Suomalaiset pelastettiin Vatnajökullilta

Kerronpa nyt ihan aluksi, että ne kaksi Vatnajökullilta perjantaina pelastettua suomalaisturistia emme olleet me. Epäilitte kuitenkin. Iltasanomienkin uutisoima tapahtuma on nimitetty noussut isoksi uutisaiheeksi myös täällä Islannissa.

Jäätikkö hyvällä ilmalla. (Kuva: Björgvin Hilmarsson)
Kolme suomalaista retkeilijää lähtivät viikon alussa hiihtämään Vatnajökullin jäätikölle. Yksi heistä sairastui reissun alkumetreillä, ja pelastustiimi haki hänet pois. Tälle viikolle oli ennustettu todella kovia lumimyrskyjä ja siksi näitä kahta muutakin kehotettiin jättämmään reissu kesken ja kääntymään takaisin. Matkailijat vakuuttivat kuitenkin pärjäävänsä. Kun kuuntelimme tätä uutista torstaina radiosta, mies totesi, että menee muutama tunti, korkeintaan päivä, ja pelastustiimi hälytetään uudestaan tehtävään.

Niinhän siinä sitten kävi. Suomalaiset jouduttiin hakemaan jäätiköltä perjantaina kymmenen jeepin, kolme moottorikelkan ja noin 70 vuoristopelastustiimiläisen voimin. Myrsky oli tuhonnut matkailijoiden teltan ja osan matkatavaroista. Islannissa huono sää tai lumimyrsky ei tarkoita sitä, että sukat kastuvat tai tulee vähän kylmä.

Tyypit olivat tietysti pahoillaan aiheuttamastaan harmista ja siitä, etteivät totelleet paikallisten asiantuntijoiden neuvoja. Paikallisten uutisten mukaan he maksoivat pelastustiimille saamastaan avusta ja yrittävät kuulemma myöhemmin saada korvaukset omalta vakuutusyhtiöltään. Itse epäilen vakuutusyhtiön halukkuutta maksaa – varsinkin, kun retkeilijöitä oli etukäteen varoitettu huonosta säästä ja kehotettu keskeyttämään matka.

Matkailijoiden pelastus jäätiköltä on noussut Islannissa viikonlopun pääpuheenaiheeksi ja ihan syystä. Ei siksi, että he olivat suomalaisia, vaan siksi, että islantilaisilla alkaa loppua kärsivällisyys piittaamattomien matkailijoiden pelastamiseen.

Islanti on harvaan asuttu maa, jossa luonto välillä koettelee. Maalla ei ole varaa ylläpitää julkisin varoin koko maan kattavaa pelastusorganisaatiota, ja siksi Islannissa pelastustoimi on järjestetty vapaaehtoisvoimin.
Islannilla ole edes armeijaa. Luonnonkatastrofien ja onnettomuuksien uhrien auttamiseen osallistuvat siis pääosin vapaaehtoiset.
Jäätikkö huonolla ilmalla. (Kuva: Visir.is, 7.3.2015)
Kun jossain päin Islantia sattuu onnettomuus ja apua tarvitaan, hätäkeskus lähettää tekstiviestillä tiedon lähimmälle pelastustiimille. Tiimin jäsenet kokoontuvat päämajallaan, jakavat tehtävät ja ryhtyvät töihin.

Pelastuspartiot auttavat tulivuorenpurkauksen sattuessa tiesulkujen pystyttämisessä, evakuoinneissa ja väliaikaisten majoitustilojen järjestämisessä. Kun jäätikön sulamisvedet ryöppyävät kohti merta, pelastuspartiot auttavat asuinalueiden tyhjentämisessä ja liikenteen ohjaamisessa.

Jos maan keskiosien asumattomaan erämaahan eksyy ihmisiä, alueelle lähetetään pelastuspartio, jos apua tarvitsevat vain saavat puhelinyhteyden 112:een.

Pelastustoiminnan järjestäminen Islannin tyyliin täysin vapaaehtoisvoimin on maailmalla täysin poikkeuksellista. Osallistumista ei motivoi raha, sillä vapaaehtoiset eivät saa välillä aika vaarallisesta työstään lainkaan palkkaa. Tiimien toiminta on tullut tutuksi, koska oma puolisoni on ollut mukana vuorispelastusjoukoissa. Päästäkseen vapaaehtoiseksi on suoritettava ainakin kahden vuoden mittainen rankka harjoittelujakso ja läpäistävä testit. Varusteet maksetaan omasta pussista. Pelastuspartiot hoitavat myös oman rahoituksensa hankkimalla rahalahjoituksia ja myymällä ilotulitteita.

Pelastustiimiläisiä. (Kuva: Björgvin Hilmarsson)
Islannin matkailu on kokenut viime vuosien aikana valtavan buumin. Turismi on noussut joka vuosi jopa viidenneksen edelliseen vuoteen verrattuna. Matkaajamäärien noustessa myös pelastustoimien toimeksiannot ovat lisääntyneet hurjasti – ja he tekevät edelleen työnsä maksutta. Tiimit pelastavat kenen tahansa pulaan joutuneen kansalaisuuteen katsomatta samoilla ehdoilla eli ilman palkkiota. Ongelma tulee siinä, kun luonnossa liikkuvat eivät tottele annettuja ohjeita.
Jos tien reunassa on kyltti, jossa selvästi sanotaan kahdella kielellä, että Tie on suljettu, ei kulkua, sinne lähtee kuitenkin joku sankari seikkailemaan. Ja muutaman tunnin kuluttua hälytetään jeeppisaattue apuun. On tapauksia, joissa vaeltajille on vuoristomajassa sanottu, että tänään ei voi jatkaa vaellusta, koska varusteet näyttävät puutteelllisilta. Tyypit ovat lähteneet, eksyneet sumuun – ja tarvinneet apua pelastustiimeiltä. Sama juttu toistui suomalaisten matkailijoiden kanssa: selkeästi sanottiin, että matkaa ei kannattaisi jatkaa. Meni pari päivää ja jäätikölle lähetettiin 70 tyyppiä apuun.

Islannissa keskustellaankin nyt siitä, pitäisikö maksuttomalle pelastustoiminnalle asettaa uudet rajat. Yksi säännöistä voisi olla se, että jos ei tottele annettuja ohjeita, joutuu maksamaan kaikki pelastuskustannukset itse. Minusta se olisi ihan reilua.

Aiheet

Näitä luetaan

Satu Rämö

Contact / Yhteystiedot

Tietosuojaseloste

2024 © Satu Rämö