Herutin kevään ulos kaapista

Vielä eilen kärvistelin ulkovillatakkiin, kahden metrin mittaiseen villakaulaliinaan ja paksuun pipoon suojautuneena pitkin Reykjavíkin katuja ja yritin myrskytuulessa pitää jalat tukevasti maan pinnalla. Reilu viikko sitten Vatnajökullilta pelastettiin lumimyrskyn armoille jääneitä suomalaisvaeltajia. Myrsky on piessyt Islantia tänä talvena ihan urakalla. Täällä on eletty paskointa talvea vuosikymmeniin: joulun jälkeen on mitattu yli 40 myrskyä.

Meitä vapaapäiväläisiä oli muitakin.

Mutta tänään. Voi että. Islanti yllätti. Aamuvarhaisella oli kummallista astua ulko-ovesta äänettömyyteen. Aamu oli epätavallisen hiljainen, koska ei tuullut lainkaan. Taivas oli sininen ja aurinko paistoi. Koska tätä päivää on odotettu, lähdin töistä haneen (edellisestä kerrasta onkin jo yli vuosi). Sammutin läppärin, pistin kynät penaaliin ja lähdin – minnekäs muuallekaan kuin islantilaisesti uimaan.

Uin kilometrin auringonpaisteessa ja sain rusketusraidat. Istuin vartin kuumassa vesialtaassa kaula pitkänä kohti aurinkoa kuin tulppaanilla. Sain pisamia. Viimeistelin kokemuksen makaamalla viisi minuuttia kuumassa höyrysaunassa.

Siis rusketusraja – tunnissa!

Saunasta ulos selvittyäni istahdin ulos penkille vilvoittelemaan. Kökötin puupenkillä bikineissä vartin. En ajatellut mitään, en sanonut kenellekään mitään. En vilkuillut edes tiukoissa uikkareissa ohi käveleviä metsuriseksuaaleja, koska aurinko paistoi niin kirkkaasti.

Makkarat tarakalla.

Otin pukuhuoneessa peilin edessä parit herutuskuvat, puin päälleni ja ostin uima-altaan pihaan parkkeeratulta snägäriltä täydellisen hodarin. Täytteeksi ketsuppia, sinappia, kuivattua sipulia, tuoretta sipulia ja majoneesia.

Vaikka huomenna tulisikin taas uusi myrsky, en välitä. Se on kevät ny. Mulla on kuvatodisteita.

Aiheet

Näitä luetaan

Satu Rämö

Contact / Yhteystiedot

Tietosuojaseloste

2024 © Satu Rämö