Tytöt ja urheilu – Don’t be such a girl!

Osallistuin tänään ISPO-messuilla todella kiinnostavaan paneeliin, jossa skeittaavat, surffaavat ja laskettelevat naiset ja markkinoinnin ammattilaiset keskustelivat urheilumarkkinoinnista feministi-näkökulmalla. Aihetta keskusteluun on.

Mainoskuvasto on usein ikävän yksipuolista. Mainoksessa jäbät surffaavat ja tytöt poseeraavat mikrosortseissa laudan kanssa rannalla. Sama kuvasto on toistunut ihan täällä messuillakin: monilla osastoilla on piukeisiin ”urheiluvaatteisiin” pukeutuneita tyttöjä, mutta tuotteita mainostavat miehet ovat ihan täysissä pukeissa ja pipot päässä heittelemässä nimmareita flaijereihin.

Urheilu-uutisissa naisurheilijat saavat kovin erilaista julkisuutta kuin miehet: uutisoidaan useammin ulkonäöstä, ei tuloksista. Sama ilmiö näkyy myös ihan tavallisessa puheessa: ”Don’t be such a girl” on alentava heitto.

Urheilupanelistien mielestä tilanne on kuitenkin vähitellen muuttumassa. Markkinoilla saavat pikku hiljaa tilaa uudet urheiluvaate- ja varustevalmistajat, joiden toiminta-ajatus on tehdä tuotteita aktiivisille tytöille – ei näteille tytöille. Hyvänä esimerkkinä alunperin islantilainen lautailuvaatemerkki Nikita, jonka motto oli tehdä vaatteita ”for girls who ride”. Isot brändit seuraavat toivottavasti perässä ja alkavat pikku hiljaa tajuta, että seksismi on viime vuosisadan juttu.


Tilanne ei muutu, ellei siitä muuta, ja joskus pienilläkin teoilla voi olla iso vaikutus. Hyvänä esimerkkinä: paneelia vetänyt pr-tyyppi Hannah Bailey teki viime kesänä hauskan videon, jossa ironisesti kysytään What does it look like to skate like a girl? Video on mahtava, suosittelen!
Yleisössä vieressäni istunut urheilumarkkinoija näytti minulle lounastauolla samaan aiheeseen liittyvän toisen videon. Olkoonkin mainos (Always), mutta se on pirun hyvä. Video laittaa todella miettimään, mitä murrosiässä oikein tapahtuu, kun tytöt alkavat kokea itsensä epätäydellisiksi sen tähden, että he ovat tyttöjä. Tyttönä oleminen koetaan niin noloksi, että siitä selviää vain aliarvioimalla omia suorituksiaan.
Toivon, että osaisin vahempana auttaa lastani kasvamaan sellaiseksi, ettei hän kokisi itseään vajaaksi edes 15-vuotiaana. Kunpa hän vielä kymmenenkin vuoden päästä uskoisi yhtä paljon kuin nyt 5-vuotiaana, että hän voi tehdä mitä haluaa, ja tulla siinä pirun hyväksi. 
Aiheet

Näitä luetaan

Satu Rämö

Contact / Yhteystiedot

Tietosuojaseloste

2023 © Satu Rämö