Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Ruokakauppahaaste – Reykjavík

Valokuvasin tänään kauppareissumme ihan tavalliseen ruokakauppaan. Siis en niihin hienoihin ruokamarketteihin, joista saa parhaat hedelmät ja joissa on upeimmat lihatiskit vaan ihan rehelliseen lähikaupaan, josta haetaan jääkaapin täytettä työpaikan ja päiväkodin välissä.

Kotimme liepeillä Reykjavíkin keskustassa on kävelymatkan päässä vain kaksi varteenotettavaa ruokakauppaa, ja ne kuuluvat molemmat Islannin halpisruokakauppaketjuun Bónukseen. Sen tunnuksena on kirkkaankeltaisella taustalla virnuileva vaaleanpunainen possu. Gosh.

Ostoskärryt löytyvät tuulikaapista.

Bónus on edullinen perusruokakauppa. Vähän kuin Lidl mutta ilman olutosastoa.

Islantilaisista ruokakaupoista ei saa olutta, paitsi ykkösolutta.

Hedelmä- ja vihannesosasto on päivästä riippuen joko todella ankea tai keskiverto. Banaaneja on aina myynnissä, samoin omenoita, perunoita ja paria sitrushedelmää. Mangoja, kesäkurpitsaa, munakoisoja tai basilikaa löytyy ehkä. Kotimaisia tomaatteja, kurkkuja ja salaattia saa ympäri vuoden, kiitos Islannin lukuisten kasvihuoneiden.

Hedelmäosasto on haastavin: valikoimaa on vähän ja laatu etenkin kaukaa tuoduissa tuotteissa vaihtelee hurjasti.
Plussaa kotimaisista vihanneksista, joita löytyy näistä tyylikkäistä hyllyistä myös tammikuussa.

Leipäosasto on onneton. Muoviin pakattua paahtoleipää ja ”juustosämpylöitä”. Sille on ihan pätevä syynsä, että leivän ystävät ostavat leivän leipomoista, joita onneksi löytyykin joka kaupunginosasta. Omilta kotikulmiltamme löytyy kymmenen minuutin kävelymatkan päästä näiden kahden ruokakaupan lisäksi pari kioskia, neljä leipomoa ja kolme jäätelöbaaria.

Esillepano, esillepano, esillepano! Tämä mehuhylly ei varsinaisesti houkuttele tekemään heräteostoksia.
Leipähylly on no go. Mieluummin leipomoon.

Maitohyllyn tarjonta taas on erinomainen. On rasvatonta, vähärasvaista ja täysrasvaista maitoa. Löytyy mantelimaitoa, soijamaitoa ja kauramaitoa. Sitten on hapanmaitoa eri mauissa, jukurtteja ja joku 30 eri skyr-laatua lusikoitavina ja juotavina.

Tähän kuvaan mahtui noin neljäsosa maitotuotehyllystä.

Paikalliset erikoisuudet ovat hyvin edustettuina: kuivattu kala, pakastetut lampaanpäät, verimakkara ja pakastekala (tarjolla aina ainakin lohta, koljaa, taimenta ja turskaa) löytyvät aina omilta paikoiltaan.

Tässä islantilaisten ”400 grammaa jauhelihaa”: pakastekalaa.

Karkkihyllystä löytyy lähinnä erilaisia suklaa ja laktritsi -komboja patukkoina, rakeina ja paloina.

Lakritsia ja suklaata kaikissa olomuodoissaan.

Ruoka on Islannissa himpun verran edullisempaa kuin Suomessa, jos loppusumma lasketaan euroissa. Tänään ostin viinirypäleitä, kinkkupaketin, tomaatteja, skyriä, perunoita, säilykelihapullia, kuusi kaakaomaitotetraa, kiivejä, maitoa, hapanmaitoa, mantelimassaa, puoli kiloa kalapullia, melonin, kananmunia ja voipaketin. Ostokset maksoivat noin 30 euroa.

Nuo pakkausjätettä pursuavat ostoskärryt – Bónuksen käytävillä enemmän sääntö kuin poikkeus. 

Koska ruokakauppa kertoo enemmän paikallisesta elämästä kuin yksikään matkailunähtävyys, minua kiinnostaa kovasti nähdä, millaisia lähiruokakauppoja teillä on kotimaissanne? Haastan siis nyt kaikki kertomaan, millainen teidän lähiruokakauppa on? Mitä sieltä saa ja miten paljon ruoka maksaa? Toki saa dokumentoida suomalaisia Alepojakin, mutta enitsen kiinnostavat ulkomailla asuvien lähikaupat. Jos vaan kerkeätte, niin linkittäkää ihmeessä tähän alle omat juttunne. #ruokakauppahaaste

Parin päivän ruokaostokset. Kun kotona joku sairastaa, ensimmäinen arjestaselviämiskeino on turvautua eineksiin.

44 Comments

  • Anonyymi

    Tuttu kauppa tuo Bonus! Reykjavikissa ollessani taisin käydä samaisessa liikkeessä. Matkalla tykkään aina käydä paikallisessa supermarketissa, koska se kertoo arjesta. Sieltä löytyvät yleensä tuliaisetkin, jotain arkista ruokatavaraa.

  • Nelly

    Minäkin tykkään käydä reissuilla ruokakaupoissa! Ihan parasta tutkia leipomishyllyjä ja kuiva-aineita ja tietty nannahyllyjä. 🙂 Thaimaastaki toin tuliaisiksi vaikka mitä juuri ruokakaupoista!

    • Satu Rämö

      Kaukomailta on ihan parhautta tuoda tuliaisina mausteita! Painavat vähän ja niitä harvoin saa samanlaisina täältä kylmästä pohjoisesesta

  • luimupupu

    Marketeissa ja toreilla oppii paljon paikallisten elämästä, niissä pitää aina käydä. Voisinkin yrittää kevään aikana kirjoittaa kaupparaportin Zürichistä kun sinne parin viikon päästä kevääksi lähdemme.

  • Ulrika Rowan

    Ah! Bónus <3 Sieltä käytiin ostamassa iltapalat ja eväät päiväretkille. Tuli ihan kotoisa olo kun puolituntia ennen sulkemisaikaa käytiin ostoksilla ja jonotettiin kassoilla 25 minuuttia :'D

  • Anonyymi

    Ulkomaanmatkojen kestosuosikki"nähtävyys" on ehdottomasti paikallinen lähikauppa! Eritoten kosmetiikka/puhdistusaineosasto… Oma lähikauppani on tällä hetkellä turkulainen Siwa, mutta sen erikoisuudeksi mainittakoon lupsakka henkilökunta, joka on useampaan otteeseen ottanut avaimeni talteen antaakseen sen luonani kyläilevälle ystävälle, lainannut bussiaikatauluja ym.

    • Karina

      Ah Siwa 🙂 Entisen kaupunginosani Siwa oli aivan mahtava. Ne oli saanu sinne jotenkin haalittua ihan älyttömän mukavia opiskelijapoikia töihin, ja yhden ystäväni ala-asteikäisen pojan unelma-ammatti olikin josain vaiheessa Siwan myyjä, kun ne kundit siellä oli niin cool 😀
      Väitän, että tuollaisissa pikkukaupoissa kassahenkilökunnalla on iso merkitys viihtyvyyteen ja siihen, asioidaanko siellä. Siwa kun on aika kallis, niin edullisempaa mulle olis ollu aina käydä muualla, mutta kävin silti siinä Siwassa kun se oli niin mukavaa. Yksi työntekijä siellä, ei opiskelijapoika muuten, piirsi kerran lapsilleni ihanan dinosauruksen kun ei ollut jonoa ja olin sieltä ostanut piirustuspaperia ja tusseja (siwasta saa kaikkea). Kysyi että saako piirtää ja heitti n. 2 minuutissa mielettömän kuvan. Oli ollut entisessä elämässään joku graafikko, mutta sairauden seurauksena kädet vapisivat eikä voinut ammatissaan enää jatkaa. Ihan harmitti kun muutettiin alueelta pois.

  • Maarit Johanna

    Bonus oli harvinaista herkkua Akureyrissa. Kaupunki täynnä korkeuseroja eikä mulla ollut autoa tai pyörää. Molempiin Bonuksiin olis pitänyt kävellä alamäkeen joten takasin sitte ylämäkeen kauppakassien kanssa. 😀 Tunnustan että kävin tosi usein läheisessä järkyttävän kalliissa Samkaupissa tai vähän edullisemmassa Netossa, jossa kävin aina hamstraamassa Léttlopia monessa erivärissä. <3

    • Satu Rämö

      Lanka on muuten täällä pirun halpaa!
      Samasta syystä mäkin käyn bonuksessa enkä esim. Hagkaupissa, Vidirissä tai Melabudinissa, joissa on paljon parempi valikoima. Ovat vaan liian kaukana kotoa autottomalle…

  • Anonyymi

    Itävallassa käyn lähikaupassa, tirolissa sellainen on useimmiten MPreis-ketjuun kuuluva. Näitä on kaupungissa monta ja useimmiten ne ovat melko pieniä. Omassa lähikaupassani on myös lihatiski josta saa leikkeleitä, juustotiski sekä sisäänrakennettu leipomo-osasto, josta voi hakea makeat leivonnaiset ja leivät. Itävallan tapaan viiinit, kuohuvat ja väkevät löytyvät myös lähikaupasta. Valikoima ei ole kamalan iso, mutta riittävä: minä en tarvitse kamalasti valikoimaa riittää että kaupassa on se yksi-kaksi hyvää tuotetta, joita ostankin.

    Lähikaupassa on huonoja perunoita, joten jos oikein innostun, käyn viikonloppuisin maatilamarkkinoilla hakemassa kasvikset suoraan tuottajilta. Lisäksi haen toisinaan käsittelemätöntä maitoa milkomatista, eli maitoautomaatista, jota paikallinen lehmänomistaja ylläpitää, litrahinta sama kuin kaupassa.

    Toisinaan käyn myös halvempien elintarvikkeiden perässä lidlin tyyppisessä Hofer-nimisessä kaupassa. Autottomana suosin kuitenkin omaa lähikauppaani, josta ostoksia ei tarvitse kantaa pitkää matkaa kotiin. Lisäksi tykkäön oman lähikauppani myyjistä ja tuotteista, myyjät on ystävällisiä ja tuottet tuoreita ja saatavilla. Näin ei ole nimittäin ole kaikissa saman ketjun kaupoissa. Lähikauppa on hyvä ja Suomessa inhoan nykyisin kaikkia automarket-megahalliprismoja.

    -Anna

    • Anonyymi

      Meillä täällä Ala-Itävallassa on Billa ja Spar lähikauppoina (aika kalliita tosin molemmat). Toi on niin totta, mietin kans mikä ero on näillä ja Suomen kaupoilla. Kaupat usein pieniä ja tosi täynnä, lasten kanssa on aikamoista luovimista verrattuna Suomen hehtaarihalleihin. Pieniä mutta silti aina liha-, leikkele- ja leipätiskit, alkoholit, paljon suklaata ja "herkkuja", kauniit vihannes ja hedelmätiskit (no ainakin Billassa…). valikoima tavallaan suppea mutta kauikkea tarvittavaa kuitenkin. Hoferhan muuten on Lidl, kaupoille on vaan annettu eri nimi Itävallassa. Sieltä saa joitakin ihan käypiä juttuja mutta en tykkää niistä pitkistäjonoista mitä meidän Hoferissa aina on. Leivät mäkin ostan leipomosta, tosin Suomessa saa nykyään melko hyvää leipää joistakin kaupoista. Sääli silti että leipomokulttuuri sekä palvelutiski on niin kadonnut…

    • Anonyymi

      Se on melkoisen liikkis. Navetan seinässä on sellainen luukku, jonka takaa löytyy automaatti, maitoa saa siis 24/7, pitää vain olla opm. Sinne kun lyö kolikon, saa puolen litran erissä kolikkomäärän verran maitoa. Litrahinta on euron. Kerran omistaja pyysi mut sisälle navettaan odottamaan, automaatti kun oli puhdistuksessa ja maito piti hakea toisaalta.

      Näppärää on myös se, että sen navetan vieressä on sellainen todella moderni lasiparvekekerrostalo, ja navetta itsessään (sekä niiden muutamien lehmien) laidun/tarha on muutama tontti kaupunginosan läpiajokadun varrella. Jotenkin tuota kaupunginosaa. 😀

      -Anna

    • Anonyymi

      Itse asun Etelä-Baijerissa, Salzburgin liepeillä. Ja joo, kaupassa käyntiin saa kulutettua paljon aikaa, koska "joutuu" mahdollisesti käyumään kahdessa-kolmessa eri liikkeessä. Tosin koen sen nykyään vähemmän stressaavana kuin Suomen hypermarketeissa vierailun. Lapsiin suhtaudutaan myös paljon suopeammin. Lihatiskillä lapsille tarjotaan makkaransiivuja, leipomossa saattaa saada sämpylän, apteekissa rypälesokeria.

      Joskus tulee vielä käytyä maitoautomaatilla, aikaisemmin (pre-lapsi aikakausi) tuli käytyä useammin. Mutta koskaan mua ei ole kutsuttu navettaan odottamaan 🙂 Leivät ostan melkein poikkeuksetta leipomosta. Ehdoton plussa Suomeen verrattuna on luomutuotteiden hinnoittelu suhteessa ei-luomuun. Discountereissa helposti valitsee luomuvaihtoehdon, koska hintaero ei ole niin suuri.

      Itävallan Hofer on sama kuin Saksassa Aldi. Lidl on ihan asia erikseen. Kulkee molemmissa maissa Lidl-nimellä.

      -Henrika-

    • Satu Rämö

      Tosi kiinnostavaa! Ja kyllä noita kivijalkakauppoja ja erikoiskauppoja kaipaa. Reykjavikissa on onneksi leipomot ja pari pientä "kyläkauppaa", joista saa lähinnä luomua ja lihaa tiskiltä, mutta hinnan takia siellä ei tule käytyä päivittäin.

  • Anonyymi

    Mä olen aina luullut, että hofer/aldi, joksi ne sitä sveitsissä ja saksassa kutsuu on eri mesta kuin lidl. Innsbruckissa on nimittäin myös lidl. 🙂 Voin toki olla väärässäkin.

    Mitä tulee hintaan, niin moni asia on mun mielestä sama kuin Suomessa, osa kalliimpia, mutta osa paljon halvempia (vaikka nyt juustot).

    -Anna

  • Anonyymi

    Asun Pariisissa ja kaupat ovat todella pienia verrattuina Suomen jattiprismoihin! Aina kayn Suomessa vaellan Prisman lapi ja ihastelen sita tavaramaaraa:-). Maa ostan kaikki vihannekset ja hedelmat torilta (meilla on lahella tori kolme kertaa viikossa). Lihan ostan lihakaupasta, kalan kalakaupasta ja leivat tietty leipomosta. Maa tykkaan ostaa lihani ihan lihamestarilta kun silla on aina todella hyvat lihat ja hyvat neuvot. Lahikauppana toimii myos Lidl, mutta myos ranskalaiset ketjut kuten Monoprix & Carrefour. Ruoka (varsinkin torilta ostettuna) on edullisempaa kuin Suomessa ja kaytan todella vahan eineksia. Olen tassa vuosien saatossa oppinut laittamaan ranskalaisia resepteja ja teen usein pataruokia….

    T. Johanna

    • Satu Rämö

      Mä en edes ala toreista… Islannissa kun ei ole yhtäkään – edes kesällä. Barcelonassa asuessamme nautin just siitä kun pystyi menemään perässävedettävän ostoskärryn kanssa torille ostamaan ihan mitä tahansa.

    • Satu Rämö

      Kiitos linkistä! Vitsi, on kyllä tosi kiinnostavaa selata näitä ruokakauppapostauksia.
      Suklaalaku on kyllä yksi parhaita herkkuja, myönnän!

    • Satu Rämö

      Kiitos Arya! Mahtavat ruusukaalivalikoimat (ne on niin herkullisia uunissa paahdettuna, vähän sinappia ja pähkinärouhetta ensin päälle). Ja tuo juustohylly 😀

  • lena / london and beyond

    Tää haaste on ihan mun lemppari, kiva kun lanseerasit tämän 🙂 On todella mielenkiintoista sukeltaa toisen arkeen ja ruokakauppoihin, mä rakastan paikallisia ruokakauppoja ulkomailla. Suuntaan niihin usein ensimmäisenä, kun uuteen maahan saavun.

    Piti vastata haasteeseen jo pari viikkoa sitten mutta aikataulut tulivat tielle, nyt juttuni on kuitenkin vihdoin valmis. Se on Taipeista, missä asuin vielä viime viikkoon asti. Olen tällä hetkellä pari viikkoa Suomessa ennenkuin lähden taas maailmalle ja kyllähän nuo Taipein kaupat ovat mielenkiintoisempia kuin Alepat, joten se oli ihan hyvä aihe vaikka näin viikkoa myöhässä olinkin.

    Tuossa linkki: http://www.rantapallo.fi/lena/2015/02/17/ruokakauppahaaste-missa-kayn-kaupassa/

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *