeasti ottaen kahdenlaisia ihmisiä: pitkäjänteisiä puurtajia, joilla riittää kärsivällisyys pitkäkestoisiin projekteihin. Heistä tulee tutkijoita, he kirjoittavat väitöskirjan, löytävät uusia planeettoja, pystyvät virkkaamaan kokonaisen torkkupeiton ja harrastavat keräilyä ja tuunausta.
Sitten on niitä nopeita innostujia, jotka innostuvat nollasta sataan uudesta asiasta, suorittavat ja ovat tyytyväisiä, kun homma on saatu päätökseen. Innostuja ei ehdi edes kunnolla matustella saavutuksillaan, kun hän jo ryntää toteuttamaan uutta hienoa ideaa. Yleensä nämä tyypit eivät ole parhaimmillaan strategian kehittämistyössä, tietosanakirjojen kokoamiessa tai arkistoinnissa.
Ei varmaan yllätä, että kuulun enemmän jälkimmäiseen ryhmään. Innostun ideasta, jos siitä saa heti
ensimmäisten sekuntien aikana sähköisen olon. Sen nimittäin vaan tietää, jos
ideassa on voimaa jalostua hyväksi lopputulokseksi. Huomaan sen kehossani. Kihelmöivä
ennakkoaavistus alkaa selästä. Sieltä se leviää nopeasti koko kroppaan. Kyse on
oikeastaan samanlaisesta tunteesta kuin hyvin alkaneissa treeneissä: tätä ei saa
nyt lopettaa kesken. (Vaan tehdään tunti täysillä, sitten mennään saunaan ja kaljalle.)
Innostun äkkiä,
mutta innostuksellani on myös tapana lässähtää nopeasti. Toimin nimittäin näin:
Heti ensifiiliksen iskettyä avaan Excelin ja teen meno- ja tuloennusteet. Sen
jälkeen päätän, onko uudessa ideassa edes hituloinen järkeä. Jos näyttää
vihreää, annan itselleni luvan innostua lisää ja toteuttaa ja saada sen pian valmiiksi. (Nopea toteutus on tärkeää, jotta ehtii aloittaa taas sen seuraavan idean toteuttamisen.) Jos idea tuntuu
toivottomalta, nukun pari yötä ja palaan asian äärelle sen jälkeen. 
Pahinta,
mitä kaltaiseni innostuja voi ennakkoaavistuksille tehdä, on jättää ne ilmaan roikkumaan löysiksi
naruiksi. ”Olisikohan sittenkin silloin kerran pitänyt” -jaarittelu on pahasta.
Joko se ovi avataan tai se suljetaan mutta siihen ei jäädä vatuloimaan. En
viihdy epävarmoissa välitiloissa, koska niissä ei minun mielestäni tapahdu mitäään.
Sellaisista
sormenpäissä asti kihelmöivistä ensifiiliksistä on saanut alkunsa monta kivaa
asiaa. Kun näin ensimmäistä kertaa puolisoni (ja hän oli ehtinyt avata suunsa
osoittaakseen ettei ole pelkästään komea), tiesin, että tässä se on. (Onneksi mieheni on pitkäjänteisempi ja harkitsevampi, muutoin liitostamme tuskin tulisi mitään.) Samalla tavalla alkunsa saivat kauppa (onni on kollegat, joilla on pidempi pinna),
kirjat (erityisen tärkeää on hyvä kustannuspäällikkö, joka piiskaa deadlinellä ja kehottaa parantamaan) ja mieleenpainuneimmat matkat (rajat laittaa raha). 
Toki teen arjessa
jatkuvasti myös asioita, jotka nyt vaan on pakko hoitaa. Epäilen ihmistä joko
valehtelijaksi tai maaniseksi, jos hän väittää leijuvansa koko ajan. Elämään
mahtuu myös asioita, joille ei voi mitään. Sekä superyllätyksiä että karmeita
pettymyksiä. Eikä niissä tilanteissa kysellä, haluaisitko ja jaksaisitko ja
onko sulla asennetta tähän. Kaikkea ei voi itse päättää. Mutta siihen mihin voi
vaikuttaa, siihen kannattaa vaikuttaa ja siihen haluan heti vaikuttaa.
Yksi tämänhetkisistä
työintoiluistani liittyy kirjan kirjoittamiseen. Sain tänä keväänä WSOY:n
kirjallisuussäätiöltä muutaman tontun apurahan seuraavan läpyskän
kirjoittamista varten – ja olen siitä aivan pähkinöinä!!! Aion kirjoittaa
viihdettä aikuisille.  (Lupaan palata
aiheeseen  – minun on i-han pak-ko.) 
Romaania ei kuukaudessa kirjoiteta, mutta lapseni sai idean. Hän nimittäin sai päähänsä, että minun pitäisi kirjoittaa ja mielellään myös piirtää oma
kirja hänelle. Aihekin on neidillä jo valmiina. Hän  haluaisi lukea kirjan siitä, kuinka tuleva
pikkuvauva meni äidin mahaan. Tämän voisi toteuttaa muutamassa viikossa.
Pätkä osui
heitollaan yllättävän lähelle. You know: viihdettä aikuisille, biologian alkeet
lapsille. Sama sisältö, eri esitystapa. Innostuin! Tämä kirja on nyt toinen vaihtoehto tässä haastekampanjassa.
Kaikissa päätöstilanteissa
pitää olla vähintään kaksi vaihtoehtoa, niin on nytkin. Rakastan kirjoja ja
tarinointia. Tykkään kirjoittamisen lisäksi myös vaelluskengistä,
vuoristovaelluksista ja tuulesta laavapellolla, eli lähtisin ihan mielelläni
päiväksi päiväretkelle islantilaisen tulivuoren sisään hiljentymään. Koska:
miksipä ei?
Tähän pyytäisin nyt teidän apuanne. Kumpaan lähtisin: tulivuoren sisään vai
lastenkirjailijaksi? 
Te päätätte ja
minä toteutan. Jos valitsette kirjan, lupaan laittaa sen jakoon tänne blogiin.
Tulivuorta en voi tänne tuoda, mutta jos valitsette sen, niin laitan niin kauniita
kuvia kuin mitä pimeässä magmasäiliössä nyt pystyy ottamaan.
Novellen ”eämänohje” (piirustus oma, erään viime aikoina käydyn keskustelun inspiroimana).
Toiveita voi
esittää juhannusaattoon eli 19.6. asti.
Muista seikkailijoista ja haasteista löytyy jutunjuurta Novellen uusilta nettisivuilta

