Eräs ihana Islanti-viikko

Nyt eivät tahdo sanat venyä kuvailemaan kulunutta työviikkoa. Aktiivimatkailijoiden lomaviikko Pohjois-Islantiin oli täyttä riemua, myös näin työntekijän näkökulmasta. Hevoset tölttäsivät, hiekka pöllysi ja säät suosivat: joka ikinen päivä paistoi aurinko. Koirat paneskelivat kesästä riemastuneena tallin pihamaalla ja karitsat kasvoivat silmissä.

Hänen majesteettinsa katsoi asiakseen anastaa villapaitani päiväunipaikaksi. En tohtinut häiritä. 

Viikon aikana syntyi yksi issikkavarsa ja parit onnekkaat pääsivät katsomaan sitä muutaman metrin lähietäisyydeltä. Kaikilla ruskettui naama ja ainakin omat korvanlehteni paloivat. Juhlittiin yksiä 40-vuotissynttäreitä, syötiin aivan sairaasti kakkuja, väijyttiin Tinderissä lähistöllä asuvia islantilaisia miehiä ja käytiin joka päivä uimassa. Koimme ensimmäisen vesisateen paluumatkalla, noin 30 kilometriä ennen lentokenttää. Voi onnea. Ainut huonompi tuuri kävi valaiden kanssa: tällä viikolla eivät pirulaiset suostuneet näyttäytymään meille, vaikka merenpinta oli peilityyni ja useampikin ratsastusreissu kulki rannikkoa pitkin. Mutta muuten oli täydellistä, jälleen kerran! Kuvat kertokoot enemmän.

Takana tunti ylämäkinousua, edessä pohjoinen Atlantti ja Islannin suurin vuono Eyjafjördur.
Taukopaikka huipulla.
Minä, minä, minä! Valitse minut!
Viiden tunnin ratsastusvaelluksen jälkeen: kakkkuja, kakkuja, kakkuja ja tietysti skyriäkin.
Kesä.
Vedimme ylle mätsäävät asut.
Kokki leipoi taivaallisen suklaakakun, kun kuuli, että yksi ryhmästämme täytti vuosia.
Kyytiä odotellessa.

Näitä kuvia katsellessa ei voi kuin todeta, että onneksi tänä vuonna on edessä vielä yksi reissu, elokuun lopussa. Ensi vuoden matkatkin ovat jo suunnittelussa ja tulevat myyntiin loppuvuodesta. Parin vaellusratsastuspainotteisen matkan lisäksi olen kaavaillut islantilaista maaseutulomaa, johon voisivat osallistua myös he, joille ratsastaminen ei ole reissun keskeisin sisältö.

Myvatnin kuumien lähteiden alueella höyryää ja porisee vuoden jokaisena päivänä.

Reissun konsepti olisi muutoin sama: viisi päivää mutkatonta lomailua samalla maatilalla, kaukana turistibussiruuhkasta. Maukasta islantilaista kotiruokaa, vaatimaton maatilamajoitus ja mahdollisuus kurkistaa aitoon islantilaiseen maatilan elämään. Eläinten rapsuttelua, pari tunnin tai kahden mittaista ratsastuslenkkiä rauhallisesti kävellen, pari vuoristovaellusta, tutustumista vesiputouksiin, kuumiin lähteisiin, tulivuoriin ja islantilaisiin uimaloihin, valassafari Atlanttilla ja kenties loman lopuksi pari hotelliyötä Reykjavíkissa… Mitenköhän on, löytyisiköhän tällaiselle reissuvaihtoehdolle kiinnostusta?

Aiheet

Näitä luetaan

Satu Rämö

Contact / Yhteystiedot

Tietosuojaseloste

2024 © Satu Rämö