Entäs tämä askartelujäte?

Asunnostamme alkaa loppua varastotila kesken. Ensimmäistä kertaa viiteen vuoteen avasin pakon edessä aarrekaapin oven raivatakseni lisää hyllytilaa. Kutsun lastenhuoneessa olevaa kapeaa kaapinpuolikasta aarrekaapiksi, koska siellä säilytetään postikorttien lisäksi muun muassa pölynimuria, lattiamoppia, leegoja, muovihelmiä, silitysrautaa – ja julmettu määrä askartelujätettä. 

Näiden paperien sisältä syntyy pian uutta paperia.
Olen hädissäni survonut kaikki lapsen väkertämät piirustukset, paperisilpun, paperikruunut ja muut sekatekniikkateokset muovikasseihin ja aarrekaappiin. Viiden vuoden kohdalla tuli kapasiteetti vastaan. Kun aarrekaapin oven avaa, sieltä saa niskaansa kuivattuja koivunlehtiä ja glitteripölyä.
Vaihtoehtoja oli tasan yksi: priorisointi. Istutin lapsen iPadin ääreen olohuoneeseen katsomaan Kaapoa ja aloitin hiljaisen, valikoivan työn. Jaoin kaman kahteen pinoon: säilytettävät ja keräsypaperin. Jälkimmäiseen päätyi noin 80 prosenttia.
Heitin pois kaikki epämääräiset ja hätäisesti tehdyt tuherrukset sekä kaiken, mistä varisee asioita. Säilytin vesiväritöitä, itse askarreltuja leijoja, kruunuja ja muutaman puuvärityön. Raffisti katsoin, että jokaiselta ikävuodelta jäisi talteen jotain. Kaikkea ei voi säästää ja säilöä (tai antaa kehystettynä lahjaksi lähisukulaisille), mutta on kiva ajatus, että edes jotain siirtyy mukana tuleviin vuosikymmeniin.
Arkistoon.
Arkistoja kaivellessani löysin muuten sangen kiinnostavan vahavärityön perheestämme, merkinnän mukaan piirretty päivähoidossa syksyllä 2014. Ensin oli paperille päätynyt isä, äiti ja lapsi. Sitten isän päälle oli vedetty iso ruksi ja viereen piirretty korvaavaksi tyypiksi prinsessa. Sen laitoin säästöön.
Katja kirjoitti taannoin lastenvaatemanageroinnista. Mutta entäs nämä askartelut, yritättekö säilöä vai siirtyvätkö ne vaivihkaa paperinkeräysastiaan?
Aiheet

Näitä luetaan

Satu Rämö

Contact / Yhteystiedot

Tietosuojaseloste

2024 © Satu Rämö