48 Comments

  • Anonyymi

    Hei!
    Ihan ohi aiheen, mutta lapsoseni on menossa ensimmäistä kertaa ilman perhettä ulkomaanmatkalle, eli on pakko vähän kysäistä. Pärjääkö Islannissa elokuun alussa kesämakuupussilla? Tarviiko t-paitoja pakata mukaan? Pitäisikö olla paksumpi takki kuin sadetakki? Voi, voi..äiti on ihan huolissaan… Ja voisitko vielä linkata sen Islannin matkailusivuston, olen hukannut sen 🙁
    Kiitos mainiosta blogista ja mahdollisista vastauksista!
    Katrin

  • Anonyymi

    No daa – kirja tottakai!

    Sitäpaitsi olen itsekin pohtinut lastenkirjan kirjoittamista. Olisi hauska nähdä, miten se oikeasti tehdään 🙂 Siis ihan käytännönohjeita sellaiselle, jolla ei ole aikaisempaa kokemusta tai kontakteja.

    -Niina

    • Satu Rämö

      Tuohan on kiinnostava pointti, että mukaan laittaisi myös ohjeita.
      Tästä lapselle tehtävästä kirjasta on tosiaan tulossa (jos siis se nyt saa enemmän ääniä kuin tulivuori) ihan käsintehty omakustanneyksittäiskappale. Mutta kirja kuin kirja, hauska tarina ja hassuja kuvia.

      Tai mistä sitä tietää jos joku HarperCollins haluaa vaikka ostaa sen oikeudet ja tarjoaa miljoonan. Hehe.

  • Anonyymi

    Kirjasta on iloa muillekin. Pääseehän sinne tulivuoreen kirjan kirjoitettuakin, vai? 🙂

  • Anonyymi

    Kirja, mutta ei ainoastaan biologian näkökulmasta. Itsellä tilanne päällä, yritetään valmistaa hieman alle 4-vuotiasta vauvan tuloon. Ongelmana noiden "meille tulee vauva"-kirjojen kanssa on se järjetön angsti mitä niistä tulee läpi. Yleensä viesti on se, että vauva karjuu & kakkaa koko ajan sekä vie kaiken äidin huomion, ja isommat lapset ovat (ja saavat olla) vihaisia vauvan tulosta, pahimmassa tapauksessa kirjassa mainitaan jopa vauvan palauttaminen. Mä olen joutunut sensuroida niin monta kirjaa jo (ja jättää yhtä monta kirjastoon), koska en halunnut tartuttaa lapseen ajatusta siitä, että vauvan tulo on tosi ärsyttävä juttu. Lapsi kun on perinpohjin innoissaan, mutta tietenkin H-hetken lähestyessä epävarmuus kasvaa, itse kullakin. Eli toivoisin kirjaa, jossa kerrotaan myös lapsen kannalta, miksi sisarus on hyvä & kiva asia. -Sara-

    • Satu Rämö

      Osuit niin naulan kantaan! Olen miettinyt ihan samaa, kun olen selannut noita minusta tulee isosisko/-veli kirjoja – perhekoon kasvaminen vaikuttaa lapsen näkökulmasta aika rankalta muutokselta niissä. En kuitenkaan usko asian olevan ihan näin…

  • Anonyymi

    Jos sinne tulivuoreen pitää mennä heti niin pitäis miettiä voiko sen tehdä raskaana ollessaan. Muuten sitten miettisin, että miten usein tarjoutuu mahdollisuuksia päästä tulivuoreen – jos sellaisesta kerran haaveilet. Kustantajakontaktit sulla taitaa jo olla.

    • Satu Rämö

      Joo!
      Nyt alkoi kiinnostaa, miten purkautuva laava reagoi vissyyn 😀 Mutta tuo tulivuori, jonka sisään voi mennä, ei ole enää aktiivinen joten purkautumisen vaaraa ei ole.

  • Merja

    Näin nopeasti tuli mieleeni sellainen tuplakirja tai siis kääntökirja.
    Toisella puolella olisi lapsille tarkoitettu versio ja sillä toisella aikuisille sopiva.
    Tuli saman tien mieleen, että mitäs kun utelias napero saa sen käsiinsä ja kurkka aikuisten puolelle?
    Pointti taitaankin olla miten saada siitä "vaaraton", mutta kiinnostava.

    Jollei tulivuoreen menemistä voi lykätä tuonnemmas, kirjoittaisin kirjan.

    • Satu Rämö

      Romskun kirjoittamiseen menee ainakin vuosi, mä luulen että Novelle ei jaksa niin odottaa 😀 Mieluummin pidän nämä erillisinä 🙂

      Ja sen tulivuoren uskoisin pysyvän kyllä siellä; sen ei pitäisi possahtaa ilmaan kun ei ole kuitenkaan enää aktiivinen tulivuori.

    • Satu Rämö

      No kiitos! Tästä lastenkirjasta on kuitenkin tulossa ihan sellainen käsin tehty omakustanne – mutta kuka tietää, ehkä se joskus laajenee ihan oikeaksi kirjaksi. 🙂

  • Anonyymi

    Ensinnäkin: ihan huippuihana kirjoitus! Ja inspiroiva: tiivisti lukeva mutta harvoin kommentoivakin innostui vastaaman. Mutta sitten itse asiaan joka onkin osastoa ääh, kamalan vaikeaa – voiko valita molemmat? Sanoisin kuitenkin, että se tulivuori. Isommat elämykset ja luonto!!

    Ja vielä loppuun hassu kysymys: mitä kieltä puhut miehesi kanssa ja mikä teillä on kotikielenä?

    • Satu Rämö

      Kiitos kivasta kommentista! Me puhutaan miehen kanssa islantia ja kotikielinä on suomi ja islanti. Mies ei puhu islantia, mä puhun melko hyvin ja lapsi puhuu sujuvasti molempia. Mun hommaksi jää pitää huoli siitä, että suomen kielen taito säilyy.

    • Anonyymi

      Kirjoita lisää kaksikielisyydestä, joohan?

      Ja tietty ensin teet sen kirjan ja olomuodon normalisoiduttua lähdet seikkailemaan tulivuorelle kirja plakkarissa.

    • Anonyymi

      Kiitos! Minua myös kiinnostaa tämä tematiikka, ihan arjen sujuvuuden ja toisaalta "ylevien kasvatuksellisten periaatteiden" kannalta, siksipä sitä kysyinkin. Ja olis mielenkiintoista lukea lisää, Sadulla kun tuntuu olevan tolkun ajatuksia. Hyvää juhannusta! 🙂

  • Merja

    Suomalaisesta miehestä saattaisi sanoa, ettei puhu suomea, kun ei juurikaan puhu, mut mites toi teidän juttu kotikielestä. Miehen kanssa islantia…Mies ei puhu islantia… siis mitä?

    • Satu Rämö

      Fak, ajatusbugi multa. Mies siis ei puhu suomea, lapsi puhuu molempia yhtä hyvin ja mulla suomi luonnollisesti äidinkielenä paljon vahvempi kuin islanti 🙂

  • Merja

    Seikkailuhenkisenä kannatan tulivuorta, varsinkin jos sinne voi mennä myös raskaana. Mutta eihän se kirjakaan huono vaihtoehto ole.. Äänestän silti vähemmistönä tulivuorta 🙂

  • Anonyymi

    Jos olisin tilallasi valitsisin tulivuoren. Näin lukijavinkkelistä peukutan kirjaa, koska siitä pääsisin lukemalla osalliseksi 😀

  • PirjoSusanna

    Kirja tuntuisi äkkiseltään hyvälle ajatukselle. Mutta itsekin kirjaa ja lehteä kirjoittaneena Tiedän, ettei mikään kirja/teos synny "paineen alla" ja käskystä. Luovuus vaatii lepoa ja aivojen latausta. Siksi menisin ensin sinne pimeään monttuun ja luontoon hakemaan elämyksiä ja sitten ehkä kirjoittaminenkin onnistuisi jouhevaammin 🙂 Onnekas olet kuitenkin, kun on näin hienoa tarjolla!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *